Olen väsynyt ihmissuhteisiin, ainakin yhteen tiettyyn. Olen väsynyt ottamaan vastuuta ihmisestä jonka yhdessä mielessä pitäisi jo olla historiaa. Olen väsynyt olemaan varpaillani ja olemaan aina se paha tyyppi, riippumatta siitä mitä teen ja kuinka kiltti yritän olla. Olen väsynyt varomaan sanojani, mutta olemaan silti valehtelematta vaikka välillä se olisi paljonkin helpompaa kuin totuus. Olen väsynyt tuntemaan epämääräistä syyllisyyttä siitä että yritän elää omaa elämääni eteenpäin. Olen väsynyt itseeni kohdistuviin oletuksiin, tukahduttamisyrityksiin, syyllistämiseen.
Ehkä viimeisen puolen vuoden aikana olisi pitänyt olla erilainen, elää toisella tavalla. Ehkä olisi pitänyt olla kovempi ja torjua mennyt, polttaa sillat takanaan. Ehkä se olisi ollut kaikille helpompaa. Mutta en osannut. Tein niin kuin tuntui oikealta ja hyvältä, sillä hetkellä. Ja nyt olen tässä, väsynyt valintojeni seurauksiin joita en ikimaailmassa olisi osannut odottaa.
13 kommenttia
avatar
5.4.2007 16:40
Siltoja joutuu joskus polttamaan kun eivät idioottiroikkujat muuten tajua pysyä erossa. Ikävää, mutta todellista. Ilman syytä siltoja ei kannata polttaa tietenkään. Itse ainakin pyrin pitämään välit ihmisiin jos se vain suinkin on mahdollista. Toki erotuksena sitten se, että osa ihmisistä vain jää taakse ja hyvä joskus niinkin.
Ehkä osaat seuraavalla kerralla olla vähän fiksumpi ja tehdä selvän pesäeron.
Vastaa kommenttiin
Leccare
5.4.2007 16:53
"Ja nyt olen tässä, väsynyt valintojeni seurauksiin joita en ikimaailmassa olisi osannut odottaa."
Toivottavasti et ole raskaana. Selvän pesäeron tekeminen on raskasta mutta siihen tulee hiljalleen rutiini, kun riittävän monta kertaa on ollut liian pehmeä. Harjoitus tekee mestarin jne. Toivottavasti saat levättyä henkisesti lähitulevaisuudessa estämällä negatiiviset yhteydenotot ja jatkamalla elämääsi ilman turhaa taakkaa.
Vastaa kommenttiin
Satu
5.4.2007 18:30
Hah, en ole raskaana :)
Kaipa se niin on että harjoitus tekee tässäkin mestarin. On vain vaikea tietää ennalta mitä "hyvistä" teoista seuraa ja mihin se kuuluisa raja tulisi vetää.
Selvän pesäeron tein kyllä aluksi (heti kun pääsin muuttamaan yhteisestä asunnosta pois) mutta sitten jossain vaiheessa uskoin toisen päässeen pahimman yli ja kuvittelin voivamme jo olla ystäviä. Väärässä olin. Sittemmin olen ollut liian kiltti ja yrittänyt lähinnä olla toiselle avuksi; kuunnella, jutella, vastailla kysymyksiin. Luulin että pian helpottaisi mutta nyt en näe sellaisesta merkkiäkään, päinvastoin.
En minäkään mielelläni siltoja kokonaan polta enkä sitä aio tehdä tässäkään tapauksessa, mutta reipas takapakki ja kunnon etäisyys ovat nyt paikallaan. Ystävyys saa odottaa kunnes toinenkin osapuoli on valmis aitoon sellaiseen.
Kiitos teille, ja erityiskiitos Leccarelle ehkä ensimmäisestä asiallisesta kommentista x)
Vastaa kommenttiin
Caelestis
5.4.2007 20:32
On kurjaa, jos toinen jää roikkumaan menneeseen. Ja toisen rajoja pitäisi aina kunnioittaa, riippumatta menneistä suhteista ja asioista. Veikko oli mukavan oloinen, kun hänet tapasin – toivottavasti "järkiintyy" ja alkaisi käyttäytyä ihmisiksi kanssasi.
Niin ja; sinä ET ole paha tyyppi yrittäessäsi elää omaa elämääsi. Olet päinvastoin antanut tukeasi eksällesi sekä tarjonnut hänelle mahdollisuuden muuttaa omaa käytöstään fiksumpaan suuntaan. Se on iso juttu, vaikka kokonaan eristäytyminen olisikin jossain mielessä helpompaa.
