Blogi

*Istuu punainen aamutakki päällään hiukset pystyssä koneen edessä ja ryystää kahvia*

Elämä on sitten kummallista välillä.

yllätyslaskujen takia saa ensi kuun elää nuhteessa ja kuuliaisuudessa (just joo) ja säästää rahojansa kunnolla (Vedät vaan kunnon pohjat ennen baariin lähtöä), sekä jättää suunnittelemani pikkumustan ostamatta. (Sä kuitenkin ostat sen ja elät viikon puurolla).

Paitsi!

Sen verran tekemistä oon keksinyt kyllä viikonlopulle, etten kantapaikassani luultavasti näyttäydy lainkaan viikonloppuna.

On ikea reissua, leivän leipomista (jos olis parempaa ku kaupan gluteenittomat?) ja hilloamista ja söilömistä.

Kyllä! Tämä tyttö lähtee sienestämään ja marjastamaan sunnuntaina läheiseen kansallispuistoon. Toivottavasti kaikki hirvikärpäset ei hyppää kimppuun parvena. Hyttysissä olen huomannut laumautumista kohdallani.

Toivottavasti selviydyn elävänä kotiini.

Saattaa kyllä olla, että perjantaina olen viihteellä, mutta sillekkin on 30% mahdollisuus.

Parempi vaan sivistää ja ravita itseään rahojaan säästäkseen.

Mutta toisaalta viikonloppun teemaan sopisi hyvin metsästysretki Helsingin yössä?...

-Kirsi

Kyllä meinas hermot taas mennä.

Pistin viestiä sille yhdelle, et miks helvetissä soittelit pe-la aamuyöstä, niin jotain epämääräistä syyksi kertoi. Selvisi, että ajetteli minun olevan kaupungilla partyamassa, kun oli taiteiden yö ja kaikkea, sitten ikävä iski etc....ARVASIN!

Pilluhan sillä kuitenkin mielessä oli!!!

*mielenvikaista naurua*

Seuraava kysymys kun ilmaisin, että en halua tavata ja olen edelleen vihainen etc. "Onk sul joku toinen?..."

Hyvä, etten alkanut nauramaan ja selittelemään kaikenmaailman orgioista ja kaikenlaista muusta mitä mieleen tulisi.

Sen sijaan, että jätkä keskittyisi välien parantamiseen, mouruaa se vaan pillun perään ja mustasukkaisesti haluaa selvittää, ettei kukaan vaan käy tässä reiässä?

Ei helvetti.

Totuus on, että olen villi, vapaa, secopää miehiin kyllästynyt hullu sinkku akka.

Se ei tarkoita sitä, että jakelen auliisti sulojani jokaiselle vastaan tulevalle miehelle.

Komistuksien kanssa olen jutellut jne. Mutta vapaa rakkaus ei kuulu tapoihini, vaikka mieli olisi tehnyt...*viaton virnistys*

Seksi ei ole mitään ilman tunnetta ja mielummin elän oman käteni iloista, kuin nappaan ihmisen minua jyystämään, joka ei ymmärrä mitä tehdä etc. Eksät on pois suljettuja!!

Joten toisin sanoen sekoan, olen jatkuvassa kiimassa ja kesto vitutuksen alaisena.

Tämä tyttö kyllä antaa anteeksi, mutta ei koskaan unohda....

*murhaava katse*

Satuin kotimatkallani vanhempieni luota kuulemaan n.15-16 vuotiaan kolmikon puheita:

"...Hei kuule. Et oo ees nähnyt vielä taistelua."
"Nii muistatsä! Iha veres..."
"Niin mun naama ja kädet oli veres..."
"Ja mun nenäst vuoti verta! Sit kävelin lasin sirujen päältä paljain jaloin ja tunsin jok ikisen niist siruist.."
"Ei ku sä olit vaan niin kännis.."
"Heh heh... niin muuten olinkin..."
"Sit jeparit kysy mitä tääl tapahtu..."
"Sanoin et vähä riideltiin..."

Kyseessä oli nuori pari ja tytön tyttökaveri.

