Blogi

Miten aina onnistun saamaan itseni eksoottisiin tilanteisiin?!

Uskon nyt kohdanneeni kauheimman ja ihanimman asian ikinä.

Hänen hymynsä, tuoksunsa, äänensä, silmänsä, naurunsa, kosketuksensa... kaikki!!! Saavat minut sekaisin.

Kun näen hänet, jokin kohahtaa sisälläni. Kun hän on vierelläni, on mieleni tyyni, mutta sydän roihuaa.

Ja siksi olenkin ihan ulalla ja en tiedä mitä tekisin. Näin toissa yönä unta jään hajoamisesta.Tunnen jonkin repivän suojiani hajalle aina kun olen hänen vierellä.

Pääni huutaa pakene, mutta jalkani eivät liiku mihinkään, sillä sydämmeni pidättelee niitä. Logiikkani pettää pahemman kerran ja voin todella sanoa olevani hiukan peloissani.

Olen sitä ihmistyyppiä, joka on aina selvinnyt yksin. En ole tarvinnut ketään. Perheeni on ollut aina puolellani, mutta eivät hekään ole olleet aina läsnä. Isäni on auttanut monessa tilanteessa, mutta nyt myöhemmin (muutettuani vanhempieni luota) olen aina hoitanut asiani yksin, sillä isäni ja minun välillä on nk. tahtojen taistelu ja alituinen testaaminen: Valtataistelu.

Minä olen se, joka on auttanut muita ja tulen jatkossakin auttamaan. Pärjään yksin, olen aina pärjännyt yksin. En silti väheksy muutaman ystäväni kuuntelevia korvia.

Tämä siksi, että aina kun hain tukea muualta olen tipahtanut vielä kovempaa. Opin, että ainut johon todella voi luottaa on minä itse.

Nyt siis kaikin keinoin taistelen sitä vastaan, että päästäisin irti ja luottaisin toiseen täysin.

Kuvioita hämmentää vielä oman perheeni kriisit (sairastuminen, sydänsurut, isot hankkeet jne. joissa toimin kommunikoinnin vastaavana) ja työstressini. Olen töissä 24/7, enkä ole päässyt nollaamaan asioita treeneihin....

Sekä tietysti "helpottavina" tekijöisä hänen eksoottinen eksänsä, omat kuvionsa jne.

Tuleeko minusta laastari? Saanko raivohullun eksän perääni? vai onko tämä elämääkin suurempaa?

Miksi kohtaan elämäni miehen mitä omituisemmassa vaiheessa? Miksi aina elämä tuntuu antavan ihanimmat asiat kaikkein sekavimmilla kuvioilla? Miksi mikään ei koskaan ole helppoa?

Turha siitä on ottaa stressiä.

Se ei pelaa joka pelkää ja nyt on aika tiputtaa suojukset.

Kerran se kirpaisee ja olen kuitenkin aina päässyt jaloilleni isompienkin pudotusten jälkeen.

Tästä en aio päästää irti.

Siis viikonloppu osaa taas olla erityisen antoisaa ja antavaa aikaa.

Näin sunnuntai iltana miettii mihin on taas itsensä sotkenut.

Silti hyvä olo.

Avoimin mielin ja katsotaan mitä tästä tulee.

Tenttejä vaikka muille jakaa ja kuukautiskierto irtisanoo yhteistyö sopimuksensa.

Oi niitä aikoja kun kaiken pystyi pillereillä siirtämään, mutta tämän hormonivempaimen kanssa eläminen on haasteellista. Toki hoitaa asiansa jne, mutta menkkojen siirtäminen ei ole niin helppoa.

Suklaata tuhottomia määriä, väsymystä, kuin alku flunsassa ja äkillisiä pieniä vittuuntumisia. Parasta kaikessa: Kohtuni yrittää synnyttää kierrukkaa oh la laa...

Tentteihin luku on siis hieman hankalaa, mutta hej. Ei se nyt oo niin justiinsa.

Muistellaan hyviä puolia ja kaiken kaikkiaan viime päivät ovat olleet aika mukavia.

