Nyt on taas aikaa kirjoittaa ja purkaa ajatuksiaan.
Mun paratiisini on avautunut. olin eilen ja tänään jo treeneissä ja lihaksiin sattuukin sen mukaisesti. Kummasti kunto tipahti kun sairastin sen 6 vk... *hihittelee*
Mutta kohta taas rantakunnossa!
Viime lauantaina mentiin radalle ystäväni Marin kanssa. Se oli rähinä kännissä ja minä tietysti olin rinnalla loppuun asti.
Sai purettua ainakin Mari sydäntänsä. Se kyllä saa liikaa lokaa niskaan. Minkä takia hyvät ihmiset kantavat nykyään sen suurimman paskan?
Marin syöpä on paha ja apua ei välttämättä saa. Melkein ainut keino on luuydinsiirto, mutta siskon ja veljen luuytimet eivät kelpaa. Luuydin pankki on seuraava ja se tuntuu jo mahdottomalta idealta, että sieltä löytyisi se oikea korvike.
Miten se ihminen pysyy pystyssä?
Sellaisia ajatuksia ja mietteitään kertoi, että olin kuin pannulla päähän lyöty.
Nyt sitä ymmärtää jälleen ihmisten motiiveja enemmän.
Olen löytänyt vihani kohteen.
Kukkamyyjät keskustassa!
Ne tunkee sun tielle, iskee kukan käteen ja sitten vaatii 5 euroa! ei ole kyllä tavoilla pilattu!
Aargh!
Viime lauantaina kyllä avauduin aika pahasti yhdelle sellaiselle... :P
Noh, elämä on.
*värjöttelee kylmissää ruudun edessä nenä punaisena*
Saan vihdoinkin treenata... treenata! KUVITELKAA!!! TREENATA! Tänä nousin 5.45 vasta vasten treenaamaan! Ah..
Uskokaa kuinka suuren henkisen orgasmin sainkaan salilla painoja nosteassa , viivajuoksua juostessani ja eilen mätkiessäni pariani (no ei nyt ihan..)?
*mielenvikaista naurua*
Kyllä toi urheilu taitaa olla melkein ainuita keinoja mun vihani ja stressini purkamiselle. Pää oli taas vähällä hajota.
Että vihaankaan edellistä eksääni. Näen hyvin väkivaltaisia ja verisiä kuvia päässäni.
Hyvät puolet kaikissahan on, mutta päällimmäiseksi jäi mieleen toisen itsekeskeisyys, hyväksikäyttö, kieroilu, pettäminen ja sairaalloinen mustasukkaisuus.
Eli mun rahoillani, tuhosi mun asuntoani ja särki mut palasiksi.
Kiitti ihan vitusti.
*menee etsimään nyrkkeilysäkkiä*
