The conversation

Päätä särkee inhottavasti, mutta muuten on oikein hyvä fiilis. Oltiin O:n kanssa mun luona illalla ja lähdettiin sitten vielä kaupunkiin. Siellä seurueemme kasvoi neljällä hengellä kun veli sekä muutama muu tuttu liittyi seuraamme. Oltiin jazz-baarissa ja viihdyin; sinne täytyy mennä useammin. Rahaa ei palanut paljoa, sillä tyydyin juomaan pari pientä siideriä ja yhden lasin valkkaria. Joskus puoli kolmen maissa lähdettiin O:n kanssa pois, muut jäivät vielä. Kotona kiskoin huolella vettä, mutta siltikin pää kipuilee nyt. Ei oo helppoo kun saa krapulan pienimmistäkin juomingeista. :/

Niin joo, olen kiitoksen velkaa stalkkerilleni. Hän aiheutti sen, että eilen käytiin O:n kanssa keskustelu siitä, mitä oikein on meneillään. Etukäteenhän pelkäsin tuota keskustelua, sillä ajattelin, että se pakottaa ottamaan askeleen suuntaan tai toiseen, enkä kokenut olevani valmis siihen. No, eipä tarvitse harppoa mihinkään suuntaan; O:lla nimittäin on ollut vähän samanlaisia fiiliksiä tämän jutun suhteen. Tai ei nyt ihan samoja, mutta kuitenkaan silläkään ei ole mitään kiirettä muuttaa tapailun statusta tai rynniä kohti käsitteitä `vakava` ja `sitoutuminen`. Sanoisinko, että kivi vierähti sydämeltäni tuon juttutuokion aikana ja olo helpottui sata prosenttia. Pelkäsin että meillä on ihan eri ajatukset koko jutusta, mutta nythän mun ei tarvitse enää ollenkaan stressata sitä. Nyt voin ottaa ihan rauhallisesti ja katsoa, miten asiat etenevät. Joten kiitos stalkkeri-mussukkani; et varmaankin toiminnallasi ihan tätä hakenut, mutta eivätkös parhaat asiat yleensä tapahdukin ihan noin vain yrittämättä? :D

Sunnuntaimasennuksesta ei ole vielä tietoakaan.