Blogi

Hitto, että poliisiasemalla voi olla tylsääkin! Sinne lähdin himon kiilto silmissä, mutta eeeheeei... pääsin jonottamaan tunneiksi eikä poliisi sedistä pilkahdusta missään!

Mutta passin varmaan saan siinä viikon kuluessa vaikka rautoihin en päässyt...
--------

Tilanteet voivat kehittyä omituisiksi ja kummallisiksi. Viikonlopusta sen verran, että sain jälleen random ideoita ja päädyin jänniin paikkoihin.

Keikalta suoraan vanhaan tuttuun aussiebariin, sieltä jatkoille hietsuun ja sieltä päätyminen kebbebaariin josta lopulta meidän potkittiin pihalle ja sitten jonnekkin aivan muualle.

Harmittaako?

No ei oikeastaan. Sitä vain väkiseltään törmää jänniin ihmisiin ja jakaa omaa filosofiaansa kypsässä 25-vuoden iässä.

Keskusteltiin jo kaverin kanssa, että nyt on aivan pakko saada tämä tyttö bimbolinjalle. Elämä olisi paljon helpompaa kun ei tarvitsisi ajatella! Tätä menoa päätyisin pian rinnakkaisulottuvuudessa puhumaan Marxismista suhteessa hedonismiin Van Goghin ja Sofia Oksasen kanssa.... Tai parannan maailmaa Gandhin ja Gerald Gardnerin kanssa?

----------

Ensi viikolla jo lähtö. Kummallista tämä herääminen epämääräiseen paniikkiin.

Kaikesta tavarasta tulee yllättäen erittäin hyödyllistä. "Jåå, siis tää isotädin vaasi on niin jumaleisonin tärkeä!" ja sitten sitä päätyy tunkemaan muutenkin ahtaaksi tungettuun laukkuun.

Mitä sitä todella tarvitsee kuin pari vaatekappaletta, kengät ja itsensä mukaan?

Voiton puolella ollaan ja aurinko paistaa taas.

Ihan fiksuja normaaleja ihmisiä tullut taas tavattua ja usko ihmisiin jälleen voimissaan. Ihania ihmisiä on olemassa!

Saimme sitten mahtavan idean viettää sivistynyttä iltaa ystäväni uudessa kämpässä skumppapullon ja viinirypäleiden kera. Siinä sitten puhuttiin kaikki puhki ja halailtiin, sekä tunteiltiin koko sydämmestä. Tunnettu jo se abousen 18 vuotta ja kohta minä menen vuosiksi pitkän matkan päähän jne.

Pussikaljoittelu on kehittynyt teini-iän Ofeliasta ihan kunnon skumppaan lasisten lasien kanssa ja ihan syötävääkin oli mukana. Emme menneet liian pitkälle asunnosta, että pääsemme sisälle tarvittaessa vessaan ja vilttihän oli mukana... WTF?!

No joka tapauksessa oli ihan pakko avata toinen skumppapullo, ja pari lonkeroa... ja käydä katsomassa paikalliset baarit...kuvioonhan kuuluu riidan haastaminen paikallisten kukonpoikien kanssa: "Pojat, pojat.. täti opettaa."...

Tässä sitä sitten istutaan muutaman tunnin yöunien jälkeen pynttäytymässä töihin...

Ei jumalauta.

Että sitten rakastankaan näitä päiviä, kun joku potkii sinua vielä enemmän maan rakoon ja vielä nauttii siitä.

Lukihäiriö on mielenkiintoinen tila. Lisää siihen lievä keskittymishäiriö ja VOLA! Coktail on valmis.

Siinä vaiheessa sattuu ja kirveltää kun yrittää selittää, että on tälläinen "vajaavuus", joten voisiko hieman selventää kysymystä? Antaa sen sivistyssanan ensimmäisen kirjaimen?...

Siis käytännön tenttitilanne, joka meni aivan metsään! Ja vain sen takia, ettei annetut tenttikymysykset olleet S-E-L-K-E-Ä-T. Jos kysyt puolieroon vaikuttavista asioista, kerro heti alkuun, että ihan luu tasolla, etten ala höpöttämään kalvoista ja fluktaatioista! Tai lantiosta tai nilkoista! Ja jos juuri olen ollut jonkun toisen ihmisen päässä kiinni yli tunnin niin voisinko saada hetken aikaa tutustua sinun päähäsi?

Mutta ihan samalla tavalla kuin yksijalkaista miestä komennetaan tekemään haarahyppyjä niin itse joudun samaan kohteluun.

