Chokolada

Ihmisen elämään kuulee hyvinkin paljon kaikenlaista mitä tulee todistaa vaikkei sitä aina haluaisikaan...

Aamu valkeni hitauden ja raukeuden saattelemana. (Lue 2h 10 välein tapahtuva torkuttaminen). Aamu treenaus sai jäädä väliin. Suoraan suihkuun. Kasvoje harjaus ja kahvi naamariin. VAMOS!

Tällä kertaa käytin tavastani poiketen eri bussia ja pöhnäisesti lehteeni jo syventyen kadotin hetkeksi todellisuuden tajuni, kun tämä hiukan pyöreämpi, nuori tummapiirteinen tyttö istui viereeni kahden marabou swissnöt levyn kanssa. Säpsähdin hetkeksi ja vaivuin jälleen aamuhorrokseeni. Papereiden rapinaa ja rivien paloittelua. Kun nostin katseeni oli tämä ilmestys vetäissyt jo puolet levystä naamariinsa ja ahneesti haukkoi palasia levystä, kuin tortillasta, intohimoisin ottein. Oli kulunut n. 7 min kun ensimmäinen levy oli syöty. Hetken kuluttua rapina alkoi jälleen ja tämä tapaus nosti uuden rivin suklaata huulillensa. Se katosi hetkessä kuin pohjattoman mustanaukon vetäisemänä. Eikä aikaakaan kun suklaan tahrimat kädet ja auki täpättävät endorfiini huuruiset silmät olivat tehneet jälleen selvää tuostakin levystä. 20 minuuttia ja koko homma oli ohi....

Ja minä kun niin luulin olevani suklaa-addikti.*Puistatuksia*