Blogi

Ensimmäinen päivä ranskalaisten vieraiden kanssa ja mahtava fiilis.

Olo jälleen innostunut. Toimiminen kansainvälisissä ympyröissä on vaan se mun juttu ja nyt kun ei ole varaa matkustella: Emännöidään muille! Suomesta aivan uusi näkökulma itsellensäkkin ja jatkuvati haastaa itsensä miettimään eksoottisia paikkoja näytettäväksi ja meille tavallisia asioita esiteltäväksi muille eksoottisena.

Sain uskoteltua puolen päivän ajan opiskelijoille, että Suomen kaduilla tallustelee jääkarhuja iltaisin. on syytä siis olla varuillansa.

Kävimme Suomenlinnassa, shoppailemassa ja syömässä Virgin oilissa.

Parasta kaikessa oli kotimatka jossa ranskalaiset huutelivat juuri oppimiaansa suomalaisia "kauniita" sanoja kadulla ja fiilistely saunassa. Toki pullo sidukkaa kuului asiaan kuten kylmäsuihku välissä.

BTW: Törmäsin nyt yhteen lenkkisaunan käyttäjä tyttöön joka sattui samaan aikaan saunomaan. Varmasti yllytän hänet kanssani ulos lumeen pyörimään jonkun saunareissun jälkeen. Mahtava tapaus.

Kirjoitan siis pieneen mustaan kirjaani: Mutto tänne= HYVÄ PÄÄTÖS!!!

Huomenna luvassa luistelua ja mahdollisesti shoppailua. Kaavailimme ranskalaisille myös avantouintia, mutta katsotaan miten käy.

On se muuten jännä kuinka paljon innostuneita vapaaehtoisia oli syksyllä suunnittelu vaiheessa vkansainvälisen viikon osalta ranskalaisten suhteen ja kuinka jälleen yksi kerrallaan muutama henkilö poistui takavasemmalle ja lopulta aikatauluista ja viihdyttämisestä vastaaviksi nousimme Minä ja kaksi kolleegaani. Voi Jesus.

Niin perinteistä: Kun itse ei hyödy mtn niin miksi olla mukana?

Viikonloppu takana ja muutama minuutti ranskalaisten lentokentältä noutamiseen.

Mahtavilta vaikuttavia tyttöjä. Kai se on pakko johonkin opiskelija pippaloon ne viedä ja näyttää suomalaista ravintola elämää.

Voi Jsus. Tiedä mistä itsensä taas löytää...

Ei voi muuta sanoa, kuin varsin mielenkiintoinen kevät tiedossa.

Kuten arvata saattoi törmäsin jälleen mr. jumalaiseen seksiin. Jälleen asiat menivät omaa rataansa ja diipa daapa.

Eikä siinä vielä kaikki!

1.Kaveri asuu ihan naapurissani.

2. Tyypin kamut asuvat samassa HOAS kiinteistössä kuin minä.

Voi luoja.

Ensimmäisenä herättyäni räjähdin hervottomaan kikatuksen sekaiseen nauruun.

Ilmeet olivat mitä mainioimmat kundilla kun ilmoitin muuttaneeni samalle alueelle... jäin samassa kohtaa pois kyydistä... ja kertovani että tuossa sitten asun. Hah haa..

Eikä tarina tähänkään vielä lopu!

Päivällä huonettani järjestellessäni esittelykelpoiseen kuntoon puhelimeni pärähti soimaan.

Mr. Jumalaista seksiähän se siinä ja höpötteli niitä näitä sekä ilmoitti lähestyvänsä taloani kävely reissullaan... jotenkin kummasti ne jalat vei...

Arvatkaa menikö krapulaisella mielelläni kauan ennen kuin tajusin, että kundihan on taloni ulkopuolella.

Tietysti olin kaikkein kauneimmilla, au nature, koska kundi suvaitsi ilmoittaa "ajoissa" tulostaan.

Prkl. Minä, joka perfektionistisuudessani haluan aina olla tip top vedin vain pikaisesti vaatteet päälle ja au nature avasin oven. Ei se ole niin justiinsa...

Tässä konkurssissa mikään enään tunnu! *räkäistä naurua* Sitä paitsi asenteesta se on kiinni ja minulla käy aina paras flaksi au nature.

Höpöttelyä ja itse actionia.

Vallan mainio tyyppi. Just mun tyyppiä päästä varpaisiin. From the inside to the outside. Äijä, joka osaa puhua. Päässäkin sisältöä. Ymmärtää paskaakin huumoria. Ei ripustautuja. Todellakin mun tyyppiä, joka on myös muutakin kuin pano-ainesta. Mikä kroppa ja ah mikä mieli! Sellanen tyyppi joka saa sydämmen tykyttämään, pöksyt märäksi ja vie jalat alta, sekä hengen.

Mutta oltava realisti:

1. Kundilla edelleen joku situation nykyisen/eksän/minkä lien kanssa
2. Menen Englantiin vaihtoon.

Nämä ovat sitten ne ainoat kyseenalaistavat tekijät? Hmm...
Noh. Turha stressata itseään. Just go with the flow.

Toivottavasti en kundille pahoja traumoja aiheuttanut krapula jumituksellani..
-------

Iso veljeni on muuten mitä eriskummallisin tapaus. Kun vituttaa niin maailma saa kyllä osansa vitutuksesta.

Epäilen veljelläni olevan myös hieman homoseksuaalisia piirteitä. Esim. shoppailu.

Naurettiin veljeni morsiamen kanssa yhdessä vallan spontaanisti kun broidini riemuissaan tokaisi morsiammelle:
"Ai sä sait se cityshopparin!!"
"Öh... joooo....."

Mahtavat ilme tytön kasvoilla kruunasi kommentin.

Mutta toisaalta mitä minä olen tähän sanomaan? Ex-kihlattuni valitsi kihlajaislahjoistamme kengänkiillottimen omaan käyttöönsä ja minulle jäi työkalupakki... Miehet!
*silmien pyöräytys*
-------

Parasta tässä olisi vielä, jos kundi lukisi blogiani. Sitten ei auttaisi muu kuin: "PErkHele!" *hakee kaapista lonkeroa ja avaa tölkin, sekä siemaisee huikan* "Perkele!"

Mikään ei yllätä enään.

Tämä viikko suhahtanut taas minuuteissa ohi.