Myönnän, etten tenttialueen alkua muistanut kunnolla ja sanoinkin ääneen etten valitettavasti tiedä niiin eeheeiiii... sitten syytetään ylimielisyydestä kun mukamas esitän koko ajan tietäväni kaiken täysin oikein. Ja jos kysytään 5 indikaatiota niin niiden on oltava suora lista kirjasta vaikka indikaatiotiota on muitakin mainitsemattomia. Silloin tulisi kysymyksessä mainita, että kirjassa annettu lista kiitos. Ja tietysti saan kuulla itse tehneeni tentistä monimutkaisemman kun kysyin saada hetken palpoida miltä pää tuntuu ennen tekniikkaa. Ja sitten tämän kommentin jälkeen en saisi kuitenkaan syyttää itseäni? WTF?! Missä logiikka?!

Asiaa ei auttanut se, että olin viimeinen ja jokaisen muun saadessa tehdä tentin täydessä rauhallisuudessa ja vain lievässä hälinässä niin minun kohdallani koko luokka oli onnesta soikeana pulppuamassa, pakkailemassa ja räkättämässä..Paukuttelemassa ovia...

Juuri silloin kun sain tenttijännitys taipumukseni takia sanasokeus kohtauksen, jolloin pienikin tiedonjyvänen lipsuu käsistä pois. Ja tilannettahan ei auttanut opettajan komennot: Sun pitää kestää paineet ja hälinä! Potilastilanteissakin!

Kröhöm: Potilastilanteet ja tenttitilanteet ovat kaksi eri asiaa. Potilastilanteissa MINÄ olen se auktoriteetti päättämässä hoidosta ja tenttitilanteessa SINÄ olet se minua arvioiva, sekä nyt painostava tyyppi.

Tuloksena: Hyperventilaatio paniikkikohtaus koko luokan edessä.

On se mukava kun oma heikkous, jolle ei mahda mitään, hahmotushäiriö, pamauttaa kunnon bitchslapin kasvoille muistuttaen siitä, että ei todellakaan kannata tuudittautua turvallisuuden tunteeseen.

Tentti läpi, mutta arvatkaa tuntuiko nöyryyttävältä?

*Lukittautuu kirjojen ja suklaan kanssa seuraaviksi päiviksi hämärään huoneeseen*

Eilen illalla päädyin katsomaan Huikeaa kakkukisaa nettitv:stä.

Kun tuli aika kisata hääkakuista aloin vollottamaan ja nyyhkyttelin loppushown morsiammen ja sulhasen potretille, sekä onnelle.

Kyllä. Tämä karun ja kolkon jääkuningattaren kuoren alta pilkistää ajottain pehmoistakin pehmoisempi romantikko, joka haaveilee perheestä ihanine lapsineen ja miehestä, joka jaksaa vuoristoradat niin myötä kuin vastoin käymisissä.

Hyi hitto.... *pyörittelee silmiään ja tuhahtaa* Pakko se on myöntää!

Mutta onnehan ennen on suudeltava montaa sammakkoa ennen kuin löytää prinssinsä?...

Siis ehdokkaat on testattava ennen kuin ostaa sian säkissä?

Ja minä nyt kun satun olemaan hieman aktiivisempi niin ei treeni ennen avio-onnea ainakaan pahasta ole?...

*myhäilevä hymy*

Olenkin siis jo päättänyt, että hääpäiväni ei ole nk. traditional day: "Päivä prinsessana" vaan "Päivä kuningattarena"!

Tyylikäs häävastaanotto, jota ennen vaatimaton, mutta eleettömän arvokas seremonia luonnonhelmassa. Bändiin ja hääleikkeihin on panostettava. Mikään ei ole sekä haaparille kuin vieraille tylsempää kuin totaalisen paska DJ jolloin kukaan ei viihdy ja perus buffet ruuat. Ja rajoitettu alkoholin/kakun/suklaan määrä?... Hyi hitto!
Häiden on oltava hääparin näköiset ja kuuloiset, sekä makuiset!

--------------

Nykyään painostetaan hyvin paljon solidaarisuuteen ja muiden ymmärtämiseen.

Ei siinä mitään vikaa ole, mutta oma mottoni kun on silmä silmästä. Tämä pätee parisuhteeseenkin. Jos mies haluaa välttämättä vetää pohjat kavereidensa kanssa ja ryömiä kotiin aamulla mudan peittämänä ja viinan hajuisena, sekä ryömiä sänkyyn siinä kunnossa tai tuijottaa urheilua TV:stä 6h sunnuntaina putkeen jättäen lasten kaitsemisen naiselle koko siksi ajaksi niin kyllä hitossa minulla on täysi oikeus pynttäytyä 3h juhlia varten ja vollottaa kun mitään päälle pantavaa ei löydy. Tai käydä tyttöjen kanssa risteilyllä ja täysin tuubassa palata risteilyltä kuvitellen olevani helvatan seksikäs ja alkaa strippailemaan siinä kunnossa miehelleni olohuoneessa. Tai PMS:n aikaan raivostua pienimmistäkin asioista ja heitellä miestä kengillä ja sen jälkeen alkaa hysteerisenä vollottamaan kuinka pahoillani olen ja kuinka kauhea ihminen olen kun sellaista menin tekemään. Tai istua sohvalla katsomassa romanttista shaibaa syöden koko suklaakonvehtirasian kerta heittämällä ja murista miehelle tämän yrittäessä koskettaa ,kulmien alta murhaavasti katsellen.

