Näin alkuun: En ole ulkonäkökeskeinen enkä narsisti, enkä edes pidä itseäni ulkoisesti mitenkään erikoisena, korkeintaan taviksena. Kirjoitan tämän lähinnä vain puhtaasta ihmetyksestä ja ehkä lievästä turhautumisestakin.
Ja sitten asiaan. Joskus tuntuu, että naisena olen aina ulkonäköni vanki. Niin kovin usein se on paitsi ensimmäinen, myös miltei ainoa asia johon kiinnitetään huomiota. Joskus tuntuu siltäkin, että sisäinen minäni, siis luonteeni, sivuutetaan täysin ja kenties siitä ei edes piitata. Kysyn itseltäni, voisinko yhtä hyvin olla millainen tahansa, kun niin monelle sisin ei tunnu merkitsevän mitään? Ja pahoin pelkään että usein vastaus voisi olla `kyllä`.
Vietin juhannusta kolmen päivän ajan porukassa, josta tunsin entuudestaan vain yhden ihmisen. Tutustuin siis moniin uusiin, ihaniin ihmisiin ja niin myös he minuun. Yksi poika sieltä sitten ihastui muhun, ja kun juttelimme asiasta, kysyin että miksi, kun emme edes tunne kunnolla. Vastaus oli: "Kun sä olet niin nätti, ainakin mun silmääni." Saman porukan kaksi muuta miespuolista jäsentä olivat seuraavana viikonloppuna kaverini kanssa samoissa pippaloissa ja siellä he olivat sitten muistelleet juhannusta. Siinä sivussa minäkin olin tullut puheeksi ja toinen näistä tyypeistä oli todennut että "se Satu on niin kaunis että se on jo pelottavaa". Mitään muuta musta ei kai ollut mainittu. Toinen miekkonen puolestaan oli eilen kanssani samassa baarissa ja tunnusti että taitaa olla ihastunut sekä muhun että yhteen ystävääni: "Sä olet tosi kaunis, ja H on niin kiva." Ai? Siis mä sitten en ole kiva, vai eikö sillä vain ole kohdallani mitään merkitystä? Kerroin taannoin myös eräästä baaritapauksesta joka istui kanssani juttelemassa, kysyi että tiedänkö miksi hän viihtyy seurassani, ja vastasi sitten itse että siksi, kun olen kuulemma niin söpö.
Ja tässä oli vasta muutama onneton esimerkki; todellisuudessa tätä tapahtuu paljon, paljon enemmän niin itselleni kuin varmasti muillekin naisille, ja miksei miehillekin. En sano, ettäkö kohteliaisuuksissa olisi mitään vikaa, ja toki mustakin on aina toisinaan ihan kiva kuulla niitä, kun olen tosiaan usein melko epävarma itsestäni (juu, ihan totta, en mä ole sellainen leuhka bitch kuin mitä joskus luullaan). Mutta tällaiset tapaukset siinä mittakaavassa kuin niitä tapahtuu, pistävät vain miettimään, että mikä sen kuuluisan sisimmän merkitys oikein todella onkaan. Ymmärtäisin vielä, jos tällaisia asioita tulisi vain satunnaisten ohikulkijoiden suusta, mutta kun usein niitä tulee jopa tutuilta tyypeiltä, tai sitten uusilta tuttavuuksilta joiden kanssa kuitenkin olen jo viettänyt enemmän aikaa. Harvoin sitä kuulee analyysejä siitä, minkälainen olen ihmisenä tai edes toteamusta siitä, olenko kiva ja fiksu vai enkö kumpaakaan. Miksi näin? Eikö siihen luonteeseen oikeasti kiinnitetä huomioita vai onko se vain aivan toisarvoinen seikka?
