Huh huh mikä loppu putki tenttien etc. kanssa! Kirjaa kirjan perään ja treeneistä oli luovuttava.
Silmät tapittaen ruutua/mustavalkoisia sivuja ja lyhennelmiä tehtäessä. Viivoja vetäessä, unia koulusta ja tekniikoista nähdessä. Silmät punaisin kouluun ja nukahtamista erikoisiin paikkoihin.
Viime viikonalun ajan olin normaaliin stressi tyyliini sitten vetänyt itseni taas solmuun ja ekstensio dysfunktiohan hallitsi selkääni ja sympaattinen hermostoni veti sitten ylikierroksilla:
-Hengitys pinnallista ja nopeaa
-Sydän pamautteli ihan omaan tahtiin
-Silmissä välkkyi
-lopussa käsiäkin puudutti vielä enemmän
-Ja untahan ei kuulunut, ei näkynyt.
Onneksi rakas opiskelija kollegani joka myös repuutti tekniikan tentin rusautteli selkäni kuntoon ja ei aikaakaan kun aloin dippailemaan koulussa. Nukahtaminen sitten valmennuksien aloitusta odotellessa kentälle, matkalla kotiin ja juuri tietysti illallakin ennen nukkumaan menoa. Tehokasta lukemista yrittämisestä kertyi jopa puoli tuntia, mutta hah HAA!!! Läpi pääsin!
Taas lukemista ja kirjainten pomppimista paikkaan tai toiseen. Kadulla kävellessäni koululle/kotiin luettelin mielessäni ohikulkijoiden mahdollisia dysfunktioita.
Perjantainahan oli THE tentti, jossa taidot punnitaan. Diagnostiikkaa, immunologiaa jne.
Voi luoja..
Mutta vieläkään ei ole tullut uusintakoe kutsua, joten olisinko aiheuttanut jo helvetin jäätymisenkin? Siis päässyt jopa kerralla läpi? *Tuijottelua kiiluvin neuroottisin silmin. Lipaisu suupielestä.*
Se olisi jo jotakin... kaikki se lukeminen ja ihmisten näplääminen... mielikuva harjoitukset... olisivat KERRANKIN tuottaneet tulosta?! *Hermostunutta kikatusta*
--------
Joka tapauksessa viikonloppunahan palkitsin itseni ja otin löysin rantein. Perjantaina vanhempieni kanssa istuskelua ja syvällistä keskustelua. Lauantai puistossa ja illall grillipippaloinnin merkeissä hyvässä seurassa. Bakersiin tuli taas päädyttyä ja tanssittua tunteella.. Törmäsin jopa luokkalaisiinikin ja tapasin ihan mukavalta vaikuttaneen kaverin.
MUTTA: Jumaleison! Onko se nyt niiiin vaikeaa avata suunsa? Pari kertaa piti oikein kundilta kysyä, että haluatko, että menen muualle. Siis ihan ok jos ei kiinnosta. Kuitenkin jatkuvasti sanoi, että on kiinnostunut etc. Mutta silmät poukkoilivat seinästä toiseen ja verbaalinen ulostuonti/tunteiden ilmaisu: NADA! Vastauksetkin joita irti sai olivat varsin mielikuvituksettomia ja persoonattomia.
Voi luoja...
En todellakaan ota itselleni mitään projektia, jolle pitää opettaa sosiaalisen ulostuonnin perusteet.
Tai sitten kaveri vain jäätyi jumaisen olemukseni takia ihan totaalisesti?...(ja lehmätkin lentää... *silmien pyöräytys*)
Sain sitten kyydin kaveriporukkamme kundeilta ja yksi valopää näistä tietysti alkoi pokailemaan:
"Sulla on kiva nenä..oikein söpö." Nenäni tökkimistä ja kikattelua.
"..Sä et ainakaan silikonia huuliin tarvii... sen verran töröttää.. ai sukuvika? Luonnolliset.. whoah.." Ja tietysti kundi haisteli sitten hiuksianikin. Autohan oli pienempi neljän henkilön sporttis/hieno auto ja pakoon ei päässyt.
*Luo katseen taivaalle*
Voisiko jostain pliis saada ihan normaalin, kunnollisen, urheilullisen, fiksun ja huumorintajuisen kundin?! Pitäisi itsestään huolta ja osaisi aikuisten oikeasti puhua?! Antaisi mielummin vaikka aluksi tienvierestä poimimansa horsman, kuin haistelisi hiuksiani ja tökkisi kuin pikkupoika löytämäänsä ötökkää?!
Sunnuntaina rauhallinen herääminen ja aurinkoa ottamaan jälleen puistikkoon ja puhumaan järkeviä.
Sitten parasta terapiaa ikinä: Yksin katsomaan leffaa. Pirates of the Caribian; Vierailla vesillä.
------------
Olen kyllä ollut varsinainen sika myös... tämä yksi kundi jonka kanssa jo olen muutaman kerran nähnyt. Jep. olen perunnut treffejä ja siirrellyt päivämääriä. kuten tänäänkin...