Miehet! Teidän on hyvä jo viimeistään nyt ymmärtää, että naisilla on täysi oikeus olla joskus hieman järjettömiä, sillä ne horminivaihtelut jotka kuukausittain luomu nainen käy läpi ovat huh huh huikeita!

---------

Asiasta kukkaruukkuun...

Koen olevani hiukan vaikea yksilö. Vaikka varsin looginen! Ja perustelenhan aina reaktioni?..

Well, tälläpä kertaa kundi jonka tulen treffaamaan Englannissa teki ensimmäisen virheensä jo: (Siis deittailun alkuvaiheessa mies on suorassa tulilinjassa ja pienikin virhe kostautuu potenssiin 1000...)

Mitä vihaan eniten on miehen itsevarmuuden puutos! Ja vaikka kaverilla olisikin joku kulttuuri tapa kommunikoida noin saadakseen huomiota niin minua se ei kettuakaan viehätä!

kun sovimme jo, että treffaamme ja ilmoitin, että mielelläni tietäisin työvuoroni ennenkuin mitään päivää lyödään lukkoon alkaa mies epäilemään näemmekö ollenkaan...

Okei. olen ailahtelevainen enkä vastaa heti salamannopeasti viesteihin, mutta jumaleison ole nyt ainakin itsevarma niin olen ihan messissä! Sama homma kuin siinä, että minulle ilmoitetaan lyhyellä varoitusajalla, että "tänään menemme leffaan onko selvä?" Niin sama homma tuossa näkemisessä: "Mehän nähdään kapish?!"

Minä naisena vaadin saada miehen joka joskus uskaltaa sanoa tälle amatsonille "Hiljaa nainen! Homma tehdään nyt näin!" ja näin osoittaisi olevan kyvykäs perheestään huolen pitämiseen ja selventää vielä paikkaansa THE miehenä.

Eli ROTUNAISEN VALJASTAMISEN LISÄOHJEET:

- Ole itsevarma! Sanele säännöt, ettei rotunainen vedätä sinua 10-0.

Ja vielä extrana:

-Sulje puhelimesi/laita äänettömälle treffeillä ollessasi. Mikään ei ketuta rotunaista enempää kuin se, että miehellä tuntuu olevan huomio 24/7 jossain ihan muualla kuin itse naisessa.

Ja toistan: Olethan AJOISSA sovituilla treffeillä?

--------
Nyt ystäväni kanssa, johon olen useamman kerran menettänyt hermoni, menee taas ihan hyvin. Ihan kuin hän hetkeksi olisi jälleen paljastanut sismpäänsä ja nostanut katseensa omasta navastaan. Nähdään miten käy kun seuraavan kerran eksyn ulos tytön kanssa ja jos miehiä on lähipiirissä... *huokaus*

Häpeän suunnattomasti Leijonien puolesta:
Suomi-Kanada 3-5
Suomi- USA 0-5
Missä itsevarmuus?! Onko suomalainen huonon itsetunnon pandemia vallannut NHL pelaajammekin? Jumaleison! Parasta olisi nähdä maaleja tänään ja hyvää peliä taikka menen henkilökohtaisesti Leijonien pukuhuoneeseen ilmoittamaan mielipiteeni poikien pelistä...

BTW: Annoin äidilleni tahtomattani mielenkiintoisen äitienpäivälahjan: Vatsataudin!

Sukutapaaminen nostaa aina kylmän hien otsalle.

Kaikki meni kuitenkin hyvin. Äänekkäitähän me olimme. Puheenaiheet sivusivat jälleen seksin puolelle niin kuin suvullani aina. Draamaakin oli hiukan ilmassa. Kestin silti kaiken kuin nainen (ja lopulta pakenin ystävieni tykö...)!

Ihan mahtavia tyttöjä ja aika kulki siivillä! Nyt olen alkanut ymmärtämään seurassamme hengaavia poikiakin. Pojat on poikia, mutta omaavat hyvät syrämmet vaikka ovatkin poikamaisia natiaisia joskus. Mahtavia tapauksia! Kolmas poika vain vaikutti raukka parka hieman yksinkertaiselta...

Joka tapauksessa mojitoja, syvällisiä keskusteluja, dansahtelua Venuessa (hyvää musiikkia) ja päätyminen jälleen Bakersiin.

Bakersissa sitten pääsi nauttimaan taas brittikohteliaisuuksia. Ensinnäkin poja kysyivät josko saisivat meidän kanssa viettää aikaa ja kiittivät illasta poskille suudellen ja sanoin. (vaikka näkikin että vähän ketutti jatkojen puuttuminen..) Ihanaa että käytöstapoja löytyy edelleen!

Ystävänihän villiintyi täysin ja käytti sitten joka pelinaisen korttia päästäkseen eroon kolmijalkaisista innokkaista ihailijoista. Kukaan, siis ei kukaan MIES lähesty kahta nättiä tyttöä jotka tanssivat keskenään intiimimmin vaan jää taka-alalle mielummin tuijottelemaan.

Tämä on ehdottomasti paras keino pitää liian innokkaat ihailijat kaikana kuten Bakersissa jälleen kävi. Itse vihaan ihmisiä jotka nappaavat kiinni tanssin aikana ja kuvittelevat saanneensa luvan nuolla niskaasi etc.

Törmäsin myös tuttuun Aussiebarista, joka sattui vappupäivänä olemaan samassa seurassa. Kundihan innostui totaalisesti. Ihan hauska kaveri, joka kuitenkin ymmärsi sen mainiosti kun sanoin, että joooh. En kyllä nyt lähde mukaasi.

Kaiken kaikkiaan mitä onnistunein ilta. Vältyin sukudraamalta, sain viettää aikaa kahden parhaimman kaverini kanssa mukavassa seurassa ja törmäsin uusiin mielenkiintoisiin tuttavuuksiin.

-----------
Kuiten muutama kymysys:

Kuinka ilmiselvää lähentelyn on oltava, että nainen tajuaa kundin olevan kiinnostunut?..
= Hyvin näkyvää!

Ystäväni ei tajunnut seuramme kolmannen kundin yrittävän 100% tätä tyttöä kuin vasta toisessa baarissa ja toinen ystäväni tajusi brittivahvistuksen yrityksen vasta baarin ulkopuolella. Minuahan tässä vaiheessa luultiin lesboksi ellei vähintään bi-ksi (mikä ei sinänsä haitannut, koska en ollut metsästys moodilla ja lupasin todellakin leipoa äidilleni kakun nyt sunnuntaina)

Ja kundit kun olivat niin ilmiselviä!

Ei jumaleison! Kai sitä on pakko joku :Näin bongaat lähentelyn-opas kirjoittaa!
------------------

Olen miettinyt viime aikoina mikä on saannut minusta hiljaisemman ja syrjään vetäytyvän. Show must go on, mutta vain niille ihmisille joista välitän.

Totuushan on, että kaikki odottivat minusta juontajaa, tanssijaa tai näyttelijää etc. mm. Kaverini treentessa ja häntä avustaessani sisäänpääsy kokeita varten kysäisi yksi lähimmistä ystävistäni miksi sä et hae TEAKKiin?!

Luulen syyn piilevän siinä, että törmäsin liian paljon ihmisiin jotka käyttävät ulkonäköäsi, statustasi etc. hyväkseen.
"Oootteko kuulleet sen laulavan... näytäppäs vähän!"
"Kerro se hauska juttu taas!"
"Voisitko pikkasen danssahdella?.."
"No siis sähän voisit juontaa tän ILMASEKS eiks niin?.."
"Oot niin hyvä tekee kaiken et.."

Tämä ongelmallinen ystäväni josta olen maininnut monesti taas hakemalla hakee huomiota ja jää roikkumaan kaikkiin kohteliaisuuksiin mitkä kuulee. Siksi ehkä tulemmekin niin hyvin toimeen? Itse kun huomiota en hae tai sitä arvosta? Kyllä sitä muutenkin saa.

Unconditional love on se mitä haen ja harvemmin saa. Se olisi mukava, että joku näkee pääkoppasikin sisälle, eikä vain tissejä tai persettä tai huultesi ohi kuulee myös sanojesikin todellisen sisällön. Tuli opittua kantapään kautta, että huomio ei aina ole sitä todellista rakkautta jota jokainen ihminen hakee. Huomiota saa se henkilö/rooli mitä esität, ei se henkilö mitä todella olet.

Pakko käsitellä omat traumansa tämänkin suhteen. Ihan naurettava trauma! Toki olen päässyt alalle jota todella rakastan, mutta esiintymistaidot ovat valttikortti alalla kuin allalla! Ja kuka tietää jos Lontoosta irtoaisi keikkahommaa esiintymisen/juontamisen puolelta? Kaikki mistä on etua on otettava käyttöön, ettei elä vain kädestä suuhun.

Jokatapauksessa yhteen vetona kaikesta ajattelusta ja viikosta jne.:

Ihana olla ihmisten kanssa jotka antavat energiaa selvitä joka päivästä, piristävät, eivätkä nosta vitutuskäyrääsi!

BTW: Enään n. 3 vk lähtöön...

Kroppa sen tuntuinen, että todellakin on treenannut eilen ja kunnolla. Löytää taas sellaisia lihaksia mitä ei yleensä käytä!

<3 it!

Eilisessä illassa ja matsin katsomisessa (joka oli muuten joka miehen märkäuni: Kaksi nättiä tyttöä nauttimassa kisajuomia ja huutamassa keuhkojensa edestä) oli ehkä parasta kahden keskeinen aika ja ajatusten purkaaminen. Aivan loistava tyttö, joka kaunis kuin mikä ja jalat maassa! Harvinaista let me say..

Kun tiukka tilanne matsissa: Pherkele!
Kun omaan maaliin tulee: Saatanan satana!

Keksustelun aiheita olivat mm. tämä erikoisesti käyttäytyvä ystäväni, tulevaisuus, miehet, seksi, taide, uskonto jne. Listaa voi jatkaa!

Joka tapauksessa kun mietimme minulle sopivia lisäduuneja Lontoossa nousivat kaksi vaihtoehtoa ylivoimaisiksi:

- Showpainija "catwoman!": pukuna klassikko catwoman puku nahkoineen päivineen ja minähän ottelen koroissa! Bravuurini ruoskalla pelottelu ja korkkaripotku leukaan!

-Pubityöntekijä. Kunnon kaula-aukko, valkoinen t-paita ja välillä sattuvat "lipsahdukset" nesteiden kanssa. Miss Wet T-hirt.. ja tipit on taattu!

Myös mysteerimies johon törmään ihme paikoissa sai nimen itselleen. Rakas hallusinaationo A.K.A. omatuntoni. Pitkä, komea, brune, sänkinen ja hyvätakapuolinen mies joka omaa jännän vihertävät silmät ja aina ilmestyy näköpiiriini juuri silloin kun olen "tekemässä jtn. typerää" eli juttelemassa joidenkin kundien kanssa etc. Hän katsoo syyttävästi, täynnä tunteiden paloa, mutta ei puutu asioihin mitenkään.

My dream man..

Jokaisella omat näkynsä?

Anyway. Miksi vitutus jatkuu? No sehän on selvä!

Minä en odota sovituille treffeille miestä yli 20minuuttia! Vaikka olin itse myöhässä 10 min, ilmoitin asiasta ja kundi ottaa yhteyttä vasta minun yrittäessä soittaa varattuun numeroon 2 kertaa, eikä pahoitellut etc. vaan kysyi missä nähdään.

"Me ei nähdä kyllä missään! Mä meen lounaalle! Hyvää jatkoa!"

Valmentaminen meni hyvin ja onko mikään parempi näyttö työorientoitumisestaan kuin se, että pahimmat vatsatauti oireet alkoivat vasta valmentamisen jälkeen?! Jep jep... Tämä tyttö menee läpi vaikka harmaan kiven riippumatta siitä mikä kondis on!

Eiköhän tämä nopeasti mene ohi. Ei ole edes kunnon horkkaa vaikka heikottaa suunnattomasti! Ja olo jo 1000X parempi kuin 1h sitten. Ei oksentamisia klo 18 jälkeen ja olo tasaisempi.

Hyvällä tuurilla saan loistavan tekosyyn välttää sukulaisiani huomenna..

*Siemaisee jaffaa ja mustikkakeittoa*

1. Tyypit jotka soittelevat ihme numeroista, ihme aikaan päivästä ja ihme asialla.

2. Liian kapeat Spinning pyörien satulat. Sattuu aika helvatasti!

3. Kundit jotka pokailevat ohi kulkiessasi : Ihana perse! Sa oot niin kaunis! Ma voisin suudella sua! Ja paras kaikesta: Mihis oot menossa? No en ainakaan sinne minne sä meet!

4. Kun laskut AINA kasaantuvat juuri PMS:n aikaan...

5. Kun joku vehkeilee selkäsi takana "viattomasti".

6. Joku nukkuessasi päiväunia kolisuttelee keittiössä ja pitää kovaa meteliä 24/7.

7. Kun kaikki soittavat AINA juuri päiväuniesi aikana...

8. Englantilaiset tekevät kaiken niin helvatan vaikeiksi!

Listaa voisin jatkaa loputtomiin!

PMS oireeni ja raivoni kuitenkin tyyntyi klassisella keinolla. Rankkaa treeniä!

Kuntonyrkkeily A.K.A: nyrkkeily tunnille ei tullut lisäkseni kuin 2 muuta tyyppiä. Aika kului kovassa sparauksen omaisessa tekniikka mätkimisessä pädeihin ja varmasti sai muksauksen jos unohti suojansa!

Olo oli helpottunut ja höyhenen kevyt treenien jälkeen.

Enköhän ratkaisun taas löydä laskuilleni, vitutukselleni, paperihommille jne. Ajatellaan positiivisesti ja kaikkihan on mahdollista?

Suomikin hakkasi Ranskan 7-1

Tää on aina niin surullisen kuuluisaa aloittaa "urheilijan elämä".