Paikasta toiseen juoksemista. Huvittavia muistikuvia löytyy mm. siitä, että ensin silmät ristissä vie koiran aamulenkille ja sitten unohtaa avaimet sisään.. Kyllä. Kuinka blondi sitä joskus on?! Kävin jopa kolme kertaa sisällä tarkistamassa ettei kahvinkeitin/liedet olleet päällä, roskat oli viety ja pussasin sitten koiraakin ja oven sulkeutuessa.... woihan whide.

Sitten soittoa melkein palokunnalle asti, mutta lopulta vartijas mies tuli availemaan ovia ja sainhan sitten lisää maksettavaa. Omaa tyhmyyttä. Ketä sitä muuta syyttäisi?

Naureskelin hieman itsekseni myös muutama ilta sitten kun lähdin ulos ja ihmettelin, ettei maailma ollut niin terävä. Noh varmaan väsymystä se... kunnes tajusin, että lasit kauniisti olivat lipaston päällä ja olin päikkäripöhnässä laittanut vain vaatteet niskaan ja lähtenyt ulos.

Jospa saisi elämäänsä rauhoitettua seuraavien viikkojen aikana. Paitsi, että ensi viikolla hostaan sitten kahta ranskalaista tyttöä...

mutta onneksi kahta! Voin tarpeen tullen lähettää tytöt shoppailemaan/tekemään muiden kanssa juttuja jne.

-------------------

Karvakavereista toinen on päässyt kotio. Jaksaa peppua jo nostaa ja pari askelta kävellä! Nyt kotona vihdoinkin relaa ja nukkuu. Sressaavia aina nuo sairaalat.

------------------------

Huomenna sitten virkeänä töihin. Katsotaan mitä vklp tuo tullessaan. Ainakin yhdet treffit pitäisi olla.

Eilinen ilta värittäytyi varsin eksoottiseksi.

Allergia pallergia kohtaushan se siellä: Väsymys, vatsa kipeä, nenä vuotaa, kutinaa kurkussa.... kihelmointiä kurkussa.. turpoava kurkku ja tunnoton kieli... kääk-> allergialääkettä... aamulla sitten iloinen herääminen syyhyävään ihottumaan. Mutta no hätä! Bodylotion on keksitty!

--------------------

Täytyy sanoa, että vaikka tämä työtä on hoitaa koiria broidilla ja raahata tavaroitaan edes takaisin, niin kyllä karvaturvat ovat sen arvoisia.

Sillä yksi fakta on ja pysyy: Elukoiden ja lasten kanssa tulee aina toimeen!

Tälläkin hetkellä ADHDmpi tapaus riuhtoo luuta jalkani vieressä ja vaanii hiirtä. Komentelee leikkimään ja juoksentelemaan kanssansa.

Eivät sittenkään päästäneet potilasta sairaalasta. Paremmassa kunnossa on neito jo ja vikkelään rullailee ympäriinsä koirille tarkoitetussa rullatuolissaan. Kakkii ja pissii myös ihan itse.

Saatiin liikettä myös toiseen jalkaan kun hieroskelin kramppeja raukalta pois. Siinä ADHD koira oli kuin sulaa vahaa kun hovihoitaja silitteli ja hieroskeli jalkoja ja alaselkää... (välihuomio. Nyt se karvaturri repäisi vinkulelun esille ja käskee leikkimään ja riuhtomaan kieli pitkällä. se pässi iski jo päänsä pöydän jalkaa ri
u+h6t
o
essaa
n.. edellinen oli tulosta kaverin pompusta näppikselle... *huokaus*)

Neiti meni sairas häkkiinsä rennosti eikä pannut yhtään vastaan kuten eilen.

Taitaapi olla, että kun aikatauluni rauhottuu hommaan tälläisen koiran. Olen kyllä täysin kissaihminen mutta jotenkin vaan cottonille tyypilliseen luonteeseen heltyy. Ja oikeasti sama fiilis kuin hyvän ystävän kanssa olisi viettänyt aikaa. Toinen haluaa olla seurassasi vain sen takia, että olet sinä! Toki sitä ruokkii, ulkoiluttaa ja lemmikit aina viilaavat omistajaansa silmään mutta aivan mahtava fiilis.

--------------

Tässä tulos viime viikkojen maailman observoinnistani:

Olenhan yleisesti jo maininnut monissa teksteissäni minua edelleenkin hämmästyttävän "oma napa-maailman napa"- ajattelutavan?

Kaikenlaisia piirejä on tullut nähtyä. Metrossa matkalla rakkaaseen lähiö kotiini sattui viereen istumaan kaksi kundia. Toinen valitteli ettei kaupungin kämppää saa ja varmasti jotain syrjintää, koska systerinsä sai jo kahdessa viikossa. Kaveri myönteli vierellä.

Rupesin tarkastelemaan parivaljakkoa lähemmin. Puhujalla posket ovat lommolla, iho sairaalloinen ja hampaissa jotain vikaa jo. Katse siirtyy käsiin, joissa hän pitelee kertakäyttöruiskeen suojapaperia. Jotain siihen on kääritty.

Tyypit oikeasti alkavat siinä ihmisten keskellä puhumaan kuin salassa ja niin etteivät muut kuule, aineista, diileistä ja puhuja ojentelikin kättänsä auki ja sormien välistä oli selkeät pistojäljet näkyvissä.

Tähän lopputulokseen tulin: Sekakäyttäjiä. Merkkejä metaamfetamiinista, piristä ja rauhoittavista mielialalääkkeistä. Myös vieno pilven tuoksu leijui toisen yllä.

Kysymys kuuluukin onko syrjintää olla antamatta asuntoa nistille jo sossun leimeeman kaupungin vuokra-asuntojen piiristä?! Itse olen helpottunut että muuti pois, etten joudu päivittäin törmäämään nisteihin oveni ulkopuolella.

Toinen tapaus tuli minua vastaan tänään kaupassa asioidessani.Kaverin kassalla käteilessä maksaessaan (kahdenkympin seteli) oli pakko kommentoida kun kassaneiti sen tarkastutti ensin koneessa, että onko nykyään tullut tavaksi tarkastaa kaksikymppisiäkin. Selkeästi taustalla oli jälleen joku epäluuloisuus, että´kun näytän tältä ja plaa plaa niin siksi ja vain siksi tuo ämmä katsoo setelin...

Jumalauta minultakin AINA tarkastetaan kaksikymppiset!

Mikä hiton epäluuloisuus ja vainoharhaisuus noihin sekakäyttäjiin tarttuu?!