Ens keväänä voi uusia, joten jos huomenna olo on edelleen tälläinen niin makaan koko päivän sängyssä...

PS: Miehet: Olkaa kiitollisia siitä ettette tästä joudu kärsimään tai synnytyksestä, tai raskauden aiheuttamista ongelmista... jne. Kuten on sanottu niin tieto lisää tuskaa ja naisena oleminen ei ole anatomisesta/fysiologisestta näkökulmasta katsottuna helppoa. Ja tämä oli fakta.

Löysin sitten uuden CD:n jota renkuttaa over and over again in my stereos.

Jasmine Sullivan Fearless

Niin kuin maailmassa on ihmisiä, jotka vievät kaiken energian ja imevät viimeisenkin voiman sinusta, on maailmassa niitä joiden pelkkä seurassa olo antaa sellaisen energia määrän, että melkein taju menee siitä ekstaasin ryöpystä mielessä.

On taas helpompi hengittää, kun kukaan ei tukahduta sisäistä paloa.

Tätä tunnetta, joka säilyy ja pitkään, olen odottanut kuin kuuta nousevaa ja monta vuotta. Sisällä kuplii ja nauran taas enemmän kuin koskaan. (Onko se sitten positiivinen asia, jääköön muiden päätettäväksi...)

Pakko myöntää, että tätä tunnetta on oikeasti kaivannut ja odottanut pitkään.

Kiitos, kiitos, ISO KIITOS! Sille joka/mikä auttoi minua pääsemään alalleni oman intohimoni pariin. Ei lannistanut, vaikka aina ei satanut sateenkaaria. Ja auttoi luottamaan sisäiseen ääneeni, että tajusin päästää minulle tärkeistä/rakkaistakin asioista irti, sillä olisin tukehtunut lopulta.

Sitä vain tuntee olevansa oma itsensä taas. Mikä on aivan mahtava tunne. Sain itseni takaisin ja nyt on helpompi parsia tätä kaiken läpi käynnyttä itsetuntoa kasaan ja uudelleen eheäksi.

--------------------
Olin viime yön iso siskoni perheen luona yötä. Hän on ihminen, joka on aina jaksanut uskoa, vaikkakin naureskellut pikku siskonsa ajatuksen juoksulle. Kuitenkaan ei lakannut koskaan uskomasta. Oli mahtavaa kuunnella kuulumisia, kiusoitella systerin muksuja ja nauttia heidän arjestansa.

Siskoni oli aikaisemmin sanonut, että kun tulen kylään on olo kotoisa, eikä tunnu minkäänlaista vierasvelvotteisuutta. Nyt kyllä ymmärrän häntä erittäin hyvin. Kun käyn siskollani tunnen aina olevani kuin kotonani. Tekemisiäni ja sanomisiani ei tarvitse varoa, vaan olo on luonteva. Sama pätee toiseen iso siskooni. Olo on aina kotoisa.

Myös iso veljeni omaa tuon kotoisan olon tuottamisen, kun ei yritä "päteä" veljenäni. Vierailu hänen ja hänen morsiamensa luona on aina yhtä antoisa.

Mummini on myös omaaa laatuaan.

Sitä ajottain oppii arvostamaan mistä tulee ja ymmärtämään perheen tärkeyden ja perhettäänsä paremmin.
Myös niitä, jotka pitivät tekemisiäni aina haahuiluna ja pilvissä lentämisenä.

Vaikka olenkin tuuliviiri pahimmasta päästä, niin hallitsen myös todellisen sisäisen roihun jonka avulla pääsen mihin vain, jos minulla on siihen mahdollisuus.

Nyt olen myös työyhteisössä, jossa voin olla oma itseni ja ottaa rennosti, sillä voin luottaa muihin ja tiedän, että muut luottavat minuun.

Ennen kaikkea opiskelemaan pääsy on ollut ratkaiseva tekijä tässä tunteessa.