Valmentaminen alkanut taas kuukauden tauon jälkeen ja riemulla maanantaina meninkin paikalle tyttöjä odottamaan. 3,5h treenaamista. Vanhemmat olivat taas vastuuttomasti tunkeneet sokerimehuja ja mysli-suklaa patukoita pikku rnsessojen reppuihin ja äänijänteeni joutuivat koetukselle. Sokerihumala X 15kpl 6-9 vuotiasta= painajainen.

Parin seuraavan ryhmän vetäminen oli antoisaa puuhaa. Ei tarvitse montaa kertaa selittää asioita ja pääsi itsekkin treenaamaan. Aivan mahtavia tapauksia! Vaikka joskus tekisi mieli vetää ranteet auki ja roikkua katossa köyden varassa valmentamista ajatellessaan niin kyllä se aina yhtä paljon energiaa antaa ja sitä paitsi kehittää johtamis-/neuvottelutaitoja, kaaoksen hallintaa, kärsivällisyyttä ja liikuntafysiologista ajattelua.

Toki eksoottisen lisän treeniin antoi ääneni puuttuminen ja käheys. Ai tältä se murrosikä tuntuu! *käheää naurua*

BTW Sain kuulla seuraavaa:
"Miks sulla ei oo lapsia jo?"
"Miks sul ei oo poikaystävää?"

No mutta onneksi myös: "Se hei opiskelee viel!"

Ja sitten tietysti keskustelu kesämökeistä ja asunnoista:

"Meil o paritalo ja kolme mökkii!!!"
"Meil vaan yks mut uima-allas pihalla!"
Minä:" Mä asun kerrostalossa ja käyn vaan kavereiden mökeillä!"
"Onks niiden mökit vaan suomessa?.."
Minä: "On!"

Tyttöjä on kyllä siunattu hyvillä lähtökohdilla ja luojan kiitos ne prinsessat eivät välttämättä joudu kohtaamaan samoja asioita kuin minä!
----------

Spinningiin heti auringon noustessa. Silmät avautuivat ehkä joskus hakiksen kohdalla mutta sinne matkustaminen meni aamu pöhnässä.

Opettaja oli mieletön ja en todellakaan paljastanut, että olen joskus jopa sijaistanut spinningiä. Sen verran aikaa säännöllisestä treenaamisesta!
(Koko alkuvuosi reissaamista Lontoo-Brysseli jne, sairastelua ja kouluhommia. Treenaamaan pääsi satunnaisesti 1-2krt viikossa.)

Ohjaaja tuli oikein ilmoittamaan missä kohdissa voin ottaa iisisti ja kyseli vielä kuulumisia lopuksi ja miten treeni meni. Aivan mahtava!

Toki tuskanhiki nousi otsaan jo spinning saliin astuessani. Kaikki miehiä! Siirryin suosiolla hieman taaemmas ja hermostuneisuuteni paistoi varmaan 100 kilometrin päähän sillä ohjaaja heti kyseli taustoistani jne.

Spinninghän on tekniikka laji. Ensimmäiset 15min ja luulin kuolevani, mutta ylittäessämme 23min rajan mikään ei enään tuntunut missään ja nautinkin hämärässä kuuluvista ohjeista ja hyvin polkemista rytmittävästä musiikista. Material gir jne. kovabiittisinä remixeinä. jee jee! Jotain apua uber lihaksistani taisi olla...

Tämän jälkeen hiukan lihaskuntoa ja kyllä sen huomasi että lihasten energiavarastot nollilla. Kuitenkin sain perussarjoja tehtyä kohtalaisesti.

Huolimatta PMS:täni näytin jopa mielestäni hikisestä ja punaisesta naamasta huolimatta aika hyvältä ja varmasti pääsen nopeasti kuntoon kunhan lisään peruskunto treenausta.

Kyllä kuulitte oikein! Juoksu, spinning, tanssi, sekä jooga valtaavat alaa treeneissäni. Hiukan erillaista, jotta saan erillaisia tuloksia. Ei aina vain itsepuolustusta, kovaa tempoa ja salia. Nyt pakotan itseni rakastamaan juoksua ja kestävyystreeniä!

Mutta ei mtn hätää!

PMS:ssäni menin jo popsimaan cupcakes suklaita ja tiuskin jo peililleni sillä vaikka kroppa jostain syystä näyttääkin ihan OK:lta niin huulet prkl ovat kyllä liian isot!

Tässä päivän komiikat: http://www.youtube.com/watch?v=ZdgSir6Q1lc

Sivistyksessäni on massiivinen aukko.

En tunnista isoja nimiä kasvoista. julkisuuden tietämykseni on minimaalinen. "It" -maailma aivan hukassa! Kuka oli missi, kuka kuuluisa ruokakriitikko, pokerin pelaaja, kansaedustaja, atleetti, uutistoimittaja jne.