En voi muuta sanoa, kuin, että kylmät väreet kulkivat selkää pitkin. Terve parisuhde? Veren on siis lennettävä, esineiden rikkouduttava etc. ennen kuin parisuhde on intohimoinen ja terve?

Veri ja väkivalta on hauskaa?

Seurustelin aikaisemmin henkilön kanssa, joka tahtonsa läpi saadakseen hajotti paikkoja ja jälkeenpäin elvisteli muille: "Joo vähän riideltiin, meni kämppä paskaks..."

Itse katsoin vierestä ja ajattelin, että voiko tuo olla totta. Etkö tunne olevasi kova jätkä muuten kuin hajottamalla paikkoja ja riehumalla ilman logiikkaa?

Itse en ymmärrä väkivaltaa, mutta silti ymmärrän ihmisiä, jotka joutuvat sitä käyttämään, koska muuta mahdollisuutta ei ole. Mutta elämme länsimaassa, teollistuneessa kulttuurissa, jossa väkivallan ei enään tulisi olla elinehtona.

Silti sitä esiintyy etenkin duunareiden keskuudessa. (Anteeksi leimaamiseni, mutta tämän olen huomannut. Mitä ylemmäs kasteissa mennään, sitä kieroutuneempaa väkivalta yleensä on ja sitä psykologisemmaksi se käy).

Näin eilen pyörätuolissa istuvan deekun ja hänen kaverinsa, kuselta ja oksennukselta löyhkäten. Kaikki aivan tuiterissa. Silti yhteihenki oli hyvä, mikä on loistavaa, mutta palaset mitä keskusteluista kuulin:

"...kyl mä sanon et mä tapan sen jos..."
" Jätkä hei... me ollaan messis..."

Ja näiden ihmisten kordinaatiokyky oli nollassa. Uskottavaa uhkaamista vai pelkkää uhoomista?

Oma isäni on kertonut nuoruuden tarinoita ja nykyisiäkin stooreja tappeluista. Se on vanha susi. Jos olisin isääni vastassa pelkäisin. Hän on opettanut veljeni sissiksi ja selviytymään tappelemalla niin kuin setänikin.

Tämänkin ymmärrän, sillä veljeni on saannut lujuutta ja lähiössä kun asuttiin, oli se osittainen elinehto. Miehen tuli pärjätä nyrkeillään.

Nyttemmin veljeni on lopettanut äijäilyn tältä osalta naisen vuoksi, osittain kehittymisensä ja aikuistumisensa takia. Isäni on rauhoittunut.

Hän puhuu myös väkivaltaa vastaan. Hän myöntää sen olevan väärin, mutta myös hyvin tarpeellista ajoittain. Kerroin hänelle kuinka päähän otti se, että baarissa tappelutilanteessa, jossa minä olin kookkaampi ja omaan itsepuolustustaustan, otin iskut vastaan ja huusin tälle naikkoselle, että rauhoittuisi, sillä en suostu tappelemaan. Tuloksena rikkoutunut polvi itselleni.

Isäni sanoi, että niin tai näin, kummin päin tahansa olisi morkkis jäännyt. Sillä jos olisin antanut takaisin samalla mitalla, olisi tuolle tytölle voinnut käydä todella hullusti ja asiasta tullut poliisi pitoinen. Olisin saannut syytteet niskaan. Parempi näin, sillä osoitin mielenlujuutta.

Samoin ystäväni sanoivat, että veit voiton kotiin, sillä väkivalta ei ole ratkaisu.

Silti, se malli minkä sain: oli taistella vaikka kynsin ja hampain oikeuksistaan olla minä.

Nyt ymmärrän paremmin ja arvostan isäni sanaa. Hän itse on malliesimerkki minulle vahvasta miehestä. Pystyy kyllä, mutta ei tee niin, sillä se on väärin ja ajaa vain kostonkierteeseen.

Katsoin myös dokumentin jotain aikaa sitten, jossa kerrottiin Jenkkien länsirannikon latino jengeistä.

Jengeihin houkuteltiin nuoria kundeja rahalla, vallalla, hienoilla autoilla, sekä katu-uskottavuudella. Totuus oli karumpi. Jengipomot käyttivät tulokkaita pelinappuloina. Kuula kalloon. Jengisotien sotimisen etc. Likaisen työn hoitivat nk. sotilaat, jotka luulivat olevansa kovia jätkiä.