Tällainen vain tuntuu niin käsittämättömältä, kun itse huomioin ihmisten luonnetta niin paljon enemmän kuin sitä, miltä joku sattuu ulkoisesti näyttämään. Toki tiedostan, jos joku on ulkoisesti miellyttävä, ja saatan sen jopa ilmaista ääneen, mutta paljon tärkeämpää mulle on se sisin, ja myös sen hienouden sanon toki ääneen. En voisi kuvitellakaan puhuvani jostakusta uudesta tuttavuudesta kommentoimalla vain tyypin ulkoista olemusta. Ja kuitenkin usein itsestäni puhutaan juuri niin. Ei mene jakeluun, ei sitten millään.
Kiitos. Halusin vain vähän avautua.
17 kommenttia
Satu
13.7.2007 21:30
Isa-Camillo: Löydän muutenkin :)
Sami-KKakkonen: Miksi? En allekirjoittaisi tuota.
Kulttipupu: En allekirjoita tuotakaan.
Vastaa kommenttiin
Leccare
13.7.2007 21:47
Vaikutit baarissa ihan kivalta.
Vastaa kommenttiin
Satu
13.7.2007 22:22
Sami: En allekirjoita edelleenkään. Puhuin nyt lähinnä juurikin niistä tuttavuuksista joiden kanssa on jo viettänyt enemmän aikaa. Ja musta se, että sanoo toista vaikkapa kivaksi/mukavaksi/fiksuksi/joksikin muuksi, ei juurikaan vaadi suurempaa ajattelua.
Koko kirjoitus lähti siitä, että satuin vain kummastelemaan ihmisten toimintatapaa joka tässä suhteessa on niin kaukana omastani. Toki myönnän että jos aivan ohimennen törmään uuteen ihmiseen, tulee ulkonäköön kiinnitettyä enemmän huomiota kuin luonteeseen, mutta se alkaa mennä päinvastoin heti, kun olen viettänyt hiukankin enemmän aikaa kyseisen tapauksen kanssa. Silloin alan ajatella sen henkilön mukavuusastetta ja ulkonäön merkitys vähenee. Ja näin ollen en myöskään menisi kehumaan (vain) ulkoista olemustaan.
rok: Ominaisuus, joka henkilöstä jää pinnallisen tutustumisen jälkeen vahvimmin mieleen? No, ensinnäkään en puhunut aivan pinnallisesta tutustumisesta, ja toiseksi, itselleni ainakin jää ihan muut asiat parhaiten mieleen kuin ulkonäkö, jos hiukankin kauemmin olen jonkun seurassa.
mini: Tuo on surullista ja väärin, siis että tutustuminen kärsii ulkonäön vuoksi.
Vastaa kommenttiin
Satu
13.7.2007 22:26
Niin, ja lisään vielä sen, että itse juhannuksen jälkeen hehkutin vain kaikille sitä, miten mukavassa porukassa olin ja miten hauskoihin tyyppeihin tutustuin. Olihan siellä joukossa pari oikein kivannäköistö poikaakin, mutta siitä en tullut maininneeksi, koska päällimmäisenä mielessä oli vain se, miten mukavia ihmisiä he olivat. Ja sitten musta mainitaan jälkikäteen että olen pelottavan kaunis. Tässä se ero jota en tajua.
Vastaa kommenttiin
Mika
14.7.2007 00:05
Tiedän sun ongelman, koska mulla taitaa olla ongelma toisin päin: ulkonäköni (ja ehkä tuo puhevikani) estää monia keskustelemasta mun kanssa. Tosin ei mua kiinnostais keskustelu esim. säästä (jos ei olla menossa ulos heti) tai muusta tikusta-asiaa, joten jos tuollainen vatipää tulee vastaan, annan olla. :)
... Eli sama juttu kuin minillä. (Kaipa vois lukea muidenkin kommentteja. :D)
Vastaa kommenttiin
Satu
14.7.2007 00:07
Voisko jotenkin olla ulkonäötön? Sitten poistuisi tämä oma ongelmani sekä myös ne käänteiset.
Hei, nyt keksin. Cityssä voi olla. Ehkä poistan kaikki kuvani täältä, vaihdan nickiä ja vain cityilen koko elämäni. :)
Vastaa kommenttiin
Basher
14.7.2007 00:23
Joo no jokainen vähänkin naisia tunteva tietää - juurikin mainitsemasi "sä oot niin kaunis" -klassikon takia - että jos haluaa helppoja irtopisteitä tutustumistilanteessa, kehuu kaunista naista mielenkiintoiseksi tyypiksi, älykkääksi, tai muuta vastaavaa, riippumatta siitä pitääkö se edes paikkaansa. Lähempi tuttavuus on melkein taattua kauraa kun lopun pelaa yhtä oikein.
Samalla periaatteella toimii vähemmän nätteihin, ulkonäöstään hieman epävarmoihin naisiin kauniiksi kehumisen jalo taito, ei siis imelästi ja töksähtävästi. Helppoa kun sen osaa.
Vastaa kommenttiin
Satu
14.7.2007 00:40
Ok, ilmeisesti olen sitten elämäni aikana tavannut pelkkiä "naisista mitään tietämättömiä tyyppejä".
Ja hei, ei muuten ole mitään ärsyttävämpää kuin puhua `naisista` yhtenä yhtenäisenä laumana joka toimii tietyllä tavalla. Lievää yleistämistä, etten sanoisi. Ja tosiaan, menee ärsyttävyysasteikolla reippaasti jopa tämän blogimerkinnän aiheen ohi.
Vastaa kommenttiin
Basher
14.7.2007 01:17
Joo päläpälä.
Vastaa kommenttiin
laiskahanska
17.7.2007 11:39
Mitä ajatuksen "pelottavan kaunis" kertoo mielestäsi sen omaavasta?
Vastaa kommenttiin
Satu
17.7.2007 11:41
Ei aavistustakaan.
Vastaa kommenttiin
laiskahanska
17.7.2007 13:03
Mutta sinulle se avaa mielikuvan itsestäsi pelkkänä ulkokuorena muille?
Vastaa kommenttiin
Satu
17.7.2007 13:06
En nyt varsinaisesti tarkoittanut niinkään sitä kommenttia kokonaisuudessaan, vaan sitä, että ylipäätään ainoa mitä musta sanottiin, oli tuollainen kommentti ulkonäöstäni. Ja kyllä, nuo ihmiset tuntien, sillä ei viitattu muuhun kuin ulkokuoreen.
Vastaa kommenttiin
laiskahanska
18.7.2007 09:00
Tässä on hyvä juttu nousemassa esiin, en vain saa sitä vielä "ulos". Mutta ehdottomasti tästä aiheesta saadaan hyvä mietintä aikaiseksi.
Taidat tosiaan olla epävarma itsestäsi, kun mietit, eikö sisimmällä ole mitään merkitystä. Kuitenkin ulkoinen olemuksesta voi aistia ihmisestä sisintä - kuten tuolla aiemmin mainittiinkin. Epävarmuus tässä ei ole sinänsä huono asia, koska kaikesta voi nähdä läpi, että se saa sinut pohtimaan asioita.
Vastaa kommenttiin
TruLyna
19.7.2007 21:15
Millainen sä olet kun tapaat uusia ihmisiä? Avoin? Vai enemmän sulkeutunut? Varautunut? Vai hälläväliä asenne? Voihan se olla, että ihmiset joihin törmäät/keitä tunnet eivät vain omaa kykyä nähdä kasvojasi syvemmälle... Moni omista tutuistani eivät näe syvempää "minääni" juttujeni takaa. Olen puhelias vitsinkertoja, harva tietää oikeaa minua. Tarkoituksellista? Kyllä.
Vastaa kommenttiin
Satu
20.7.2007 10:49
Riippuu paljon ihmisestä. Voin olla hyvinkin avoin tai sitten hiljainen. Vaikea sanoa. Toki sekin varmasti vaikuttaa, että minkälainen sitä on tavatessaan uusia ihmisiä.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:21
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin