Sänky on kiva kaveri, yksinkin.

Heräsin muutama tunti sitten. Sen jälkeen en ole tehnyt juurikaan muuta kuin maannut alastomana sängylläni. Aika leppoisa sunnuntai. Aurinko paistaa ulkona, miten se kehtaa? Pakko pitää kaihtimet kiinni tai iskee syyllisyys; sää kun on sellainen että pitäisi olla ulkona. Mutta olen krapulassa, se oikeuttakoon laiskottelun. Eihän krapulassa saa urheilla, ainakaan muulla tavalla kuin sänkypainien. Yksinäni en viitsi edes painia.

On oikeastaan aika vapautunut olo. Mikään ei ahdista nyt. Elämä näyttää parhaat puolensa, toisin kuin normaalisti sunnuntaisin. Varpaita palelee vähän, mutta sopivasti. Ei tee mieli pukea. Naksuttelen nilkkaani jonka nivelissä on ilmeisesti jotain häikkää. Tarvinnee poiketa ortopedillä. Toivottavasti siinä ei ole juoksemista vaikeuttavaa vikaa.

Kaipa tästä pian täytyy nousta, pukeutua ja lähteä kauppaan. Kaapit ovat tyhjät, samoin jääkaappi ja pakastin. En ole syönyt mitään tänään, eilenkin jäi ruokailu väliin. Pelkkä makaroni ei houkuta joten jotain pitää käydä ostamassa. Mutta ei vielä. Nautin vielä hetken.