Sillä todistin niin muille kuin itselleni pääseväni tavoitteeseeni ja pääsin porukkaan, joka on monimuotoinen, mutta mahtava. Siis porukkaa päästä päähän, mutta joka on avointa, solidaarista jne ja joiden edessä voin olla oma itseni ilman rajoituksia. Olen elementissäni.

Ei tarvitse pelätä, että joku tulee ja lyö maahan taas tai käyttää millään tavalla hyväksi.

Oli se sen arvoista. Vuosia ryömien ja viimeistä hengenvetoa vetäen. Arpia täynnä, mutta pystyssä.

-----------------------------------------

Tästä syystä pitäkää ihmiset, jotka antavat energiaa aina lähellänne ja ihmiset, jotka imevät energianne suosiolla kaukana. Mikään ei anna perusteluita heidän tekemiselleen. Toki on aikoja jolloin energiaa antava ihminen vie energiaa, mutta tällöin toimikaa maalaisjärjellä. Tietysti näitä ihmisiä tuetaan, mutta jos energian vienti jatkuu vuosia, on hälytyskellojen jo soitava.

Älkää menettäkö viimeistä osaa itsestänne ja vaikka jotkut päätökset tekevätkin kipeää ja ovat suhteellisen rajuja muutoksia niin luottakaa itseenne ja sisäiseen ääneenne.

Teksti on nyt ällö siirappinen kaikessa positiivisuudessaan. Mutta joskus on näitäkin oltava.

Nautin olostani, otan päivän kerrallaan, sekä pyrin joka päivä kokemaan jotain uutta.

Se ei pelaa joka pelkää.

PS: Kiitos kiitos kiitos KIITOS kiitos kiitos KIITOS KIITOS kiitos kiitos kiitos kiitos KIITOS kiitos.... *jatkaa kiitos mantraansa loputtomiin ja leveästi hymyillen nauttii olostaan omassa kodissaan*

Tämä viikonloppu on ollut erittäin opettava ja maailmankuvaa avartava.

Todistin käyntikorttien aseman yhteiskunnan statusjärjestelmässä. Jotenkin olet ylempänä kun omaat oman käyntikorttisi.

Perjantai iltana pöydässämme istui ulkopuolinen henkilö, joka nosti todella paljon esille omaa yrittäjyyttään ja tällä tavalla nosti esille asemaansa, lehytellen sitä kaikkien kasvojen edessä. "Olen yrittäjä, kaiken nähnyt, minun on annettava teille nuoremmille neuvoja...."

Kun hän keskustelun lomassa vejleni kanssa ojensi käyntikorttiaan tarjotakseen töitä, tunsin pienen säväyksen ja asetelmien muuttumisen, kun veljeni vastasi eleeseen ojentamalla oman käyntikorttinsa.

Laittakaa siis muistikirjaanne seuraava ylös, jos haluatte nostaa asemaanne muiden silmissä. Hanki käyntikortti!
Menenkö siis painattamaan omat korttini? Tekstihän voi olla mitä vaan, sillä kortin luoma statushan on se idea,,,,

"Opiskelija, työläinen (Lue: huumaavin henkilö maanpäällä) Osoite: Kiertotähdestä seuraava. Tavoittaa parhaiten kahden punaviinipullon jälkeen. Nähdään seuraavassa elämässä!"

---------------
Opin myös luottamaan vaistoihini. Urheilijapiireissä on yksi ääneen sanomaton laki. Miehet eivät koskaan puhu urheilulajista, jota edustavat, mitään naiselle. Eivätkä varsinkaan kysy mielipiteitä, vaikka nainen ja mies olisivat saman lajin valmentajia.

Uskottelin itselleni erään henkilön olevan ihan vain edustamamme urheilulajin keskusteluista innostunut kohdallani.

Kuitenkin pieni ääni takaraivossani neuvoi olemaan varuillaan. Lopulta keskusteluista selvisi hänen olevan kiinnostunut muustakin (Parisuhdetilanne infonsa jälkeen heitto: "Haluaisin olla ystäväsi...")ja ensimmäistä kertaa elämässäni noudatin omia neuvojani ja vedin selkeän rajan omalla käytökselläni.

Hätätilanteessa pienet valkoiset valheet on aina sallituja...right?

Sitten vielä ihmetellään miksi mimmifudiksessa naisvalmentajien jne. määrät ovat pienet. Syy on teidän miehet: Vaalitte lajia kuin synnyttämäänne lasta ja mustasukkaisesti pidätte naiset ulkopuolella, ette osaa antaa tilaa ehkä mahdollisesti jopa asiasta enemmän tietäville.Mimmiliigaa pelannuthan voi ehkä jotain liigasta enemmän tietää?

Vastajoukkueen lasten isien suusta kuultua: "Noi on ihan nynnyjä.... hei akat huutaa niille neuvoja!!"

Pakko myöntää, että pieni feministä nosti sisälläni päätään. Hyvä etten mennyt korjaamaan käsityksiä penkkiurheilijoille...

Urheilusta on turha keskustella miesten kanssa. Se on toivotonta. Laitan siis muistikirjaani merkinnän kohtaan "Vaikka tietäisitkin enemmän pidä suusi kiinni....." ->... Jos aihe piiri koskee urheilua ja keskustelu kumppaninasi on mies.

-----------------

Plastiikkakirurgia on aina tulenarka aihe ja nyt viikonloppuna pääsin todistamaan todellista hirviömäistä lopputulosta.

Mielestäni plastiikkakirurgia on hyväksyttävää onnettomuuksien uhreille (Jos ulkonäkö vaurioitunut pahasti)ja nyt osteopatiaa opiskeltuani ja kohdattuani faktatietoa: Synnyttäneille naisille. (Rintojen kohotus, lihasten kiristys etc.) Varmasti on naisia jotka selviävät synnytyksestä ongelmitta, mutta faktatieto vaivoista joita saa, repeämistä etc. Huh huh.. Miehet eivät koskaan sitä kestäisi, joten naiset ollaan me kyllä aika helvetin superihmisiä!!!

Itse pidän jokaista ihmistä yksilöllisen kauniina ja uniikkina lopputuloksena. Jokainen, joka osaa hoitää hygieniaansa, osaa pukeutumisen etiketin ja on sosiaalisesti mielyttävä ihminen sekä suhteellisen sinut itsensä kanssa on oikeasti hyvännäköinen.

Tämä hirviö, jonka olemassa olo pääsin todistamaan on varmasti kaunis joissakin mittapuissa...Muttah.. Herran jumala ihminen voi tehdä itsestään ruman.

Kasvot olivat kuin nukella. Ilmeitä ei ollut... Siis ilmeitä ei todellakaan ollut ja mielestäni ihmisissä on mahtavaa juuri tuo ilmeily! Nenä näytti Michael Jacksonin nenän kopiolta. Silmissä varmasti väripiilarit ja minun on pakko sanoa, etten todistanut silmien räpyttelyä hänen osaltaan.

Siksi olenkin päättänyt vanheta kunnialla ja elää elämäni viimeiset hetket vaikka ryppyisenä rusinana, maksaläikkien peittämänä. Pari makkaraa vatsani seudulla ei saa minua epätoivon partaalle. Hurraa selluliitille jne! Vain luonnollisilla keinoilla kauniiksi ja kuntoon -> Urheilu, ruoka.. paljon vettä. Vähän rasvaa nassuun.

Tämä pohdiskelu herättikin kysymyksiä: Onko plastiikkakirurgia kuinka yleistä nykyään?!

Itse olen kohdannut muutaman kerran kysymyksiä, mitä leikkauksia olen ottanut mutta sori hei: I'm all natural. Täysin luonnon tuote.

-----------

Asiasta kukkaruukkuun:

On pakko hehkuttaa opiskelijaporukkaa, jossa liikun nykyään. Lämpimimpiä, persoonallisempia, ihanempia ihmisiä saa hakea. Alaa opiskelemaan on hakeutunut erilaisia ihmisä, mutta yksi yhteinen tekijä on selvästi: Empatia, sympatia, solidaarisuus ja avoimmuus. Näitä ominaisuuksia on vaikka muille jakaa.

