En mä halua jeesustella, kysellä tyhmiä, en päivitellä enkä juoruilla. Silti: Miks maailma on tällainen? Tiedän hyvin että pahempaakin tapahtuu koko ajan, mutta olisin ollut iloinen jos en olisi kuullut sitä uutista jonka tänään kuulin. Veljen kaveri tappoi itsensä tänä viikonloppuna. Se juoksi rekan alle - muuta en viitsi tässä sanoa. Tiesin itsekin kyseisen ihmisen, vaikken läheinen ollutkaan. Tiesin myös hänen perheensä ja lapsena olin hyvää pataa hänen siskonsa kanssa. Veli puolestaan oli sitä näiden molempien sisarusten kanssa ihan näihin päiviin asti. Viimeksi oli nähnyt kyseisen ihmisen viikko sitten.
Tuntuu kummalta ajatella, ettei häntä enää ole olemassa. Ja tuntuu pahalta ajatella hänen perhettään, heidän jouluaan, jota ei nyt sitten tullutkaan. Veljenkin puolesta tuntuu pahalta. Itkin kun kuulin uutisen, vaikken tosiaan itse sen ihmisen kanssa näinä päivinä kaveerannutkaan. Olen kuitenkin tiennyt hänet alle kouluikäisestä asti, ja meillä kotonakin hän kävi usein kun kerran veljeni kavereihin kuului. Ja vaikka tämä nyt sitten ehkä onkin aika itsekästä, tuli hirveä olo myös oman perheeni puolesta. Tarkoitan pelkoa. Pelkoa siitä, että jotain vastaavaa sattuu myös omalle kohdallemme. Se kun ei ole ihan tuulesta temmattu ajatus.
Jotenkin vain tuntuu siltä, että tuo liippasi kovin läheltä. Asetelma on niin tuttu, liiankin. Jotkut tietävät mistä puhun.
6 kommenttia
Myrttiyrtti
23.12.2007 23:09
:( Myrttis ottaa kauheasti osaa..
Vastaa kommenttiin
Satu
23.12.2007 23:50
Kiitos teille.
Psykolofi: Tottakai se on turhaa. Valitettavasti en nyt kuitenkaan pysty olemaan miettimättä sitä, kun on tämä tapaus niin vahvana mielessä.
Vastaa kommenttiin
Satu
24.12.2007 00:29
Jep, sääliksi käy häntäkin. Silminnäkijää myös. Tämä oli nyt omassa tuttavapiirissäni toinen itsemurhatapaus kuukauden sisään. Tai no, se toinen oli kaverin kaveri, mutta kuitenkin. Synkäksi vetää mielen. Ajatukset siirtyy koko ajan tämän ihmisen perheeseen, kun heidät kuitenkin tiedän. :/
Vastaa kommenttiin
Mika
24.12.2007 00:51
Kuten kännykän välityksellä yritin sopertaa: jokaisen on omalta osaltaan yritettävä tehdä tästä maailmasta pikkiriikkisen parempi paikka elää. Joskus siihen tarvitaan kiittäminen, oven avaaminen tai pelkkä hymy. Joskus tarvitaan kuuntelijaa, koska omien ajatusten jäsentely toisen ymmärtämään muotoon usein auttaa puhujaa itseään (eikä kuulijan tarvitse välttämättä ymmärtää kaikkea).
Tiedän isukkini kautta, miltä tuntuu olla se rekkakuski. Se ei ole juhlaa.
Vastaa kommenttiin
Satu
24.12.2007 01:09
Niinpä, ei ole ei.
Tottakai koko tapaus olis karmea joka tapauksessa, mutta jotenkin joulun läsnäolo vielä maksimoi sen.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:09
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin