Polttamattomat sillat

Miksi ihmisen täytyy ylläpitää tuttavuuksia jotka eivät edes tunnu mielekkäiltä? Tai no ei tietenkään täydy, mutta usein sitä vain huomaa tekevänsä niin. Kun johonkin ihmiseen tutustuu, sitä helposti sitten vain jää jumiin siihen tuttavuussuhteeseen toisen osapuolen tahdosta vaikkei itseä oikein nappaisikaan. Sama saattaa päteä joihinkin vanhoihin kaverisuhteisiin joista ajan myötä on ehkä kasvanut ulos ja huomannut olevansa aivan eri aaltopituudella sen toisen osapuolen kanssa, mutta ei sitten vain jaksa tai pysty irtautumaan siitä suhteesta kunnolla. Siis kun huomaa että se toinen on siinä mukana, niin jotenkin ei viitsi sanoa ettei itse tunne minkäänlaista yhteenkuuluvuutta siihen ihmiseen. Sitten sitä vain vastailee tämän tyypin viesteihin, soittoihin ja muihin kuulumisten kyselyihin ja puolihuolimattomasti (vastauksesta oikeasti kauheammin edes välittämättä) kyselee myös itse niitä vointeja. Enkä nyt tarkoita että näin toimisin silloin, jos se ihminen herättää suoranaista vastenmielisyyttä, mutta joskus kyllä niissä tapauksissa jotka eivät erityisen mielekkäiltä tunnu ja joihin suhtaudun ennemminkin välinpitämättömästi kuin kiinnostuneesti.

Onko se sitten sitä ettei halua loukata toista vai yksinkertaisesti pelkkää laiskuutta? Ehkä molempia. Kaipa se joskus vain tuntuu helpommalta pysyä yhteyksissä tällaisten ihmisten kanssa kuin sanoutua irti koko kaveri- tai tuttavuussuhteesta. Onhan näitä sinänsä helppo "hoitaa" ilman sen suurempaa mielenkiintoa, kun ainakin omalla kohdallani tällaiset ihmiset ovat usein juuri niitä, joita en kauheammin tapaa vaan olen yhteyksissä lähinnä vain puhelimen tai vaikkapa mesen välityksellä. Jos käy niin onnellisesti että kummastakin osapuolesta tuo ihmissuhde tuntuu samalta, niin silloin se on kyllä helppo jättää taakseen. Niissä tapauksissa yhteydenpito yksinkertaisesti vain tyrehtyy kun kumpikaan ei sitä kohtaan suuria intohimoja tunne. Ja sellaista tapahtumasarjaa seuraa usein vain helpotus.

Joskus kyllä mietin että mahdanko mä itse olla jollekin tällainen riippakivi (joo, melko rankka sanavalinta mutta enpä nyt keksinyt parempaakaan)? Siihen on vaikea vastata, sillä vaikka mä en kyllä keksi tuttavapiiristäni ketään johon mä ottaisin useammin yhteyttä kuin hän minuun, niin ei kai sitä koskaan voi varmasti tietää. Toisaalta en mä ihan hirveästi jaksa välittääkään, sillä useimmiten nämä tällaiset tapaukset ovat juurikin niitä tuttavia, ei hyviä ystäviä, joten ei mua tietoisuus tällaisesta asetelmasta kauheasti loukkaisi. Omaa tyhmyyttä se vain on jos ei kykene irtisanoutumaan suhteista joita ei edes tahtoisi ylläpitää. Ja siksipä mä itsekin olen melko tyhmä, tai laiska nyt ainakin. Se tosin täytyy sanoa että ei tuollainen asetelma tavallisesti kovin kauaa kestä; kyllä sitä sitten jossain kohtaa pääsee irtautumaan niistä ihmisistä ihan kunnolla. Useimmiten.

Juu, ja koska mun kirjoituksistani on ennenkin vedetty melko rankkoja johtopäätöksiä, niin sanon nyt että yksikään niistä kavereistani ja tutuistani jotka tätä mahdollisesti lukevat, eivät ole näitä "taakkoja" mulle. Tai no teoriassahan kuka tahansa voi tätä lukea mutta aika epätodennäköisenä pidän sitä että kukaan tällainen ihminen merkintöjäni täällä penkoisi. Että olkaa ihan huoleti vain ;) Eikä sekään, jos mä en aina ole kovin aktiivinen pitämään yhteyttä, tarkoita sitä etteikö mua kiinnostaisi. Mä vain olen ajoittain melkoinen erakko ja sille ominaisuudelleni pyydän ymmärrystä.

Nyt kun kirjoitin tämän tänne, huomasin, että on tämä kyllä aika naurettava piirre ihmisessä. Lupaankin jatkossa yrittää parantaa tapani tämän suhteen ja polttaa hieman tehokkaammin niitä tarpeettomia siltoja takanani. Se, miten sen teen, jää nähtäväksi. Kaikki ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole tarkoitettu ylläpidettäviksi ja joskus on hyvä päästää irtikin.