Propakandaa on niin politiikassa kuin kadullakin.

Yksi kundi kertoi kuinka vanha pomo lopulta murhattiin sen takia, että käänsi takkinsa jengille. Ensinnäkin varoitti nuoria huumeiden ja väkivallan vaarasta ja siitä, että jengeihin ei kannata mennä. Hän peitti jengi tatuointinsa ja tämä oli viimeinen pisara. Kun tuo ex-kenraali hoiti pihaansa; tuli auto, lahtasi tämän, mutta hän ryömi autotalliin sen takia, ettei vaimo/lapset päässeet todistamaan tapahtumaa. Heidätkin olisi tapettu.

Miksi ihmiset, jotka ihannoivat jengejä, eivät tajua tuota? Eivät tajua sitä kääntöpuolta? Vitun idiootit... Jos itse menet mukaan: automaattisesti koko sukusi, mukaan lukien lapsesi, ovat tulilinjalla.

Arvostan silti ihmisiä, jotka käyttävät väkivaltaa, mutta tiettyjen periaatteiden varjossa. Heikkoja ei lyödä, ei niitä, jotka ovat jo maassa, ei selän takaa... etc.

Heillä luultavasti on ymmärrystä siitä mitä oikein puuhaavat. Luultavasti olosuhteiden uhrina olemista. En niitä arvosta pätkääkään, jotka hakevat uskottavuutta etc. väkivallasta. Silloin olet pelkä perseen nuolija.

Käyttäytymistavat joka asiassa ovat kunnioitettavia.

Itse kyllä tuomitsen väkivallan täysin.

Olen pohtinut myös väkivallan esiintymistä koulutettujen ja kouluttamattomien välillä.

Maalaisjärkikin sanoo, että raja näiden välillä on selvä.

Kysynkin siis: oletko siis tyhmä, ymmärtämätön ja AÖ:si matala, jos käytät väkivaltaa?

Itse sanoisin, että mitä koulutetummaksi tulet, sen enemmän tiedät ja ymmärrät.

Mutta väkivaltaa kyllä esiintyy missä yhteiskuntaluokassa tahansa.

Miksi se on nykyään hyväksyttävää? Onko kulttuuri taustalla? Suomihan alkaa muistuttamaan sulatusuunia kulttuureiden välillä.

Maailmaa kohunnut tapahtuma raiskatun naisen tuomiosta islamilaisessa maassa. Kyseessähän oli tapaus, jossa nainen miehen seurassa olleessaan (mies ei ollut perheenjäsen) joutui joukkoraiskatuksi. (samaten tuo mies). Raiskaajat tuomittiin, mutta myös nainen, sillä tämä oli ei perheeseensä kuuluvan miehen seurassa. Tuomio lopulta peruttiin, koska maailma reagoi asiaan kuuluvasti.

Entä islamilaisessa kultturissa, myös suomessa tapahtuvat kunniamurhat? Esiaviollinen seksi, irtosuhteet naisella taikka se, ettet ole naimisiin mennessä neitsyt, ovat olleet syynä surmaamiseesi. Myös heikommista syistä, on sinut tiputettu parvekkeelta.

Ovatko ne oikein?

Nämä ovat moraalikäsityksiä ja kultturikysymyksiä. Tavallaan ymmärrän syyt, mutta en hyväksy niitä, sillä ketään, eikä mitään tulisi surmata millään perusteella.

Mutta jokaisessa kulttuurissa on kieroutumansa. Kuten suomessa. Jos sinut raiskataan, selviää raiskaaja sakolla. Oma mielenterveytesi ajelehtii jossain ja koskemattomuuttasi on loukattu ja vain sakko tekijälle? Eikö se ole kuin huoralle maksamista? Entä rangaistukset pedofiileille? Mitättömiä!!! Kuvitelkaa nyt: lapsen viattomuus ja luultavasti loppuelämä pilattu, jonkun pera pervon toimesta. Muutama kuukausi vankilassa ja sakkoja?

Suomen oikeusjärjestelmässä on mielestäni parantamisen varaa, sillä uskon, että pahimpia rangaistuksia ihmisille on mm. eristys.

Ei siitä sen enempää. Jokainen kulttuuri/uskonto/tapa on kaunis ja niissä jokaisessa on järkensä, mutta aina ei voi vaan ymmärtää(varsinkaan, jos ei ole kyseisen kulttuurin piirissä kasvanut).

Ensinnäkin olen ristiverinen suomalainen, kristitty pakana, sekä feministi. Mitä minä olen mihinkään mitään sanomaan? Itse tässä ihmettelen vain maailmaa ja väkivallan ihannoimista.

Olen ylpeä itsestäni.

En ole vastannut sille yhdelle laisinkaan, kun on yrittänyt soitella. Tahdonvoimaa nainen! Dääm aim guud!!!

Ensimmäinen soitte la aamuna n. klo 3.25. Mitäs siitä tulisi ajatella?..... Jätkä soittelee kännissä ja kerjää pillua tai muuta taikka sitten ajattelee minun olevan juhlimassa ja heikossa mielentilassa, jolloin olisin mahtava uhri.

Kysymyksiä herättääkin, miksi se soitti taas lauantaina mutta puolen päivän aikaan?...

En vastannut! Trallallaa! *tanssahtelee olkkarin matolla ja sirottelee onnen kukkasia ympärillensä*

Toisen eksän kanssa taas katsottiin leffaa, puhuttiin paskaa ja oltiin kävelyllä. Ei mitään muuta.

Hienoa, että voi olla sen kanssa väleissä ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia etc. On helppo keskustellakkin, kun toinen kuuntelee, kommentoi ja kritisoi tasapuolisesti. (Kunnon keskustelua sen sijaan, että toinen tyrkyttäisi omaa maailman näkemystään sinulle ja sitä miten sinun tulisi toimia, kun hänhän tietää kaiken?)

Onhan sillä tunteita jäljellä ja minäkin tunnen oloni kotoiaksi tämän seurassa, mutta siitäkin on puhuttu ja sanoi ymmärtävänsä, että psyyke on saatava kuntoon ja jos tulee jotain, se tulee sitten joskus ja jos ei niin pidetään sentään välit.

"Terveitäkin" ihmisiä on olemassa, joiden kanssa on helppo kommunikoida. Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin ja pääsen ehkä näistä haavoista taas joskus eroon.

Siperia opettaa ja tunnen olevani taas hiukan elämästä kokeneempi ja päässeeni jonkin verran eroon sokeasta uskostani ihmisiin ja sinisilmäisyydestäni. Kohta olen tarpeeksi kypsä menemään yksin ulkomaille opiskelemaan/töihin.

Kauheaa katkeraa vuodattamista.

Hyvää matkaa tulossa hulluksi kissanaiseksi?... *mielipuolista räkätystä*

Laitoin ehdotuksen vanhalle fudisporukalle, jos mentäisiin valtaamaan unelma cupin kentät. Asenteella ja pokalla vaan pitämään hauskaa kentille.

olen täysi hedonisti. Rakastan kaikkea kaunista, hyvää ruokaa/juomaa, ajattelemistä, tunteita ja ennen kaikkea liikuntaa/urheilua.

Jesh ja tänään syömään vanhuksille pihviä ja valkkariperunoita.

Äiti on aina se paras kokki!

Saa nähdä taas secopää iso veikkansa ja sen tyttöystävän Mirjan, jonka kanssa tullaan mielettömän hyvin juttuun. Mahtava ihminen!

Olen keksinyt seuraavan sketsi osuuden sinkkunaisen elämää ylimalkaisesti kuvaavaan komedia sarjaan.

Miettikää tilanne. Yö Helsingin keskustassa ja hiukopalan nälkä. Menin siis Mäkkiin, koska mistään muualta et saa gluteenitonta ruokaa yön pikkutunneilla. Hampurilaista odotin yli 15 min, mutta kun sain sen käsiini, kaappasin arteeni mukaan ja hiihdin dösärille. Odotin vatsa kurnien bussia, mutta sitä ei millään kuulunut.

Hivuttaudun salamyhkäisesti takavasemmalle, avasin kääreet hampparini ympäriltä ja intohimoisesti kävin siihen hampailla kiinni. Ja voin sanoa, että oli jumalaisen hyvää!!! Siinä vainoharhaisesti ympärilleni katsoen, kastikkeet poskilla mussutin hampparia hullunkiilto silmissäni ja nautin, nautin niin suunnattomasto että huh....

Loistava sketsin aihe?..

Lisätään yksi sivuoire e-pillereihin:

AHMIMINEN!

Pillerithän huijaavat naisen kehoa luulemaan, että nainen on esim. raskaana.

Joten tuloksena ainakin minun kohdallani: Koko ajan mussuttaa jotakin. Täytyy keittää kokojyvä riisiä ja ostaa porkkanaa kaappiin noiden ahmimis kohtausten takia. Ettei nyt vaan vetäisi sitä 10kg ympärilleen. Tiukka linja. EI KARKKIA!

(Ehdin tänään jo sortumaan fanipaloihin ja niissähän on vehnää...well, maha ihan sekaisin ja koko kroppa turvoksissa. Älkää unohtako suun kutiamista!! Helvetin fiksu veto taas. Liian helppoa sortua kaikenlaiseen, joten: TAHDONVOIMAA, lisää tahdonvoimaa ja itsehillintää tyttö!!)

Olin tänään taas raivon partaalla. Sama vinkuminen viimeisen mahdollisuuden antamisesta ja blaa blaa vässyttely oli vastassa. Pysyin tiukkana. Että olin raivoissani. On sillä pokkaa tollasia pyydellä ja samalla heittäytyä marttyyriksi puhelimessa!!

Mutta pysyn kovana... Ei enään armoa kenellekkään!!!

*muahahahahaa!!*

Pronssia voitettiin viikonloppuna. Tuli yllätyksenä vasten kasvoja. Sitä ei osattu odottaa. Että me huudettiin ja kiljuttiin sen jälkeen!!!

Totta kai flunssa tuli kaupan päälisiksi vedessä ja mudassa dyykkailusta.

En ollut ihan ruosteessa, vaikka sitä pelkäsinkin. Vaatii vaan itseluottamusta ja asennetta. Toka vika peli meni ihan perseelleen. Ihminen josta en halua kuulla mitään yritti useasti ottaa yhteyttä ja lähetti tekstarinkin, jossa ilmoitti haluavansa puhua. Jaaha, se oliskin sitten ensimmäinen kerta kun puhuttais. Se vaivas mieltä niin pahasti, että päästin 4 maalia. Ja joukkueelle, joka ei teknisesti ollut kovasta päästä. Että se söi.

Mutta löysin munani taas vikaan peliin mentäessä. Päästin 1, mutta saatiin pidettyä tasoissa 1-1 loppuun asti. Muuta en voi sanoa kuin, että kovaa vääntöä se oli. Olin niin andrenaliineissani ja loppu pelin jälkeen, että oltiin päätetty Frejan hoitavan pilkut maalissa. Mun pää ei sitä olisi kestänyt enään. Riittää, että näytän, etten ole niin ruosteessa ja kasaan itseluottamusta ens vuoteen. Pitäis alottaa fudis taas kunnolla. Siihen meneekin sitten loppu vapaa aika, mutta miksi ei vapaataan käyttäisi justiinsa siihen mistä tykkää/mitä rakastaa. Eli->
2-3krt thai boksingia, 2 kertaa valmentamista ja 2 kertaa omaa futaamista.

Muuta ei mulla loppuelämän osalta ookkaan kuin aikaa. Se tulee käyttää hyvin.

Tajusin taas kuinka hyvin asiat nyt onkaan. Ei tarvitse murehtia, jonkun räjähtävän vieressä ja purkaavan suhun paineitaan ja että se aiheuttaa sulle paineita. (Et sais tehän noin, et näin, et ajatella noin, pukeutua noin... ((Miten ees jaksoin?!))) Ei tarvitse murehtia rahasta, sillä se riittää hyvin. Ei tarvitse stressata oikeastaan mistään. Nyt oma elämä kasaan ja baanalle! Ens kesänä meen rantalomalle, koska mulla on varaa siihen,ens vuonna ostan pientä kivaa tulevia opiskeluja varten ja keskityn itseeni.

