Terapiapäivä

Meinasin olla lähtemättä parin tunnin kävelyn jälkeen enää juoksemaan, mutta lähdinpäs sitten kuitenkin tossa tunti sitten. En juossut kauaa, vajaa 40min, mutta menin aika vauhdilla tällä kertaa, joten se kompensoi aikaa. Ihan hyvin kulki siihen nähden että juhlimiset on vielä tänään painaneet vähäsen. Mutta kylläpä poistui taas kuona-aineita inhan "paksun" hien muodossa, hyi. Siellä oli liikkeellä joitain juhlijoita - ei kyllä yhtään harmittanut etten ole heidän joukossaan. Ajattelin ottaa ihan rauhallisesti nyt pari viikkoa, pikkujuhannukseen asti. Keskityn kuntoiluun ja muuhun mieltä virkistävään.

Sillä joo, kuntoilu, hikoilu ja hengästyminen etenkin juoksemisen muodossa vaan on ehkä parasta terapiaa. Istuin lenkin jälkeen tovin tossa ulkoportailla ja oli jotenkin hirmu levollinen olo. Itkinkin vähän, en pahaa mieltä, vaan sillain puhdistavasti. Hassua, kun ei kasvoja pitkin valuvasta suolavedestä tiennyt, oliko se hikeä vai kyyneliä. Kaiketi molempia. Olo jokseenkin helpottui ja vapautui.

Ja olen iloinen, että tänään valitsin erakkouden ja sosialisoinnin väliltä jälkimmäisen. Vähän oli sellanen vetäytyvä olo, mutta tällä kertaa teki oikein hyvää hengata ihmisten kanssa. Ensin näin yhtä tuttua tunnin verran, ja sitten vietin kuusi seuraavaa kolmen muun kera. Tyhjä hölinä seassaan vakavampiakin pointteja puhdisti mieltä sekin. Tästä on hyvä jatkaa.