Siis ei mitään hajua! Vain ne jotka pyörivät lööpeissä 24/7 ja ovat oikeasti kiinnostavia jäävät mieleeni. Tai sitten nk. "turhia julkkiksia" joiden toilailua ystäväni seurailevat silmä kovana. Sitä tahtomattaan oppii tunnistamaan niitäkin joista ei haluaisi tietää yhtään mitään!

Satun joskus myymään laseja isoillekkin nimille ja usein olen täysin pihalla tästä faktasta kunnes kollegani kysyy "Tiedätkö muuten kuka toi oli?.." Johon vastaan siniset silmät hehkuen "En!". Sen voin sanoa, että ne jotka ovat tulleet isoksi nimeksi omalla työllään ovat usein mielettömän upeita asiakkaita joiden kanssa aika kukee siivillä!

Ehkä sitä pitäisi skarpata ja alkaa lukemaan seiskaa jne?... *mietiskelevän myhäilevä ilme ja ratkeaminen räkäiseen nauruun* Ja ketut!

He jotka tunnistan ovat usein tiedemiehiä, manuaalisen lääketieteen guruja jne.

Minkä johtopäätöksen tästä voi vetää?

Jokaisella on elämässään oma arvomaailmansa. Mikä on juuri tälle yksilölle tärkeää ja mikä ei.

Itse valitettavasti en ole saannut etuoikeutta vapaa-aikaan. Tai toisin sanoen olen sijoittanut vapaa-aikani tulevaisuuteeni ja teen töitä/opiskelen melkein 24/7.

Silloin on taottava kun rauta on kuumana.

Jos jotain saisin toivoa, toivoisin mahdollisuutta keskittyä vain opiskeluun. Ettei tarvisi olla töissä 24/7 selviytyäkseen arkikuluista. Siksi olenkin hieman katkera ja kateellinen niille, joilla oli etuoikeus ja mahdollisuus keskittyä vain opiskeluun.

Toki kolikolla on kaksi puolta.

On nähtävä nämä puolet ja tunnettava itsensä.

Itse edustan työläisluokkaa. Kaiken eteen joutuu tekemään töitä. Muistan sen ajan kun torstaisin odotimme kuin kuuta nousevaa vanhempieni lauantain palkanmaksua ja kauppaan pääsemistä. Hedelmien, jogurttien etc. määrä per henkilö oli tarkasti laskettu ja ai ai minkälainen huuto ja tappelu syntyi jos joku toinen oli syönnyt naminami vanukkaasi.

Siinä jos jossain oppi näkemään asioita toisen näkökulmasta.

Kliseistä vaikka se onkin niin olin oppinut "piireistäni" että miehen oli oltava kova, selviydyttävä tappeluista ja oli jopa sallittuakin miehelle käyttyä kuin mulkku. Miten muuten selviytyä "ghetossa"? Tämä siis ajoi minut huonoihinkin parisuhteisiin ja tuloksen on kunnon taisteluarvet, mutta tästäkin asiasta on nähtävä valoisat puolet.

Todellinen voima ja vahvuus ihmisessä eivät välttämättä näy ulospäin.

Kriiseissä tämä mitataan. Jäätkö tuleen makaamaan, luovutatko vai painatko läpi harmaan kiven?

Kaikki on mahdollista.

Siksi todellakaan ei ole ollut ongelma tai mikään saada töitä kun niitä tarvitsi. Ei edes Englannista.

Kysymys on vain siitä, minkälaista työtä olet valmis tekemään elääksesi? Itse mielummin kuuran mäkkärin vessoja elääkseni kuin makaan töllön edessä työttömänä sossun tuilla eläen.

Kasvatuksen tulos. Kunnia ja oma ylpeys on säilytettävä no matter what. Mielummin oman työnsä hedelmiä kuin muiden rippeitä!

----------
Tänään jälleen lätkää ja tämä tyttö on uber innostunut!!

Paha kyllä jostain syystä lätkän liput olivat törkeän hintaisia, jolloin monet fanit ovat jäänneet hallien ulkopuolelle puremaan kynsiään. Nyt Antero Mertarannankin selostus jää pois ilmaiskanavilta. ja me tosiaan olemme jääkiekon MM kisojen isäntämaa?...

Nice.

Kapitalismi vs. kansanmielisyys 1-0

Nyt tuli niin kliseiset tehtyä etei mitään rajaa!

Tyttöporukalla kokoonnuimme skumpan ja naksujen pariin, sekä vuolaasti juorusimme elämästämme ja tietysti päädeyimme puhumaan menkoistakin ja niiden yhteydessä sattuneista noloista tilanteista... Mutta ei niistä sen enempää vaan sain kuulla kaikkien paikalla olevien ystävättärieni siirtyneen lisähormonittomaan elämään! HALLELUJA!

Jokainen meistä oli saannut kuulla vain päämme olevan pipinä tai kuvittelevamme omituiset oireet:

-Lihominen (Ei itsessään lihottanut, mutta huomasin ruokahaluni olevan suurempi hormonien vaikutuksien alla)

-Tunnemyrskyt. (Siinäpä vasta ihana maanis-depressiivinen coktaili..)