Vai onko se pilviveikoille yleistä? (Siis sen vahvemman pilven A:K:A: pudin käyttäjille?)

(Välikommentti: Älkää menkö sekoittelemaan jo puhtaita luonnontuotteita! Kannabis oli hyvä sellaisena kuin oli ja toimii puhtaimmillaan lääkkeenä etc. Alkuperäisenä se sisälsi psykoosia aiheuttavav ja psykoosia ehkäisevät tekijä! Ja tämä on fakta!)

Maailma on heitä vastaan, koska he alitajuisesti itse tietävät jo käyttäytyvänsä/näyttävänsä erillaiselta ja minä, minä, minä voi kun kukaan ei enään ymmärrä.

Avatkaa silmät ja kuunnelkaa mitä muilla ja maailmalla on sanottavana!

Satun olemaan utelias ihminen
ja tuntemaan erillaisia piirejä. Siksi tiedän monistakin kyseenalaisista asioista. Kysymys onkin siitä, että jokainen tekee valintansa. Kantakaa vastuu omista teoistanne älkääkä syyttäkö maailmaa tilastanne.

Sekakäyttö mm. vaikuttaa kehon omiin mielihyvä reseptoreihin/hormoni arvoihin. Jos käytät vuosia niin PÄDÄNG! Ja varsinkin jos aloitat murrosiässä.. ai mikä coktail

Totta kai aluksi aineet lopettaessaan untuu ettei mikään tunnu enään hyvältä. Keholla kestää adaptoitua "uuteen" kemialliseen koostumukseen jos luoja suo, etkä ole tuhonnut omaa järjestelmääsi.

Mutta niin tai näin.

Oma mielipiteeni on, että jokainen käyttäköön mitä käyttää, kunhan kohtuudella ja itse kantaa vastuun teoistaan.

Itse valitsin alkoholin, liikunnan (fyysisen aktiviteetin) ja kahvin paheikseni, joista ainakin alkoholia ajattelin lähteä karsimaan pikkuhiljaa pois. Absolutiksi minkään suhteen en kyllä ryhdy.

Pienet paheet pitävät hyvällä tiellä. Jos suoraan puhtoiseksi ajattelit muuttua niin isomman riskin suurehkosta tahrasta pinnassaan kantamisen osalta saat myös osaksesi.
------------------

.

Täällä taas. Veljeni ja hänen morsmaikkunsa asunnossa. Karvaisen kaverin vahtina.

Pahinta oli kenties tavaroiden roudaaminen.

Kuten eilinenkin panos, tämäkin päivä uuvutti. Taitaapi se aika taas lähestyä, kun sidekudos löysistyy ja väsymys lisääntyy.

Kuuntelin kroppaani ja otin torkut.

Alaselkä, alavatsa, sekä vatsa yleisesti kipuilivat. Väsymystä ja uuvutti. Jos joku olisi vittullut olisin luultavasti kaivanut käsilaukustani haulikon ja...

No mutta ei siitä sen enempää.

----------

Tämä ADHD koira on kyllä maailman paras. Sohvalla viekussa ja heti tänne tullessa haki huomiota. Kun torkuin niin odotti vierellä kieli ulkona. Aivan mahtava otus! Ei voi olla rakastamatta. Valitettavasti tämän kaverin "iso sisko" sai kunnon prolapsin rintarankaansa. Alaraajat halvaantuivat.Nyt leikkauksen jälkeen seisoo jo aika hyvin, mutta vasen jalka onkin sitten parempi. Oikea krampissa. Täytyy vierailla ja samalla hieroa ja silitellä, sekä pussailla.

Onhan siinä oma stressinsä kun ravaa kaupunkia päästä päähän, mutta elukat antavat aina energiaa.

----------------

Duunissa alkoivat piruilemaan kun ilmoitin, että perjantaina en tule. Pomo höpötti kollegalleni tulevaisuuteni uudelleen katsomisesta johon kollegani iski luun kurkkuun.

Valitettavasti työsopimukseni on sellainen, että voin vapaasti hyväksyä vuorojani/perua vuorojani. Mustaa valkoisella.

Jos ongelmaa tulee niin lakimiehet kehiin stna.

En kyllä yhtään ihmettelisi, jos jotain ilmaantuisi. TAAS. *koputtaa puuta*

Broidinikin kertoi alkuvuoden olleen varsin raskas heillekkin.

Joku tosiaan sitten vihaa meitä...

*lähtee keräilemään suojatalismaaneja, suitsuttamaan paikkoja ja höpisemään omituisia suojaloitsuja*

------------

BTW:

Minkälainen on tyypillinen kasvissyöjä?

Omituinen ajatteleva hörhö? Hippi? Rajatapaus? Avoin maailmankatsomukseltaan? Kummallisia ajatuksia omaava? Luomu friikki? Yliterveysintoilija?

Kertokaas nyt oikeasti minkälainen on tyypillinen kasvissyöjä, sillä olen useamman kerran saannut kuulla olevani kasvissyöjä habitukseltani.

Tyypit sitten yllättyneet todisteassaan näkemistäni makkaraposkessa/ puoliraakaa pihviä järsiessäni.

Läpi pakkasen ja roudan. Yli siltojen ja jäisten kiskojen. Yksin maailmaa uhmaten vain huulikiilto ja vallattomat punaiset hiukset aseenan kävi hän kamppailua kaaoksen vallassa olevaa entistä asuntoaan vastaan.

Uunin skrabaus, kämpän puhdistus, sulatusta ja hankausta. Lamppujen irrottelua, imurointia, roskis visiittejä...

Voi luoja minkälainen kuntoilu kämpän kuntoon saattaminen voikaan olla!

Tosi nainen tekee mm. seuraavaa:

1. Pistääa lekalla vanhan suurehkon ja painavan TV-tason palasiksi.

2. Kuljettaa nokkakärryillä täysipuiset 4h-pöydän, 2 tuolia ja pienen lipaston n. 700m päähän varastolle lumista jäistä ja kuoppaista reittiä pitkin. Samalla kertaa!

3. Tuo soluunsa jäljelle jäänneet tavarat kahdessa isossa säkissä. (Ikean pussit ovat ihania..) Mutta matkallahan toinen hajosi.. (paperikassi). Eikun survival vaihde päälle ja kangaskassit käyttöön. Kaikki nämä julkisilla himaan. Lisätkää pottiin vielä bussikuskin apuyritys.Valitettavasti herra painoi väärää nappia ja tämä teletappi kassien kanssa pääsi bussinovien lämpimään mekaaniseen syliin...