Ei vain ollut kahvittelu fiilistä. itseasiassa museoihin meneminen olisi inspannut mutta maanantaihan on maanantai: Closed. ja puistoilu isn't possible tässä säässä jossa kissoja sataa niin vaan prklsti.
Mutta loppuviikosta sitten ehkä.
Kaveri on vain jotenkin hieman ahdistanut. Tai sitten olen vain mieskammoinen? Hmm..
No joka tapauksessa kundin viestit sisältävät paljon söpistelyä pussaamisesta haliiseen jne.
Vasta kaksi kertaa ollaan nähty...
Sain jo kutsun avekiksi kundin kaverin synttäreille.
Joo kiva että ollaan tosissaan jne. Mutta PttTRrrPpppp!! Hiljaisempaa tahtia kiitos!
Minähän et heti ketä tahansa lähelleni ota. Varsinkaan kun heti ei jalkani altani menneet ja sydän pamppaillut tuhatta ja sataa kundin kanssa.
Siis minähän en suostu pojasta miestä tekemään, olemaan mikään pokaali kundin egolle/statuksen nostattaja tai mikään himon kohdekkaan.
Luoja, että olen vaikea, mutta te n. kolmikymppiset miehet luulette itsestänne liikoja. Kyllä. Vaikka olenkin vain 24-vuotias niin omaan useimmiten enemmän kokemusta ihmissuhteista, työkokemusta ja itsenäisyyttä kuin suurin osa teistä kolmikymppisistä joihin olen törmännyt. Tämän lisäksi tiedän täysin missä haluan olla tulevaisuudessa.
En dissaa teitä, mutta turha kuvitella olevansa millään tavalla superior minuun verrattuna jos:
A Asut edelleen kotona vanhempiesi luona
B Et vielläkään omaa vakinaista työpaikkaa
C Et ole koskaan asunut naisen kanssa yhdessä/ollut pitkässä parisuhteessa.
Fyysinin ikä ja elämänkokemus ovat kaksi täysin eri asiaa.
---------
No mutta jälleen kevyempiin aiheisiin.
Huumorilla maustettu metromatka eilen. Siinä krapulan jäkipöhinöissä leffasta mennessä kotioon hypähti todella kuuma miäs metroon pyöränsä kanssa.
Siinä sitten ajatuksissani jäin tuijottelemaan ja mietiskelemään miten kundi reagoisi jos kävelisin tyypin luo ja pussaisin poskelle ja kuiskaisin korvaan "mitä kuluu." Samantien näin kundin poskilla pienen punan ja aloinkin mielessäni naureskelemaan, että kundihan on sitten ajatusten lukija ja lisäsin vettä löylyyn ajatuksissani ja puna kundin poskilla syveni, sekä kundi naurahteli muutaman kerran.
Siis sillähän ei voi olla mitään tekemistä, että kundi samaan aikaan surffasi facebookissa kännykällään? Mahtava yhteen sattuma!
Joka tapauksessa sunnuntai päiväni oli vallan mainio.
Olen tullut myössiihen johtopäätökseen, että joku kolmilahkeinen nukkuu vieressäni öisin. Kyllä. Yöpaitani selkämys tuoksuu aivan mahtavan ominaistuoksun omaavalle kundille. Tutulle jollakin tavalla.
Siis sehän ei voi olla mahdollista, että jonkun eksän tuoksu olisi paitaan jäännyt muutamaksi vuodeksi leijailemaan ja pesuistakin huolimatta vain pysynyt ja ollut?
Joka tapauksessa olen aamuisin herännyt varsin virkeänä ja iloisena.
-------
Maanantai meni unessa, urheilessa luokan kanssa ja kokkailessa kalaa, sekä vihanneksia.
Nyt sitten leikin poppamammaa turbaani päässä. Sekoitin aamulla tutuksi tulleen vihreän mömmön sitruunoista, hennasta, paprikastamausteesta, neilikasta ja kanelista.
Nyt istuskelen pehvallani ja surffailen netissä.
Parasta hennamömmössä on se, että se ensinnäkin hoitaa hiuksia, on luonnollisen sävyinen ja koskaan ei voi olla täysin varma mihin suuntaan väri tällä kertaa käänyy. Ruskeampi, kuparisempi vaiko oranssimpi? Luojan kiitos punapigmenttiä löytyy omasta takaa hiukan ja siksi tietääkin suunnilleen mihin suuntaan sävy kääntyy värjätessä.
Pitäisi kokeilla tehdä itse myös bodybutterkin...
----
Taas muuten statustani kyseltiin. Muslimi nainen somaliasta. Ilmeisesti naapurini. Oikein mukava ja nauravainen: Opiskelenko. Olenko naimisissa. Omaanko poikaystävän. Missä perheeni on. Minkä ikäinen olen jne.
Kyllä. Olen edelleen 24-vuotias vaikka luulettekin minua aina 18-19 -vuotiaaksi.
Edelleen sinkkuna ja miksi? Noh... koulu ensin ja jos oikeasti löytäisi sen kunnon miehen niin toki menisin naimisiin. Ja kyllä tahdon joskus lapsia. Varmasti.
*Jatkaa poppamammailuaan ja vanhaa piikuttaan ruutua tapittaen ja kirjan sivuja pläräillen*