Uudenvuodenpäivä

Vuoden masentavin päivä on kohta ohi. Oon aina ajatellut että uudenvuodenpäivä on melankolinen, tyhjä ja ontto. Vanha vuosi iloineen ja suruineen on takana, ja edessä aukeaa uusi aikakausi, jonka tapahtumista ei ole mitään ennakkotietoa. No, enpä haluaisikaan nähdä tulevaa, mutta ehkä joku tajusi pointin. Kun katsoo taakse, näkee, tuntee, muistaa ja haistaa niin paljon, mutta edessä ei ole mitään. Tai on tietysti, mutta sen valeasu on tyhjä ja valkoinen. Samoin edessä aukeaa loputtoman pitkältä tuntuva talvi sekä sohjoinen kevät, joiden takana pilkottava kesä ei vielä tässä vaiheessa juurikaan lämmitä.

Mutta toki se on vain tämä päivä. Ankeus tasoittuu kunnes haihtuu, ja kohta jo katson mielenkiinnolla eteenpäin. Sillä se on suunta, johon pää kallistuu väistämättäkin. Sen täytyy olla.

Vanha vuosi toi tullessaan paljon. Ja myös sitten vei. Olin onnettomimmillani vuoden viimeisen viikon, onnellisimmillani monet ajat ennen sitä. Tähän voisi kliseisesti todeta, ettei se vahinko todellakaan tule kello kaulassa, eikä elämästä koskaan tiedä. Toivottavasti alkanut vuosi näyttää jälkimmäisen toteen myös hyvässä mielessä.

Loppuun biisi, joka täytyy aina kuunnella tänä ankeana aikana:

Zen Cafe - Uudenvuodenpäivä

On uudenvuodenpäivä
ja hiljaista