Seuraavalla kerralla todella harkitsen taksia....

Mutta tehty mikä tehty!

Kohta lenkkisaunan iloihin ja paskan, sekä stressin pois pesemistä!

--------

Ajattelin nyt samalla vuodattaa ajatuksiani viime viikoilta.

Suku on pahin.

Sukuni nuorimpana aikuisena edustajana minulta odotetaan kärsivällisyyttä, suoriutumista ja joustamista. Minun tulee joustaa aikatauluissani ja hoitaa lapsien, koirien ja mummini jeesaamisen lisäksi perheen henkilökohtaisen Dr. Phillin toimi.

Olen saattanut mainitakin sen, ettei perheessäni montaa korkeakoulututkinnon omaavaa ole, joten minulta odotetaan opiskeluissa pärjäämisen lisäksi tajuttoman hyvää työpanosta.

Nyt rakas isäni on sitten juhlajuomaa naattineena paikallisessa baarissa mainostanut tyttären Englantiin lähtemisen suunnitelmista ja Oxfordiahan huudettiin monia kertoja... Voi luoja. Nyt sitten ihmisten normi katellisuuden lisäksi saan vielä extraa tuntemattomilta niskaani.... "Toi on sen tyttö jooh..."

Menee maku unelmista. Ehkä teenkin radikaalimman ratkaisun ja lähden venäjälle? Tai sitten shokeeraan kunnolla ja ilmoitan vanhemmilleni ryhtyväni strippariksi Las Vegasilaisessa casinossa? Ja jos oikein tuuri käy niin menenkin hommiin kuuluisalle punaisten lyhtyjen alueelle? Ne ilmeet olisivat näkemisen arvoiset.

Ymmärrän ylpeyden ja kuinka sillä halutaan hehkuttaa: Mutta jäitä hattuun sillä kaikki on mahdollista. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Se kellä onni on onnen kätkeköön. Ihmiskunnan pahin myrkky: Kateus.

No joka tapauksessa en tiedä kuinka sukuuni suhtautuisin. Koskaan mikään asia ei ole täysin selkeää. Eka pyydetään yhtä ja sitten tarkoitetaankin toista...

Esim. Muutostani ollaan hyvillään ja kuitenkin ystävättärille vuodatetaan kuinka radikaalin ratkaisun se tyttö TAAS teki.

Tai sitten huudellaan kuinka tyttö matkustelee ja näkee maailmaa ja silti hetken päästä ollaan taas kauhistuneen oloisena pyörittelemässä kahvin äärellä silmiä, kuinka se taas lähtee jonnekkin mambo jambo paikkaan..

Parhaita ovat kenties isäni reaktiot. Esin silmien alta tuijottelua ja murinaa, sekä puhisemista. "Taasko... siis taasko... ootko sä nyt ihan varma... mites minä sinut sitten kiinni saan ja kuinka valvon... löydät jonkun häntäheikin vielä... *puhinaa* .. Kyllä mä jonkun sua valvomaan sieltäkin saan...."

Ja sitten tietysti on soitettava kännykkääni keskellä yötä ja kyseltävä olenko kunnossa. Tämä on tapahtunut kaikilla reissuillani.

Ja jälleen tuo sama draamailu tuuliviiri radikaali tyttärestä jonka perässä ei pysy:".. mutta on se niin ihana ja sehän opiskelee! Oxfordiin ja lääkäriksi joskus ja pa pa pa paaa...."

Voi luoja.

----------

Ajatuksia on herättänyt eräs luokkalaisenikin.

Ihan mahtava tapaus. Tyttö. Iloinen, nätti ja fiksu, mutta joku siinä vaan niiin ketuttaa! AAAARGH!

Tiedätte varmaan ihmistyypin, joka esittää itsevarmaa ja itsetietoista ihmistä, mutta onkin todella epävarma ja omaa vääristyneen kehonkuvan ja luultavasti jonkinlaisia henkisiä arpia?

Mielikuvana "särisevän/sähisevä" ihminen. Ei negatiivisella tavalla, mutta jotenkin häiritsevää "ääntä" päästävä tapaus.

Aivan kuin ei olisi ihan sujut ympäröivän maailman kanssa, eikä osaa kuunnella ketään/mitään.

Vaatiimalla vaatii huomiota osakseen: "Mut muuten pyydettiin TV:seen ylinotkeana ihmisenä... Kissat sitä, kissat tätä.... Joogassa..Minä, minä minä.... Mulla oli kerran pode... eiku tää menee näin..." Lisätkää mielikuvaan kehräävän omahyväinen flirttaileva kikatus.

Siis voiko ihminen olla enempää itsekeskeisempi?!

On hyvä olla tietoinen itsestään ja kehostaan, mutta itsevarman esittäminen kun on selvääkin selvempää, ettei näin ole, ottaa pannuun!

Hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on eikä kerjäisi maailmalta huomiota niin takuu varmasti tulisi parempi osteopaatti!

Minäkin olen varsin hyvä esimerkki sellaisesta ihmistyypistä, joka on alituisesti menossa ja omaa hairahtelevan mielen, sekä kyseenalaisen keskittymiskyvyn, mutta osaan kuunnella muita ja reagoida ympäröivään maailmaan ilman, että oletan sen pyörivän napani ympärillä.

Minkäköhänlaisia ihmissuhteita kyseisellä ihmisellä on? Kaatuukohan kaikki suhteet tuon ongelman takia? Mikä on aiheittanut kyseisen tilan? Koska hän herää tähän elämään?

Osteopatiassahan löytyy monenmoisia tekniikoita ja kyseinen ihminen naattii suorista tekniikoista esim manipulaatio, johon ei tarvita potilaan kehon kuuntelu herkkyyttä niin suurissa määrin kuin epäsuorissa tekniikoissa jossa esim. asetetaan nivel rentoon tilaan ja odotellaan, että nivel unohtaa virheasentonsa/kireytensä. Tämä tapaus sanoo sen olevan enemmän tekemistä ja suoraa actionia. Itse olen hieman eri mieltä. Paljon enemmän tapahtuu epäsuorissa tekniikoissa. Kaikki ne kireydet, oma keskittyminen, sykkeen/hengityksen/aaltoilun erottaminen ja tietynlainen "naks"-fiilis kun asiat loksahtavat oikeille radoilleen vaatii enemmän tekemistä kuin suorat tekniikat. Suorissa tekniikoissa käyttää n. 2/3 itsestään, kun epäsuorissa, joutuu pistämään itsensä likoon. En kuitenkaan menisi ylimalkaisen omituisiin heureka tiloihin ja lähtisi höpöttelemään ekstaasissa rajamaailman kokemuksista. Kyllä ne kädet tietävät mitä pitää tehdä kun potilasta koskevat. Fyysinen kommunikointi on aina ollut parhain puoleni.... *silmän isku ja kähisevää kikatusta*

Ja miksi näin eriävät näkemykset? Syy on hyvin selvä: Jos olet keskittynyt itseesi on kaikkia muita hyvinkin vaikea kuunnella.

