Blogi

Avoimmuutta ja avutumista.

Mikä ei kuuluisi jokaisen lomailijan klo.7.00 aamuun?

Matkakuumetta sen verran ettei nukuta... *hysteeristä hihitystä*

Here I come Rodos!!

Huomenna aamulla YKSIN koneeseen ja TIETYSTI perverssi, epämuodostunut, likainen, ylilihava, hikoileva mies istuu viereen... Yök... tai sitten kirkuvia riiviöitä, hormonikierroksissaan uiva teinipoika, ms. perfekt, lentopelkoinen nörde jne. istuu siihen. Ihana 3 ja ½ tuntinen.

Itsehän olen niin totaalisen täydellinen...

*naurua ja aamiaismaidot juomista suoraan purkista*

Mielipiteet ovat aina sallittuja!!

Viimeaikoina olen törmännyt liiankin suoriin ihmisiin. onhan rehellisyys ja itsevarmuuden esiintyminen suorapuheisuutena aina tosi ihanaa, mutta jotain rajaa. Siinä vaiheessa kun kuulee kolmen äijän kyselevän lempiasentoa ja "miten SÄ teet sen mieluiten?! tulee raja vastaan. pahinta kaikesta on se että näkee oudon kiillon näiden silmissä, kuolanoron suupielessä ja käsien vapinan.

Oikeesti... Eiks äijät muka koskaan saa tarpeeks? tai yleensä koskaan? käyttäytyminen kuin aina puutteessa olevilla teinipojilla.

Minä ainakin saan silloin kun haluan, joten ei tarvitse suurta showta asiasta vetää... *huokaus*

Minähän siis olen niin täydellinen ja kaikkee ihanaa ja ehdottomasti aina oikeassa ja ja... JSUS!

Tekeekö muiden arvostelu ihmisen idiootiksi? Ainakin se on todella epäkohteliasta. Millä sitten mitataan jee jee-tyypit? Siis ihmiset joiden mukaan OK tyypin- kriteerit määritellään? Mutta sekin riippuu niin paljon asenteista, solidaarisuudesta ja ympäristöstä, sekä kulttuurista.

*Hörppy maitopurkista ja jalkojen ristiasennon vaihto*

Asiaan liittyen: Outoa kyllä, kuulin ensimmäisen kerran elämässä samanpäivän sisällä, että olen fiksu.

Tälläistä "toosii ihanaa ja nättiä" NUORTA tyttö ei yleensä sanota fiksuksi. Riittää kunhan räpsyttelen silmiäni ja hymyilen lapsenmielisesti, sekä nauran AINA miehen vitseille. Tärkeintä tuossa kokonaisuudessa on antaa toisen näyttää viisalta, kokeneelta ja ehdottomasti herättää tietynlainen suojelu vietti: "No tyttöhän on aika yksinkertainen" *naurua* "Tuleppas tänne niin selitän".

Tolla keinolla pääsee aina helpolla ja saa yllättävän paljon..

Ensimmäisellä kerralla olin kamuni kanssa baarissa juomassa ihan vaan vettä kun oli niin "Dääm hot" ilma.

Selitin hänelle kuinka viihdytin itseäni (polveni ollessa paskana, atomeina ja istuessani yksin kotona) selvittämällä lobotomian teorian ja siihen pohjautuvan käytännön, lepran eli spitaalin ilmenemismuodot ja raamatulliset selitykset, mitä eksostoosi tarkoittaa, luin japanin kulttuurista historiaa naisten osalta ja opiskelin latinaa.

Hän katsoi minuun outo ilme kasvoillaan ja päästi suustaa: "Sähän oot sitten pelottavan fiksu." Hänen kanssaan olen niitä ihmisiä, jotka riisuvat baarissa vaatteensa, laulavat kovaan ääneen, huutelevat eläinten äänillä ja naurat muiden mielestä liian paljon ja pitävät liian hauskaa. Teemme kaiken pilke silmäkulmassa ja tietysti onnistumme näyttämään hyvältä samaan aikaan: Minihame, hieno toppi/paita jne., sekä Piikkarit taikka saappaat. Totta kai "ohjelmaamme kuuluu myös flirttailla kaikille ja vain kaikille KOMEILLE miehille.

Minkä takia fiksuuden tulisi näkyä, vakavuutena, "siveyden sipulismina", epäsosiaalisuutena ja tylsänä huumorintajuna?

Toisella kerralla sain kuulla meilissä uudelta mies tuttavuudelta, vähän aikaa mielipiteitä maailmasta/ihmisistä jo vaihdettuamme, kuina fiksu nuorinainen olen. Olin vain maininnut olevani ihminen joka pitää vapauksistaan kiinni (eivät itsestäänselvyyksiä kaikille) ja keskustelimme myös maailman suhteesta draamaan; kuinka vain suuri tragedia/katastrofi herättää ihmisten huomion ja miten suuri osa ihmisistä tyytyykin siihen "normaaliin" perhe-elämään. Kunhan on joku vierellä, koira, työ ja omakotitalo on kaikki ok. eihän ihminen pääse siinä kehittämään itseään jos koluaa "jo läpikäytyä" tietä, eikä millään tavalla koita selvittää esim. olemustaan, kehittää itseään, kokeilla ja kokea!

Mutta fiksuuttakin on monenlaista...

Ja kaikki tämä on ollut minulle jo itsestään selvyys! Kannattaa arvostaa itseään, kannattaa kehittää itseään, kannattaa tuntea itsensä ja arvostaa mieletöntä vapauttaan. Lisäksi solidaarisuus ja empatia ovat aina edesauttaneet asiaa.

Ei ihme, etten koskaan ole ymmärtänyt ylenkatsomista, massautumista, ihmisen rajallisuus-teoriaa jne.

friikki, mikä friikki...

*lisää maitoa*

Elämäni ohjaavat säännöt:

"Tee muille, kuin haluaisit itsellesi muiden tekevän"

"Kolmen sääntö: Kaikki mitä teet palautuu kolminkertaisena. niin hyvässä kuin pahassakin."

Uskon tai siis luon hypoteesin, että polveni hajosi nyt "kunnolla", meni paskaksi fudis loppuu, tanssissa en tule ammattilaiseksi ja thaiboxing jne. saa jäädä, vain siksi että tietäisin miltä tuntuu menettää jotain tärkeää. jotain niin tärkeää, että se satuttaa ja katkeroittaa. Luulisin, että sain tämän vamman vain sen takia, että elämäni aikana olen murskannut ainakin 3 sydäntä.

Juuri silloin kun suhde on parhaimmillaan, "tasainen" ja kaikki on hyvin, pistän poikki. En kestä rutiini makailua, "miten meni töissä kulta?", kerran viikossa seksiä, olen töissä ollut samassa firmassa 34 vuotta!, "hankitaan 3 lasta ja talo", "mennään kihloihin!!!" jne. juttuja.

Olkoon tuossa teoriassa jotain perää taikka ei...

Scandinavian Music Group- Hölmö rakkaus on jotain niin olennaista tässä persoonassa juuri nyt.

Kurlaus, kurlaus, ulos ulos... Huomenna RODOKSEEN!!!

Ok... oon levoton... :P HIH..

On olemassa aikoja jolloin vihaan kaikkea itsessäni ja ympärilläni.

Mutta sen pystyykin suhtauttamaan aina tiettyyn ajanjaksoon, sekin liittyy normaaliin biologiseen aktiivisuuteen ja hormoni toimintaan naisessa...

*huokaus*

Tekee alituisesti mieli hypätä parvekkeelta. Ihan sen takia vaan, että saa ajatukset muualle.

...Whoi whittu niitä onnellisiä paskoja jotka vain vuotavat pari päivää ilman minkäänlaisia tuntemuksia...

Tää tyttö käy synnytyksen läpi pitkän kaavan mukaan joka kuukaus...

Whittu...

Josba grillaisin maggaraa ja hakisin shuklaata? Pari kolmio lääkettä vielä päälle... Uuh mama.

No viime päivän paljastuksina se, että sain sen helvetin kamalan tuen poes mun jalastani!

Kyllä, en osaa kävellä normaalisti ja tietysti en myöskään juosta, enkä saa unta ja ja...

Well, tärkeintähän on että en joudu luopumaan täysin tanssista.

tanssi on mun elämä, mun elämä on yhtä tanssia...

Ja nyt kun on kesä:

"Mä hiljensin järjen vastarinnan matkalla täältä taivaaseen...Mä lensin vain hetken myötätuuleen matkalla täältä kauheeseen... luotan enään tähtiin, muuhunkin, vaikka kristallipallon ennustuksiin, mutten sinuun...en sinuun"

Parasta tässä kesässä on se, että on sinkku.

No ei. Tää tyttö on kiltti tyttö

Uskooko joku ton?... *virnu*

Katsaus tuleviin päiviin: rantaa, miehiä, viinaa ja kuntoilua. Sen jälkeen (kun oon onnistunut parantamaan itseni:)töitä, joogaa ja balettia. Mihin miestä tarvii kun hankkii koiran? Se ainakin tottelee.

Jackrusselinterrieri tulossa!!!

Nyt makaamaan sänkyyn peittojen alle, sikiöasentoon... mä vihaan, vihaan mun kohtuani.

Uhrauduin ja siivosin koko kämpän. Omituinen olo kun nyt on kunnolla tilaa liikkua.

Kaverin piti tulla grillaamaan. Sillä kesti ja kesti. Lopulta soitin sille. Lähetti viestin et suhde saattaa päättyä koska vaan. Kerto et tekee kuolemaa. Käskin sitä soittamaan ja tulemaan tänne kun voi ja pystyy.

Mikä noissa suhteissa saa ihmisen kuolemaan? Ero vai itse suhde?

Kaverilla oli jo niin syvä suhde et hyvä kun ei ostanut samanlaisia tuulipukuja jne.

Suhde on toisaalta uhrautumista. itsensä pistämistä likoon.

ite uskoin siihen joskus mut menetin uskoni seurusteltuani muutaman pikkupojan kanssa. Niillä ei ollut mitään tajua antamisesta. Kuuntelin, olin läsnä.... Ihan mitä vaan. ja mitäs sain takas? Useimmissa tapauksissa toista ei kiinnostanu se mitä olin. Yrittivät vain asettaa minua unelma naisensa rooliin. Lopulta tajusin olevani onneton.

Minä olin aina se, joka pisti poikka ja voin myöntää etten tuntenut koskaan poikki pistäessäni katumusta, surua tai minkäänlaisia inhimillisiä tunteita. Halusin vain paeta paikalta tai heittää pojan ulos ikkunasta ja jatkaa elämääni. Muutamassa tapauksessa tunsin inhoa kun tämä poika jäi roikkumaan ja anelemaan etten jättäisi. Lopulta Pojat aina soittelivat ja tekstailivat. Vinkuivat halia taikka panoa. Joskus jopa "palataan yhteen..."-kliseetä.

Yhden eksäni kanssa pidän yhteyttä. mukava tyyppi, mutta kuten sanoin, poika hänkin. Ihan mukava vieläkin tapailla, mutta häiritsee kun keskusteltaessamme hän tuijottaa rintojani...

olen siis koikeillut onnellisen suhteen juuria jne. Mutta tullut siihen tulokseen että olen aivan liian nuori sellaiseen. En suostu suhteeseen ellen saa olla oma itseni niin että toinenkin osapuoli sen tajuaa ja erottaa fantasioistaan.

Mitä hyötyä suhteista muutenkaan on? Ellei sitten halua perustaa perhettä.

Varmaa on. että mieheni ei ole perinteinen sohvaperuna tossu, joka hölmösti hymyillen hoitaa rutiininsa ja säikähtää jos elämään haluaa muutakin. Asennetta, kunnianhimoa ja myös lievää narsistisuutta on oltava. Tätä vierivää kiveä ei pysäytetä. On pysyttävä vauhdissa mukana, mutta sen minä sanon että en todellakaan ala raahaamaan mukanani niitäkään jotka vauhdissa pysyvät... mutta eivät omin voiminensa!

Parempi olla sinkkuna niin kauan kuin mahdollista kunnes "pariutumis sairaus". Siihen menee vielä aikaa.

Tällänen perus kundi on alkanut tekstailemaan minulle. Vaikutti aluksi olevan ihan ok. Mutta on suppea sanainen, vaikuttaa hiljaiselta, ei hallitse kirjallista ilmaisua ja sanoo muka olevansa tosi tarkoituksella pelissä, eikä vain pillun perässä. Anteeks nyt vaan, mutta sainko väärän käsityksen? Eka aluksi innoissaan tulossa tänne kotiini kyläilemään ja kun ilmaisin, etten vieraita halua kotiini ja ehdotin tapaamis paikaksi keskustaa, alkoi ehdottelemaan, että tulisin hänen luokse... Haloo... kuka ei epäilis jos on noin innoissaan pääsemässä kahden kanssani neljän seinän sisään?!

Mutta thank god tää tyttö on sinkku. Siitä ajattelin nauttia niin kauan kunnes joku oikealla asialla oleva äijä sattuisi ilmestymään tyhjästä. Äijä, joka vie jalat alta ja osaa oikeasti ilmaistakkin itseään. Mielummin suoraa tekstiä, eikä pähkäilyä tai muuta "ovelaa".

Yhden illan suhteet on jees. Fuck buddyt on jees. Nettiin en luota sen vertaa että täältä kannattaisi mitään hakea.

Äääh... nyt viinaa ja suklaata! Ystävää on autettava hädässä.
Nyt sitä suklaata...

Tässä sitä istutaan. Äsken olin just torkuilla. Ihana ilma ulkona. Makoilin parvekkellakin. Luin jotain, kävin kaupassa ja järjetelin mun vaatekaapin uusiks.

Nyt otin tuon robottituen vähäksi aikaa poes niin saan venytettyä sidettä vähän jos jalka nyt menisi täysin suoraksi.

MÄ EN KESTÄ TÄTÄ! Ajantaju katoaa, päivät menee silmänräpäyksessä ohi ja musta tuntuu etten saa mitään aikaiseksi. Luen jne. Nyt opiskelen tässä latinaa kun ei muutakaan tekemistä löydy. Kohta siirryn taas venäjän kieleen.

No nyt ainakin saa lomaa enemmän kuin tarpeeksi tuon duuni+koulu paahtamisen jälkeen. Nyt tekisin ihan mitä vaan et pääsisin tekee koulu hommii ja duunia. Vihasin aina niitä juoksu treenejä. Nyt tekisin mitä vaan et pääsisin sellaiselle.

Khih...

Haluaisin pippaloimaan, ulos rannalle, nauramaan kauppatorille. En pääse. Kaverit lukee pääsy kokeisiin tai on töissä. Mä istun ja makaan kuin invalidi kotona.

Pää hajoo.

Mitä tanssi on? Motorista liikettä jota voi kuka tahansa arvioida?

Mielestäni tanssissa ei voi kilpailla, sillä tanssi on taidetta. Taide on kaunista katsojan silmissä ja katsojia on monia. Jokaisella on oma näköaistinsa ja arviointikykynsä. omat käsityksensä kauneuneudesta joihin elämä vaikuttaa yhtenä tekijänä.

Jotkut sanovat tanssin olevan tietynlaista. Onhan monia tanssi suuntia olemassa ja omia luokkiansa. Etnisiä kuin modernejakin tyylejä mutta kokonaisuutena tanssi on universaalia. Tanssin alaluokkia ei ymmärrä, jos ei ymmärrä kulttuuriakaan.

Mielestäni tanssia tulisi arvoida tanssijan kautta. Miten tanssija itse pystyy välittämään oikean tunnelman ja ilmaisemaan tanssin sisällön. olkoon tanssissa kyse hauskanpidosta, läpästä tai vakavammastakin ideasta. Tanssin rikkaus löytyy tanssijasta itsestään. Uskon että tanssijan elämän kokemukset ja ajatukset heijastuvat tanssissa.

Loistava tanssija on silloin kun on kehittänyt ilmaisunsa huippuunsa ja kuntonsa sen mukaan. Hio jokaista liikettä niin kauan, että saavuttaa täydellisen ilmaisu vapauden jota ei estä kömpelyys taikka muiden vaikutuksen alaisena oleminen.

Tunnen monia tanssijoita joilla on potentiaalia vaikka mihin, mutta he jättäytyvät muiden koreografioiden varaan, liikkuvat massana ja unohtavat itsensä, oman ilmaisunsa tanssissa.

Tänä päivänä mielestäni ei arvosteta tarpeeksi yksilöllisyyttä. Niin mielipiteissä, olemuksessa taikka tanssissakaan. Kaikki pitää luokitella lokeroihin, jotka kaikki ymmärtävät.

Mielestäni ihmisellä on oikeus vapauteen, yksilöllisyyteen ja ilmaisunsa kehittämiseen.

Mitä rikkautta on samantasoisessa harmaassa massassa?

Aidon tanssijan ei tarvitse todistaa olevansa hyvä tanssija pintaliitäjä klubeilla. Riittää, että hän itse tietää sen.

Että tunnenkin vastenmielisyyttä niitä ihmisiä kohtaan joiltä ei löydy pilkettä silmäkulmasta klubeilla, kun minä taikka kuka tahansa avaa huumori saldonsa tanssissa ja vapauttaa tanssin riemun.

Turha mennä potkimaan niitä ihmisiä jotka erottuvat joukosta omalla persoonallaan vain siksi, että se saa tuntemaan ihmisen pieneksi ja heikoksi.

Tämän takia minullakin on polvi paskana. Saan unohtaa ainakin jalkapallon ja ammattilaiseksi en tanssissa pääse. Vain sen takia, että joku ei vaan pitänyt siitä että minulla oli hauskaa, enkä minä välitä siitä mitä muut minusta ajattelevat. Sivuside osittain poikki ja kierrukassa epäillän olevan repeämiä.

Tunnelma kuohuu. Tässä istun, hiukset sekasin ja se saakelin tuki jalassani. Ajattelin antaa sille nimen. Ihan vaan sen takia, että nyt tullaan olee aika pitkä aika kirjaimellisesti yhtä.

Mut asenteella, helmat hulmuten ja TODELLAKIN se nokka pystyssä kävelin vinosti hymyillen ja ontuen lavalle hakemaan päättö- ja ylioppilastodistuksen. Kyllä. Ne korkkarit oli ihan pakko olla. Ja kyllä... käytin ramman oikeuksia säälimättömästi ja 120 ylioppilaan joukossa olin ainut jolle tyrkättiin tuoli lavalle. Varastin koko shown. "The queen of England"- vilkutus vain puuttui.

Vanhuksien luona tarjoulu pelas ja vieraita oli just sopivasti. Lahjoihin olen erittäin tyytyväinen. Tuli sekä rahaa, että asiaakin. Sellasia tavaroita jota arvostan. Näyttävä kaulakoru, hopeinen riipus, erikoispainos kalevalasta, marimekon pussilakanat, ulkomaan matka, jalkapallo, jossa toivotettiin onnea elämän pelikentille, viiniä, karkkia ja rahaa, sekä shekki. Ruusut olivat tietysti erikoisen värisiä ja näyttäviä, joko piti olla suurta tai kirkasta tai kimaltavaa.

Ihmiset taitaa tuntea mut aivan liian hyvin.

Illalla tapasin sitten saaran. Mentiin käymään svengissä tapaamassa koulu tuttuja siitä Pasilan east west cafeeseen laulamaan karaokea mutsin ja faijan kanssa. Siitä tähdättiin takaisin kaupunkiin. Sitten alamäki alkoi. Saara oli aivan sekaisin, mikä ei menoa haitannut, mutta väitti toista. Lopulta kävimme yhdessä paikassa sisällä, jossa Saara koko ajan yritti saada minut tanssimaan. Väitin vastaan ja lopulta alkoi vituttamaan. Ei se juhliminen helpouinta rajoitettuna ole. varovaisuus oli nimittäin päivän sana. Melkein samantien tulimme ulos. Alkoi vituttamaan "se" tuki ja kävelykeppi. Taksi ja kotio.

Nyt istun tässä ja voin todeta, että ihan oko juhlat oli. paremmat. Paljon paremmat olisi ollut jos vaan olisi vapautettu tästä tuesta ja polvet kunnossa olisi päässyt rillumaan ja kunnolla.

Mutta hiljaiselohan tasapainoittaa arjen rytmiä ja on silloin tällöin ihan ok. Kaikki paranee aikanaan. Polvetkin. (Mun psyykkeeni voi kyllä kyseenalaistaa...)

En todellakaan voi uskoa että tämä on todellista!! Saan sen lakin ja huomenna pidetään pippalot.

Tosi epärealistinen olo.

Toisaalta sain justiin ortoosin polveni takia. Se on sellainen aika massiivinen kömpelö tuki joka estää polvea nyt taipumasta.

Varmasti oon upeen näkönen siinä mun hameessa ja tuessa...

I'm a machine!! *grayh*

Nyt vaan on vähän eksynyt olo kun ei tarvitse stressata. töistä sairaslomaa ja opiskelu väliaikaisesti ohi.

Tässähän hajoaa pää!

MITÄ MÄ TEEN?!

Okij.... iisisti... Suihkuun ja teetä.