-Omituisten kyhmyjen kasvu/kipuilu/turvotus...
Blame the contraceptive pills etc!

Huijaako siis lääketeollisuus naisia syömään turhia pillereitä, jotka mahdollisesti ovat vaaraksikin? Onko tämä joku maailman laajuinen miesten tekemä salaliitto, jossa voi huoletta "painaa paljaalla", koska tautien riskihän on tunnetusti minimaalinen?

Kuka tietää, mutta tästä olen varma: Nyt olen oma itseni, sinut kroppani kanssa ja sen kierron kanssa, sekä täysin vapaa luonnettani turruttavista hormoneista!

*WE CAN DO IT-julistus isänmaallisesti maamme lipun edessä ja kohtalokas katse horisonttiin.*

-----------

Samoissa pippaloissa juttelin toisen ystäväni kanssa viime aikaisista ongelmistani yhteisen ystävämme kanssa ja hän oli täsmälleen samaa mieltä, että ystävämme luonne oli muuttunut egokeskeisemmäksi/huomiota hakevammaksi hänen aoitettuaan työt media-alalla. Vaikuttaako työympäristö niin paljon persoonaan vai onko taustalla muutakin?

Tämä päivä ja edellinen ilta meni loistavasti tuon ongelma ystäväni kanssa MUTTA!

Taas kerran mies juttuhan sieltä esiin nousi. Ystäväni kehoitti minua ottamaan facessa yhteyttä tähän vappukundiin joka kummankin mielestä oli mahtavaa seuraa. Viesti oli jotakin siihen suuntaan, että Hei pälli. Me ikävöidään sua täällä baarissa. Vähän väliä ystäväni kyseli: "Noh, onko vastausta tullut jne.?" Eeeheihän sitä ihan heti tullut.

Jossain vaiheessa iltaa oli vastaus tullut jossa kundi kehoitti kurkkaamaan omaa pällikirjan seinäänsä, johon hän oli kirjoittanut ikävöivänsä seuraani myös, johon ystäväni oli ilmeisesti vastannut dissaamalla kundia ja kettuilemalla ns. "huumorisävytteisesti".

Jokatapauksessa juttu kehittyi mielenkiintoiseksi ja asioita ei oikeastaan tapahtunut. Kukaan ei päätynyt kenenkään luo paitsi minä tutulle friends with benefit-tyypille.

Kymysys kuitenkin kuuluu: Olisiko ystäväni halunnut hänelle suoran vastauksen kundilta, tai enemmän huomiota kundilta? Koska kundi vastasi henkilökohtaisesti minulle osoittaen vastauksensa minulle ja siksi ystäväni friikkasi/pilkkasi/haukkui kundin..?

Ihan sama! Kummallisia suhdekiemuroita ja niistä pesen käteni poi!

Joka tapauksessa kundi on mahtavaa seuraa ja en ainakaan hänen ja minun välien anna mennä ketuiksi vain koska ystäväni haluaa huomion. PRKL!

Hyvien ja hauskojen tyyppien seura on harvassa.

BTW tietysti samana iltana ystäväni yritti saada minut yhteen erään kanadalaisen tuttumme kanssa.

"Hei se on niiin kiva ja tarjoo juomiakin jne."

Jååå... mutta miksi minun on oltava sitten se joka antaa?! *silmien muljautus*
----------
Miehistä puheen ollen: Taitaa rakastaja mennä vaihtoon! Vasta muutaman kerran olemme nähneet ja jälleen tutut puheet lapsista, mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudesta astuvat kehiin. Ja minä kun ajattelin koko homman olevan hei varsin selvä: ihan vaan seksiä ja samalla toisen seurasta nauttimista.

Siis miehet WTF?! Miksi pahin pelimieskin muokkautuu seurassani ehdottelemaan lapsia ja avioliiton ihanata satamaa?!

Tätä pohdimme ystäväni kanssa tänään ja syyn on pakko olla se varsin alkukantainen vaisto leveitä lanteita ja muodokasta kroppaa kohtaan. Selkeitä synnyttäjän merkkejä jolloin miehille ilmenee pakonomainen perheenperustamisvaihde päälle!

Nyt alko sellanen treeni että kaikki muodot lähtee ja pukeudun säkkeihin! Sitähän löytää kohta itsensä rivarinpätkästä, sormus sormessa ja kolmen lapsen kanssa odottamassa miestä/isiä kotiin

Sori mutta ajattelin tähdätä siihen että löydän itseni ensin Lontoosta, opiskelen ja päädyn sitten hommiin ja työn makuun ties minne!

Ja viimeisenä ihanana uutisena voin kertoa: Huone ystävieni asunnosta Lontoosta on varmistunut ja samalla sydän keventynyt rinnassa!