Siis ihan mahtava tyyppi. Mutta, mutta mutta... voi huokaus. Joku vaan tökkii. Tältä henkilöltä on turha odottaa silmästä silmään katsomista ja läsnä oloa.

--------

Niskaani jälleen naksuteltiin ja voih kuinka henkinen orgasmi kyseinen tila jälleen oli!

Peukalonihan oli kanssa päättänyt alkaa nykimään ja vasen käteni oli osittain niin jumissa, että huh huh... auttoi taas tuo naksautus ja trigger, vai mikä liekään päätäni vinossa pitävän lihaksen hoito.

Pakko kai sitten mennä osteopaatille selvittämään tilani todellinen syy ja hauskinta tässä onkin se, että luultavasti menen opettajani potilaaksi.

"Onko opiskelija alennusta...?"
"Tehdään vaihtarit: Mä sniikkaan sulle piilareita... eikö?... öh, kehyksiä? Jos tuon sulle arskat niin saanko ilmasen hoidon?... No ilmanen näöntarkastus!"
"Tästä sä et voi kieltäytyä!!! Mun avulla pääset VIP- puolelle mille klubille vaan.. kato mä hoidan..."
"Meen tossa ensviikolla viroon jos tuon sulle yhden casen lonkeroa?.."
"Jos sulta löytyy jotain tuhottavaa niin katos mä hoidan! Annat vaan lekan niin..."
"No edes säälistä yks ilmanen hoito?"
"Jos hoidat mut nyt kuntoon niin lupaan hoitaa sua sit kun oon kuuluisa ja maailmalla tunnettu tapaus. Pro bono tota kai....Niin siis kymmenen vuoden päästä."

* Naureskelee mielikuvillensa*

------------

Miehistä:

Olenko vain vaikea tapaus vai mikä siinä on etten lämpene äijän kommenttiin, kun ei edes kunnolla olla nähty:

"Pidän sinusta, välitän sinusta, voisitko nyt tehdä duunia sen eteen, että näkisimme/näkisimme useammin?..."

Suoraan kysymykseen suora vastaus: "EN. Olen hieman kiireinen. Jos todella tykkäät minusta, kestät tämän ja olet minun suhteeni kärsivällinen."

Ja aina joku omituinen epäluuloisuus nousee kun random tyypit viestittelevät: Tykkään sinusta. ja katsovat odottavasti voittajan elkein suuntaani.

Mitä ne oikein odottavat saavansa?! Hyppään innoissani heidän kaulaansa ja kerron rakastavani heitä elämäni loppuun asti?

Perusteluita kehiin!!! Miten kukaan voi sanoa todella pitävänsä minusta näkemänsä perusteella kuin nojaten väitteensä vain ulkonäkööni?!

Siis voi luoja, että vihaan ihmisiä, jotka perustelevat tykkäämisensä tisseihini tai huuliini tai tai...

No joo.

Ei enään purkautumisia.

Parempia perusteluita ovat esim:

"Sussa on asennetta."

"Sulla on mahtava tyyli astua huoneeseen ja hämmentää ihmisiä jutuillas.."

"En oo koskaan nähnyt kenenkään tepastelevan kuin pingiivi ja näyttävän noin eksyneeltä kuin sinä."

"Hauskaa miten joku voi innostua kasvin lehdistä noin paljon ja yrittää samalla tukehduttaa itsensä huulikiiltoon.."

Tyyliä ja persoonaa kehiin hej!!

No mutta nyt saunomaan.

Kireä pakkanen. Väsyneet kasvot. Pyykin roudaamista rapusta toiseen.

Olen perusteellisesti perehtynyt HOAS:n maksulliseen pesukoneeseen ja kuvausrumpuun. Ihania tekniikan iloja!

Viikonloppu tuli vietettyä duunissa.

Eksoottiset lisät ja poikkeukset:

1. pe-la yö mummillani, jotta töihin lähtö olisi vaivattomampi. Yksinäiseltä yksinäiselle seuraa ja aivan mahtava fiilis tuli kun mummini väänsi aamiaisen ja laittoi kahvit, sekä muutenkin hyysäili.

Ajatukset lensivät jälleen omaa rataansa: Milloin minusta on tuolla tavalla pidetty huolta?! Taisi olla murrosiän kynnyksellä. Siinä 11-12 vuotiaana. Sitten opin hyvin omatoimiseksi ja kaiken sai aikas paljon tejdä itse. Äiti sentään kokkaili suurimman osan ajasta. Isi pesi pyykin. Tässä sitä sitten ollaan. Ihan kivan kotoisa olo se sellainen kun joku huolehtii. *tyytyväistä hyminää*

2. Lauantai iltana vauhdikas lähtö tyttöjen iltaan. Kaakkua ja sipsua. Kynttilöiden valossa höpöttelyä ja lopuksi juomapeli. Vanhaan kunnon Bakersiinhan sitä taas ajauduttiin ja tuli tavattua mielenkiintoisia ihmisiä ja tanssittua aika lailla.

Juuri ennen pilkkua sitten törmäsin potentiaaliseen kaveriin. Hyvä suutelemaan etc. Ei heti hyppimässä silmille (luojan kiitos!!! *helpotuksen huokaisu*)

Mutta eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa. Minähän satun omaamaan mitä katastrofisemman miesmangeetin....

Kerrottavaa on taas vaikka millä mitalla, mutta tämä tyttö menee kyllä nyt vällyjen väliin. Että sitä voi olla väsynyt!

*simahtaa pöydälle kuola vanan nätisti valahtaessa poskelle*

No nih!

Virallisesti toisen kiinteistön kirjoilla ja maistraatissakin "valvonta" merkintä!!
*tuulettaa voitonriemuisesti*

Deja'vu olohan näillä seuduilla tulee, mutta onpahan kotoisa olo. Vanhat tutut kulmat ja tuttuihinkin tullut jo törmättyä.

Mitä parasta: Vaikka ei pariin vuoteen olla oikeastaan nähty niin moikkaus ja hymy löytyy. Mahtavaa!

Nyt on tavarat paikallaan ja oikeasti pakko sanoa, että itseänsäkkin naurattaa "sisustamisvimma". Joka paikassa taulua ja purnukkaa ja maljakkohan täytyy olla just eikä melkein. ÄLKÄÄKÄ unohtako kynttilöitä STNA! Niitähän pitää olla joka paikassa! Ties vaikka sytyttäisi verhot jälleen palamaan? Sitä varten on miehet luotu. Sammuttamaan paloja *khihihi* ja kantamaan tavaroita!

Tämän muuton osalta tein taas luonteelleni tyypilliset. Koska sukulais miehet vinkuivat kuin pienet porsaat ja suhtautuivat tavaroiden rahtaamiseen/muuttamiseen äärimmäisen nihkeästi soitin ystävälleni ja sanoin: "Nainen. nyt näytetään mistä kana pissii! Sinä, minä, paku ja nokkakärryt! Miltä kuulostaa?..."

Luottoystävähän on tietysti ystävänpäivänä messissä ja muuttoonhan meni sitten se 5h....

"Siis miten noi kärryt pelaa?..."
"Jos me vaikka eka tuodaan nää alas ja joo... VARO SITÄ SE SÄRKYY!!"
"Voiks täs peruuttaa..."
"Apua mä en oikeesti ala!"

"Mä keksin loistavan idean ja liutan tän kirjahyllyn alamäkeen!"
"Hei tota siihen tulee naarmuja...."
"Kato ei se oo niin justiinsa!"

Ja arvatkaas kuinka monta kertaa TV ja pesukone kävi maanpinnassa?
*Syvä huokaus*

Luokkalaiseni tarjoutui tarvittaessa auttamaan, mutta hetken aivohäiriön johdosta en lopulta pyytänyt kundilta apua. Luulen että sisäinen amatsonini valtasi taas mieleni ja turhautumiseni sukuni miespuolisiin edustajiin herätti itsenäisen naisen minussa.
--------------------

Kouluun palasin sairastelun jälkeen ja pakko sanoa, että oli fantastista! Vaikkakin Kela kuumottaa tukia takaisin aloitusvuodeltani, Kartsa (yksi opettajistamme) lähtee nyt sitten uber kuumottamaan anatomian termistöstä ja kellari kuumotti tyhjennystään perjantaina. KKK. Ha haa... Mutta näkee, että opiskelee alaa joka on omiaan. Ei masentanut eikä masenna nytkään vaikka jäljessä ollaan!

Nyt kun laatikot on purettu voisi jälleen hieman päntätä..

-------

Viikonloppuhan meni varsin rauhallisesti. lauantaina toki oli pakko jotain keksiä ja meninkin sitten yö leffaan vilkaisemaan Los ojos de Julian ja vietin säikkynä loppu illan. Oli mahtavaa muuten vilkuilla ihmisten silmiä ja puhua piilareista sen leffan jälkeen... Jsus. Kuitenkin sain yllättävän hyvin unta. Joskin pesismaila virui sängyn vieressä.

Rakas ex-kihlattuni soitti la-su välisenä yönä. Valitettavasti en kerennyt vastaamaan uneltani.

Aamulla hän vain laittoi hyvin lyhyt sanaisen tekstarin, jossa pahoitteli häiriötä ja pyysi vuosittaiselle kahville joku pv.

Mielenkiinto heräsi, että mitä kundilla oli mielessä yöllä. Varsinkin kun epäilen erinnäisiä yhdöksiä erinnäisiin ihmisiin ja voin hyvin kuvitella alkoholin ja testosteronilla kyllästetyn porukan mahtavan ideoinnin tulokset.

No mutta kaikki aikanaan.

-------------

Vietän liikunnallisia hautajaisia ja häitä. joudun irtisanomaan sopimuksen ah niin rakkaaseen saliini, missä ihmiset,salit,suihkut, infrapunasauna ja painot omaavat sydämmessäni paikan. Liian pitkä välimatka.

Astun uuteen kehään isompaan vihreällä sävytettyyn saliin, jossa on sekä miehiä, että naisia.

Siis apua. Au natural hikisenä ja rikkinäisissä verkkareissa nuorten urosten keskellä?!

No mutta kuka mies on minun arvoiseni jos ei koe minua viehättävänä vaikka paskatunkiossa kieriskelyn jälkeen? HA! Sitä paitsi: Urheluahan se on ja liikunnalliset ihmiset ovat hauskoja. Lisäksi voin arvioida laajemmalla skaalalla muiden suoritusta ja mahdollisia dysfunktioita....

Ehdin kaksimielisyydessäni innostua lenkkeilystä ja samanaikaisesta bongailusta. Musiikkikin on kovemmalla, sekä TV ruudut juoksumattojen edessä. Saatan jopa tykätä tulevasta keväästä.

--------

Nyt normaaliaikatauluun takaisin ja keskittymään kouluun.

Koska olen ollut varsin kiltti tyttö useamman viikonlopun voisin palkita itseni viikonloppuna sivistyneellä illanvietolla ja viinipullolla, sekä taas sitten sunnuntai krapulalla?....

Harkitsen asiaa.

Nyt vihdoinkin tuntuu, että herääminen oli varsin kivutonta. Herätys kahdeksalta ja hereillähän olin jo ennen kelloani. Makoilin silmät auki ja ajatus juoksi milloin missäkin.

Mega virus alkaa rauhoittumaan ja asiat sujumaan. *koputtaa puuta*
Olo parempi vaikka kurkussa helvatan iso granaattiomena!
-------

Parisuhteessa toisen muuttamistarpeet. Mistä ne syntyvät? Omia odotuksia? Halu muokata toisesta äitinsä/isänsä kaltainen? Oma hallinan tunteensa lisääntyminen? Epävarmuutensa peittelyä?

Itse tiedän olevani nykyisin varsin lennokas ihminen ja aina menossa. Silloin oppii arvostamaan niitä yhteisiä hetkiä.

Mitä opin ex-kihlatultani: Turha sitä ruokaa on laittaa aina iltaisin, hoitaa kotia, yrittää minkäänlaita small talkia: Ne ovat itsestäänselvyys. Turha yrittää ehdottaa MITÄÄN eksoottisempaa! (Välillä tuli kyläiltyä muualla ja siis voi vittu, kyllä oikeasti voi nähdä enemmän muitakin kavereita kuin vain niitä tuttava pariskuntia! Miksi ei menty ihan kävelemään ulos, laitettu joku huonekalu uuteen uskoon yhdessä...) Kaikki muu kiva oli mukavempaa tehdä kavereidensa kanssa, kuin akan joka hengaa sitten himassa stna.

Mitä opin muilta exiltäni: Jälleen: Ruuanlaittaminen ja kodista huolehtiminen olivat TAAS vain itsestäänselvyys naiselta! Kaikki mitkä ei kotiin liity tehdään kavereiden kanssa ja miehellähän oli täysi vapaus riekkua milloin missäkin. Nainen pysyy kotona ja kun sitten ulos lähdin: Mikä show! Välillä yksi tyyppi lähetti kaverinsa/tuttunsa nuuskimaan illan vietto paikkaani miten käyttäydyin siellä. Parasta oli kun kerroin viimeisimmälle eksälleni aloittelevani kaverin kanssa ihan kotosalla, niin pakkohan hänen oli olla aina paikalla, niin näkee keiden kanssa liikun. Sittenhän sai useammaltakin kuulla kuinka flirttailevasti pukeudun ja kuinka olin liian tietoinen siitä, että olen hyvän näköinen ja blaa blaa...

Miehet: Turha odottaa mitään erikoista, jos ei annakkaan mitään!

Pakko myöntää, että oikeastaan tykkään pitää kotia kunnossa ja kokata, mutta tämäkin on sitten aikataulukysymys. Siinä vaiheessa, kun tämä muuttuu itsestään selvyydeksi ja oma aikatauluni alkaa olemaan helvatan tiukka on miehen syytä joustaa olemisestaan ja panostaa hiukan kotiinsa.

Tiivistettynä: Jos itse menet: anna toisenkin mennä. Kotiaskareista on syytä neuvotella ja vierekkäin syöminen, nukkuminen, piereskely ei ole yhteistä laatuaikaa. Miten olisi vaikka yksi päivä viikosta tai yksi kokonainen viikonloppu yhteiseen aikaan: Spa, vaeltamista, joku uusi urheilulaji kokeilu, Manu-Barcelona matsi Englannissa, huonekalun kasaamista, päivä kotona jolloin puhelimet kiinni ja syvennytään vaikka siihen stna Kamasutraan? jne.

Toki on myönnettävä, että kun normaali keskustelu ei enään toiminut aloin nalkuttamaan. Nalkuttamisen jälkeen seuraa ihme dramaattiset niskojen nakuttelut ja vollottamiset. Lopulta kuoreen vetäytyminen ja hiljaisuus. Totaali luovuttaminen.Minultakin löytyy/on löytynyt ihme ihannekuvia parisuhteesta.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja kliseisistä mies/nainen rooleista olisi joskus syytä joustaa. Varsinkin siivä vaiheessa kun nainen opiskelee, käy töissä, treeneissä ja hoitaa vielä kodinkin ja mies ainoastaan käy töissä ja joskus treenaamassa.

On miehen velvollisuus ottaa osa naisen taakasta ja toisin päin, kun tilanne sen vaatii. Muuten viimeistään lapsen syntymän jälkeen hajoaa kaikki käsiin.

--------
Siis apua... *kylmät väreet vilistävät kropassa suuntaan ja toiseen*
Alkoi oikein ahdistamaan parisuhde funtsiminen. Siis mihänän olen varsin villi ja totaalisen vapaa sinkku ja naatiskelen nyt siitä! NIIN!

Toki fakta on, että olen täysin parisuhde ihminen vaikkei sitä aina uskoisi, mutta näin on. Yhden miehen akka.

--------

Jospa tänään roudaisi jotain soluuni. Kengät, kylppärikamat ja jotain muuta?

Sain muuten jo sängyn soluuni! Ihanainen siskoni lupasi auttaa ja lähetti ukkonsa jeesaamaan sängyn noudossa. Toki on nyt autettava vuorostaan lähiaikoina ja saankin olla riiviöille hoitajana lähiaikoina. Aivan ihania ihmisiä!

Muuttaessa huomaa jälleen, ketkä ovat niitä ihmisiä, joihin voi luottaa. Vaikka mummini hössöttää kuin kanaemo, auttaa hän parhaimmalla tietämälläänsä tavalla. Ystäväni ovat olleet apuna jo monta kertaa. Siskoni perhe apu on kullan arvoista ja tietysti isäni panos tilanteeseeni.

Kyllä asiat lähtevät sujumaan...

BTW: Sitä muuttuu vaihteeksi vainoharhaiseksi. Jälleen tuntuu, että joku stalkkailee välillä. Mm. postiluukun kolahdus eilen illalla ja mtn ei tullut, duuniin soitot ja linjan toisesta päästä ei kuulu mitään, jotkut vain tuntuvat seuraavan tai vain vilkaisevat kerran soittavat jollekkin ja vahti vaihtuu...

Kummallista.

No mutta minä en ala stressaamaan. Eälmäni on välillä varsin hauskaa ja joskus ei niin hauskaa seurattavaa. Jos mielenkiintoa riittää seurata varsin vapaamielisen ja temperamenttisen lähiökasvatin elämää, jonka elämä on yhtä vuoristorataa niin siitä vaan!

Mahdollista on aina, että olen varsin vainoharhainen ja kuvittelen asioita.

Onko se viimeinkin tapahtunut? JESss!

*Hyräilee Queenin I'm goin slightly mad biisiä siirtyen pakkailemaan tavaroitansa ja valmistautumaan uuteen pikavisiittiin uudessa kodissaansa*
------

Pakko vielä kommentoida FLA kohtaloa, kun Ronald löytyi. Uutisoidaan ilkivallasta ja amatöörimäisitä mokista kun nämä rikostaustattomat n. 30 vuotiaat kaverit saatiin katuvina ja yhteistyöhaluisina kiinni.

Siis voi kettu!

Mika helvatan poliisiyhteiskunta! Toki on kyse varkaudesta, mutta jälleen hurrataan vain "ilkivallan tekijöiden" kiinnisaamista ja oikeuden tapahtumista! Mitä tapahtui kysymyksille?! Miksi niihin ei ole vastattu?! STNA! Money makes the world go round round round ja silleen..

