Tuskan maksimointia

Miksi ihminen tekee sitä, maksimoi suruaan ja tuskaansa? Tai ainakin itse teen niin enkä usko olevani ainoa. Kun pappa kuoli, katselin kuvia hänestä vaikka tiesin ihan tarkalleen että mulle tulee siitä vain pahempi olo. Ja nyt huomaan tekeväni samaa tämän toisen ihmisen suhteen; katselen kuvia jotka on otettu silloin kun asiat vielä olivat hyvin. Sitten itken lisää. Onko järkee vai ei? Ei.

Siis mulla on ihan hyvä fiilis nyt eikä itketä yhtään, tulipa vain mieleen tämä kummallinen tapa. Mutta en mä kyllä asiaa mietittyänikään osaa sanoa mistä tuo johtuu. No ehkei se ole niin tärkeääkään.

Tärkeää on se, että meillä oli S:n kanssa mukava hetki äsken. Juteltiin, halattiin ja pelattiin korttia. Mä vein kortit ja se opetti mulle pelin kun mä olen aika huono niissä. Kuunneltiin musiikkiakin vähän. On hyvä että se ihminen on nyt niin paljon vastaanottavaisempi kuin aiemmin. Mä vähän elättelen toiveita että se pääsisi vappuna käymään kotona. No voi olla ettei pääsekään mutta sen näkee sitten.

Tiedän että olen viime aikoina jauhanut ihan hirveästi tästä yhdestä ja samasta asiasta. Siis en pelkästään täällä, vaan ihan henkilökohtaisesti muutamalle ihmiselle, eniten yhdelle. Kiitos kun olette jaksaneet.