Tässä porukassa sitä aina kiittää luojaa siitä, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät vain katsele omaa napaansa ja pystyvät keskustelemaan muustakin pinnalla väreilevistä asioista.
---------

Ai niin joo.... ajattelin heittäytyä psykopaatiksi ja terrorisoida naapuriani.

Ensimmäinen tekoni on mennä naapurini oven läpi ja täyspuisella pesäpallomailallani laittaa hänen stereonsa paskaksi, jos vielä joku yö juuri ennen tenttiäni/työpäivääni desipelimäärä kasvaa luvattoman korkeaksi.

Mutta vaikuttaa siltä, että taloni muu väki on saman päätöksen kannalla, joten en välttämättä pääse nauttimaan tästä etuoikeudesta.

Ja kyllä se naapuri itsekkin tajuaa, ihan rento jätkä, mutta luultavasti kärsii kuulo-ongelmista, ainakin sterkkojensa perusteella..

-------

Itsenäisyyspäivää viettämään.

Naudan sisäfilettä, perunaa jne.... Oh la laa..

Tässä todistettuani live tilanteita ja itse koettuani kaiken, on minun nostettava esiin tyylikkäitä tapoja kaataa tuoppi vaikka prommille määrä on heikko:

Ruotsin laivalla koettua:

Ideana käydä vessassa. Reidet mahtuu pöydän ja penkin välistä....perse ei... *Kräsh!*. Tuoppiin jäi takapuolen "kuva".

Paikallisessa baarissa:

"Jess! Reidet mahtuu, perse myös (kyyry asento on huono), mutta tissit ei! "*Kräsh!*

Seuraavalla reissulla on pakko onnistua välttämään tuopin kaato.

Joko siis laihdutan tai hankin baarista tilavamman paikan?...

Sitä seisoo lautasen kokoisella heiluvalla alustalla. Tuuli on kova ja tuki puuttuu. Kyse on silkasta koordinaatiosta ja mielen lujuudesta.

Talven tulo vaikuttaa ihmisiin erikoisesti. Sitä piiloutuu oman kuorensa sisään ja siitä katkeroituneena syytää myrkkyään ympäristöön.

Turhan monella lähipiirissä on tätä ilmiötä ollut havaittavissa. Sitä on kuunnellut ja tukenut, mutta nyt alkaa kohtamaan omat rajansa. Jaksaminen alkaa olla taas koetuksella.

Kuitenkin on nuo opiskelu, työ, valmentaminen ja harrastukset.

Täydenkuun takia on parin viimeyön unet jäänneet vähiin.

En tiedä johtuuko se vuoden ajasta vai mistä, mutta ihmiset vetäytyvät itseensä ja tästä syystä kaikki kaatuu päälle? Parisuhteet menevät hajalle, saat potkut, sairastelet jne.?

Jokainen etsii parantavaa ja lohduttavaa syliä talven viimoja vastaan?

Tässä vastaukseni teille etsijöille: Don't even bother ok?! Laastarin korvikkeena toimiminen ei ole lempi hommaani. Vain ihmiset lähelle, jotka oikeasti haluavat tuntea minut.

Jumalauta... ei saa yksin edes puuhastella, kun koko ajan joutuu pitämään etäisyyttä liiankin moneen henkilöön.

Valitan mutta valitettavasti minulla ei ole jokaiselle jaettavana energiaa, varsinkaan nyt omillani ollessani ja PMS oireiden vaivaamana. (Siis nythän minullahan pitäisi olla oikeus heitellä tavaroita, kiukutella ja mussuttaa niin vaan ketusti suklaata?!)

Siispä suljen puhelimeni, vedän verhot ikkunoiden eteen, sammutan valot ja vetäydyn mussuttamaan tummaa suklaata sohvalle huopaan käpertyneenä?!

Muahahahahahaaaa! *kevyesti loikkien hakee suklaata ja kääriytyy pyhään yksinäisyytensä*