Jatketaan edelleen samaa kapitalistista järjestelmää, jossa isot yritykset ja niiden takana kököttävät yksilöt hyötyvät yhteisön kustannuksella!

Ensi kerralla kun rakkaat "aktivistit" lähdette toimiinne, ottakaa yksi puoluteeton rationaalinen tapaus rinnallenne selvittämään riskit ja tekemään kunnon suunnitelman.

Idealogia ja uskomukset usein hämärtävät todellisuudentajun, jolloin mokia sattuu.

Koska ajatte hyvää asiaa niin vapaaehtoisia "toisinajattelijoita" löytyy, jotka varmasti mielellään auttavat teitä.

Itse uskon, että ylevissä pyrkimyksissä on tärkeää luopua täysin homogeenisestä ajattelutavasta, kun mennään itse actioniin. Jotta suunnitelmat saadaan onnistumaan myös käytännössä on oltava muiden alojen edustajia mukana ja laajempi näkökulma asioihin.

Tämän perustelen sillä, ettei maailma ole valitettavasti homogeenin ajattelutavaltaan, uskomuksiltaan ja teoiltaan.

Jos asiat olisivat mustavalkoiset niin tämähän olisi varsin helppoa. Eikö niin?

BTW: Ei siinä mäkin hampurilaisboksissa lue kaikkea sisältöä ja arvoja selkeästi, eettisyydestä puhumattakaan!

Siellä ne raapusti koetta. Kaikki toisiinsa henkisesti tukeutuen. Stressaten tuloksista, kun minulle olisi riittänyt pelkkä läpi pääsy (lukihärö) ja olisin huokaissut helpotuksesta.

Ketuttaa tälläinen kotijumittaminen.

Ja lääkettä en haluaisi vedellä. Kyllähän se yskän vie, mutta välillä on tuntopuutoksia kielessä ja jalat muuttuvat aina vanukkaaksi. Aivotoiminta hyvin hidasta.

En kyllä ymmärrä lääkepöhnää hakevia ihmisiä. Kauhea olotila.

Vihaan hallinnan puutteen fiilistä ja tollaset raukeaksi tekevät tökötit pistävät vihaksi.
-------

Olettehan huomanneet tämän kohtalon ivan:

Kun et saa kipeänä puhua niin auta armias kun koko maailma soittelee!
Ensin mummini ihanaa paapapatusta ja puhelimeen vastasin ääni pääni sisällä huutaen EI JUMALAUTA!:

"Anneli hakee sen kulmahyllyn...pa pa pa PAAA PAA papaappa paaa... ja sitten se sänkylaatikko. Mittaahan se nyt... pa pa pa paa... entä jos ne pyörät ottaa pois....pa pa pa pa paaa... "

-"Mummi... mä oon just ottanut tota kolmio lääkettä ja olo on sen mukanen. Soitan myöhemmin."

Sitten kun pää selkiää alkaa nyt mittaamaan jotain sängyn alus laatikkoa ja soittelemaan siitä. Voi Jsus!

-" Mummi mitta on tää ja niitä pyöriähän ei helposti poisteta ja se ei korkeuteen paljoa vaikuta..."

-"No siis miten muka ei poisteta?! Onhan siinä ne ruuvit!!"

-"Siis oikeesti. Vähän vaikeempi yksilö pyörien irrottamiseen. Usko jo..."

-Hmph... "Oke. Ilmoitan sitten Annelille, Irmalle ja Heidille.

En sitten muuta saannut illalla tehtyä kuin pannukakkua. Muuten meni lööbatessa.

Helvatan lääkkeet.
------

Tänään alkoi vanha tuttu soittorumba ja ensimmäisenä tietysti mummini. -"Tänään sitten tullaan kattomaan niitä huonekaluja ja pa pa pa paapapapappapaaap PAAA..."

Ilmeisesti saan vieraita tänään.

Ihanaa...

Antakaa ihmisen sairastaa PRKL!!!

-----

On kyllä ehtunyt funtsimaan verkkaisesti omaa tilannettaansa nykyään verrattuna muutaman vuoden takaiseen.

Luoja että ihminen voi kasvaa ihmisenä!

Muuttuminen itsevarmemmaksi, rentoutuneemmaksi ja määrätietoisemmaksi tekee vain hyvää. Trust me!

Vaikka osa ihmisistä kutsuisikin tätä kusipäisyydeksi ja ylpeydeksi, mutta ketut muiden mielipiteistä!

Tänäänkin hiplailin hieman häiritsevästi oppikirjojani ja lueskelin niiden sivuja hullun kiilto silmissäni.

Suunnittelin jopa liikuntaohjauksen tekemistä osteopaattisesta näkökulmasta. Lymfaattista mallia apuna käyttäen: Pumput liikkeelle!

Kun ihminen löytää polkunsa, helpottuu moni asia ja on helmpompi pitää päänsä pystyssä.

Toki on uhrauksia tehtävä ja oma elämäni sen on osoittanut, mutta jos joku rakkaimmistasi estää sinun unelmaasi pääsyäsi ja kasvuasi, onko parempi jäädä ja muuttua varjoksi itsestään vai irrottaa kahleet ja toteuttaa itseään?

Nyt kun vihdoinkin pystyn läpi käymään entisiä suhteita ja availemaan mätiviä haavoja, jotta parantumisprosessi voisi käynnistyä:

Varmasti ex-kihlattuni muistaa minut alkuajoista kun innostuin lehtikuusen lehdestä ja pulputtelin omituisia teorioita. Tepastelin värikkäissä vaatteissa ympäriinsä ja spontaanisti keksin (ei aina niin) mahtavia ideoita: Hiprakassa laulamista venäjäksi, alaston kokkikoulu, kynttilöiden polttelu jne.

Kaikki muuttui kun muutimme yhteen ja kihlauduimme. Käännyin sisälle päin, en päästänyt lähelle ja sairastelin paljon. Olin kerrassaan masentava versio entisestä itsestäni ja se pahensi tilannetta.

Puhuminen oli turhaa, sillä ajaiduimme väittelyyn ja hänhän pyrki jyräämään kaikki mielipiteeni omallaan, sillä sehän oli ainut oikea.

Mutta ei enempää patoutumistani. Niitä on blogini täynnä.

Virheistään oppii ja katse vain tulevaisuuteen:

Sairastaessa ei dietteily ole sallittua. Siispä keskityn:

Pannukakun tuhoamiseen mansikkahillon ja kermavaahdon voimin! *Muahahahahahhahaa*