Totuuden kuulee lapsen suusta

Tää on aina niin surullisen kuuluisaa aloittaa "urheilijan elämä".

Valmentaminen alkanut taas kuukauden tauon jälkeen ja riemulla maanantaina meninkin paikalle tyttöjä odottamaan. 3,5h treenaamista. Vanhemmat olivat taas vastuuttomasti tunkeneet sokerimehuja ja mysli-suklaa patukoita pikku rnsessojen reppuihin ja äänijänteeni joutuivat koetukselle. Sokerihumala X 15kpl 6-9 vuotiasta= painajainen.

Parin seuraavan ryhmän vetäminen oli antoisaa puuhaa. Ei tarvitse montaa kertaa selittää asioita ja pääsi itsekkin treenaamaan. Aivan mahtavia tapauksia! Vaikka joskus tekisi mieli vetää ranteet auki ja roikkua katossa köyden varassa valmentamista ajatellessaan niin kyllä se aina yhtä paljon energiaa antaa ja sitä paitsi kehittää johtamis-/neuvottelutaitoja, kaaoksen hallintaa, kärsivällisyyttä ja liikuntafysiologista ajattelua.

Toki eksoottisen lisän treeniin antoi ääneni puuttuminen ja käheys. Ai tältä se murrosikä tuntuu! *käheää naurua*

BTW Sain kuulla seuraavaa:
"Miks sulla ei oo lapsia jo?"
"Miks sul ei oo poikaystävää?"

No mutta onneksi myös: "Se hei opiskelee viel!"

Ja sitten tietysti keskustelu kesämökeistä ja asunnoista:

"Meil o paritalo ja kolme mökkii!!!"
"Meil vaan yks mut uima-allas pihalla!"
Minä:" Mä asun kerrostalossa ja käyn vaan kavereiden mökeillä!"
"Onks niiden mökit vaan suomessa?.."
Minä: "On!"

Tyttöjä on kyllä siunattu hyvillä lähtökohdilla ja luojan kiitos ne prinsessat eivät välttämättä joudu kohtaamaan samoja asioita kuin minä!
----------

Spinningiin heti auringon noustessa. Silmät avautuivat ehkä joskus hakiksen kohdalla mutta sinne matkustaminen meni aamu pöhnässä.

Opettaja oli mieletön ja en todellakaan paljastanut, että olen joskus jopa sijaistanut spinningiä. Sen verran aikaa säännöllisestä treenaamisesta!
(Koko alkuvuosi reissaamista Lontoo-Brysseli jne, sairastelua ja kouluhommia. Treenaamaan pääsi satunnaisesti 1-2krt viikossa.)

Ohjaaja tuli oikein ilmoittamaan missä kohdissa voin ottaa iisisti ja kyseli vielä kuulumisia lopuksi ja miten treeni meni. Aivan mahtava!

Toki tuskanhiki nousi otsaan jo spinning saliin astuessani. Kaikki miehiä! Siirryin suosiolla hieman taaemmas ja hermostuneisuuteni paistoi varmaan 100 kilometrin päähän sillä ohjaaja heti kyseli taustoistani jne.

Spinninghän on tekniikka laji. Ensimmäiset 15min ja luulin kuolevani, mutta ylittäessämme 23min rajan mikään ei enään tuntunut missään ja nautinkin hämärässä kuuluvista ohjeista ja hyvin polkemista rytmittävästä musiikista. Material gir jne. kovabiittisinä remixeinä. jee jee! Jotain apua uber lihaksistani taisi olla...

Tämän jälkeen hiukan lihaskuntoa ja kyllä sen huomasi että lihasten energiavarastot nollilla. Kuitenkin sain perussarjoja tehtyä kohtalaisesti.

Huolimatta PMS:täni näytin jopa mielestäni hikisestä ja punaisesta naamasta huolimatta aika hyvältä ja varmasti pääsen nopeasti kuntoon kunhan lisään peruskunto treenausta.

Kyllä kuulitte oikein! Juoksu, spinning, tanssi, sekä jooga valtaavat alaa treeneissäni. Hiukan erillaista, jotta saan erillaisia tuloksia. Ei aina vain itsepuolustusta, kovaa tempoa ja salia. Nyt pakotan itseni rakastamaan juoksua ja kestävyystreeniä!

Mutta ei mtn hätää!

PMS:ssäni menin jo popsimaan cupcakes suklaita ja tiuskin jo peililleni sillä vaikka kroppa jostain syystä näyttääkin ihan OK:lta niin huulet prkl ovat kyllä liian isot!

Tässä päivän komiikat: http://www.youtube.com/watch?v=ZdgSir6Q1lc