Pidä kiinni viattomuudestasi, äläkä antaudu kyynisyydelle. Uskaltaudu jatkossakin olemaan haavoille altis – elämän varrella se on ainoa tapa kokea merkittäviä asioita :-)
-c-
Vastaa kommenttiin
Satu
5.4.2007 20:57
Onhan hän mukava veikko, ei siinä mitään. Hän nyt vaan ei tunnu millään pääsevän suhteemme yli. Puoli vuotta on tosiaan kulunut eikä hän pysty jatkamaan elämäänsä. Särkyyhän siinä sydän vierestä katsellessa kun kyseessä on kaikesta huolimatta tärkeä ihminen. Täytyy sitä kuitenkin välillä ajatella omaakin jaksamistaan.
Vastaa kommenttiin
Satu
5.4.2007 21:34
Juu, kyseessä on 27-vuotias mies. Tuo vastuujuttu tarkoitti sitä että helposti sitä tuntee syyllisyyttä toisen alamäestä vaikkei pitäisi. Mutta nyt tosiaan aion olla hiukan itsekkäämpi :)
Vastaa kommenttiin
Leccare
5.4.2007 23:10
Mitä pidempään annat hänen roikkua sitä enemmän se rasittaa kummankin voimavaroja. Kuin mätivä raaja, joka on pakko leikata irti, jotta loppu keho voisi hyvin (kaunis ja osuva vertaus). Jos voit parittaa hänet kenellekään laastarisuhteeseen niin tee se.
Vastaa kommenttiin
Satu
5.4.2007 23:18
En varsinaisesti ole antanut hänen "roikkua" päivääkään. Tietoisesti siis. Hän vain on epätoivoissaan takertunut ystävyyteeni eikä osaa päästää irti itse. Siksipä täytyykin nyt ottaa kunnon välimatka.
Yritin kyllä parittaa häntä laastarisuhteeseen mutta ei onnistunut. Hän kun nyt tosiaan kuvittelee ettei koskaan ikinä halua ketään muuta kuin minut. Ei siis auta muu kuin antaa ajan tehdä tehtävänsä. Itse aion tosiaan nyt joksikin määrittelemättömäksi ajaksi sanoutua irti koko ihmisestä.
Vastaa kommenttiin
Leccare
5.4.2007 23:23
Jotta en kuulostaisi liian asialliselta, niin pakko ehdottaa, että kuvautat itseäsi jonkun suurielimisen cityläisen kanssa ja lähetät kuvat hänelle. Ihme, jos viesti ei mene perille. Olen jopa niin uhrautuvaisella tuulella, että voisin tulla poseeraamaan kuviin.
Vastaa kommenttiin
Satu
5.4.2007 23:58
Huh, vanha kunnon Leccare on tullut takaisin. Ehdin jo säikähtää että sinut on kadotettu ikuisiksi ajoiksi mutta siellähän se todellinen luonto piileksi, sitä piti vain vähän kaivella esiin.
Vastaa kommenttiin
Leccare
6.4.2007 00:08
;)
Vastaa kommenttiin
Tignanello_m
6.4.2007 10:09
Edelliset kommentoijat kirjoittivat viisaita, vaikea noihin on enää mitään kovin oleellista lisätä. Olen Caen kanssa vahvasti samaa mieltä siitä, että kyynistyminen on melkein pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Kaikista ikävintä se on silloin kun kyseessä on nuori ihminen. Kyynisyys on myrkkyä, joka tukahduttaa elämänilon. Oot aivan ilmeisesti herkkä ihminen. Se on upea, mutta usein kuluttava piirre ihmisessä (kuluttava lähinnä itselle, joskus muillekin :) ). Kumppanin ja ystävien pitäisi olla voimavara, ei riippakivi. Hädässä ystävä tunnetaan, mutta jos toinen haluaa pysyä surkeudessaan, eikä edes pyri eteenpäin, niin hän on silloin valinnut tiensä. Jotkut ihmiset ymmärtävät suhteen olevan ohi vasta siinä vaiheessa kun silta väliltä on poltettu lopullisesti. Et ole itsekäs vaan viisas kun teet pesäeroa eksään. Ero on rankka paikka, mutta siitä voi parhaassa tapauksessa myös oppia. Kunpa oppiminen olis helpompaa :)).
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:29
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin