Pipit ja puput

Unessani oli paljon cityläisiä. Hitsi kun en muista siitä kauheasti. Lopussa olin Pipitin kanssa jossain merenrantatalossa, jossa oli valtavat ikkunat. Ulkona ukkosti. Talossa oli myös kaksi kaniani, joiden äkkiä huomasimme lisääntyneen siten, että kaneja olikin kaksitoista. Osa niistä oli melkein täysikasvuisia jo syntyessään, osa taas ihan pieniä, mutta silti jo täysin kanin näköisiä karvoineen kaikkineen. Muistan hämmästelleeni ääneen, miten ihmeellinen maailma on, kun tuommoisia voi syntyä. Pipitin kanssa ihmeteltiin myös sitä, miten leikatut kanini ovat voineet päästä lisääntymään. Päättelin sitten, että leikkaaminen oli aikoinaan epäonnistunut. Mietimme, mitä tehdä kaneille, ja Pipit sitten totesi, että ei me niitä kaikkia kyllä voida vessanpytystäkään vetää, ja että isoimmat eivät sieltä edes mahtuisi. Kauhistuin jo pelkkää ajatusta ja melkein suutuin P:lle. Sitten yhtäkkiä äitini oli paikalla sanomassa, että joskus vain täytyy tehdä vaikeita ratkaisuja. Enempää en muista.

Nyt töihin.