Noista e-pillereistä. joo niitä ei kannata lopettaa, nyt pohdittuani tarkemmin, "nousee" totuttu testosteroni arvo veressä ja on agressiivisempi. Sen takia se kesto vitutus, koska en riehu ympäriinsä pieksemässä ihmisiä ja pidin vaan kaiken sisälläni.

Eli miehet kannattaa varoa, jos mun kanssa seurustelee tulevaisuudessa. Jos huomaan sun liikaa kiukuttelevan ja uhkuvan testosteronia pulautan sun lasiin pienen pillerin, joka sisältää naishormoneja...Sen pitäis rauhoittaa hiukan ;)
Muahahahahahaaa.... *hullun kiilto silomissä hieroo käsiään yhteen*

Nyt pitää vaan saada flunssa pois ja ääni huomiseks kuntoon.

Töihin töihin. :P

Blaah..

Että lihaksiin voi sattua... aaargh.*rbobottiaskelin keittiöön hakemaan sumppia*

Ja turnaus jatkuu! :P

Tuulisen ja kuuman päivän jälkeen pohdittua:

Sain kuulla edelleen pärjääväni fudiksessa, totta kai olen hiukan kovaotteisempi nykyään tilanteissa, mutta kuitenkin. Ihan kiva kuulla, ettei taidakkaan olla paskimmasta päästä vaikka ruosteessa oli. :D

Parempi valmentajana jeah..

Ainut iso miinu: Astma oli pahentunut, silloin kun en rykinyt keuhkojani ulos, yritin saada hengitettyä. -> 2 min kentällä, 2 min vaihdossa, 2 min kentällä, 2 min vaihdossa jne.

Nää on näitä flunssan jälkitiloja...

Pelit päättyi 2-0 meille ja 1-1.

Tänään selviää päästäänkö finaaleihin! *tuulettaa ja riehuu*

Sovittiin alustavasti, että riehuisin maalissa, mutah muttah... pelkään, että olen hyvin pahasti ruosteessa ja sen sijaan, että teen näyttävän dyykkauksen, vedänkin thai boksingista opitulla kiertopotkulla vastustajan nurin... heh...

Alan saamaan järkeni ja itseni taas kasaan. Elämä jatkuu! nyt suunnitelmat alkaa olla selvillä ja tulevaisuus näyttää taas valoisalta. Paras keskittyä vain itseensä nyt, niin voi olla muillekkin paljon mukavempaa seuraa.

Mielialojen ailahtelut alkaa olla taas kurissa. Sainhan 2. murrosikäni kun lopetin e-pillerit. Nyt aloitin ne uudestaan, sillä menkkakivut vei jalat alta ja alkoi olemaan niin pahoja, että aloin kärsimään anemian oireista ja öisin olin tuskanhien peitossa. Mikään ei tuntunut auttavan, joten parempi, että vedän e-pillereitä. Hoitoa kipuun, mutta jos migreenini alkavat taas on vaihdettava merkkiä. Mitenköhän ne renkaat toimisi?... (Saanpahan ihoni taas kuntoon! Mikään ei ole ollut kamalampaa kuin se, kun sain äkillisen aknen. Koskaan ikinä, never ever ei minkäänlaisia aknen merkkjä ole ollut ja pillereiden jälkeen PADAM! Naama kukki kunnolla, nyt taas tasaantuu, kun pillereitä syö. Yksi iso plussa vielä: PMS-oireet on helpottuneet. Ennen menkkoja olen aina kuin perseeseen ammuttu karhu, mutta ilman pillereitä olen vielä kauheampi. (BTW. näin endometrioosinkin pitäisi pysyä kurissa) Pillerit loppuu vasta sitten kun lapsi on ajankohtainen.

Sanoisin olevani e-pillereiden aikana säyseämpi ja tavallaan hellempi/herkempi. Ilman pillereitä oli liiankin paljon sitä munaa... *nauraa*

Mutta menköön, jos luonne alkaa häiriintymään, niin pyysin ystäviäni sanomaan siitä. Sitten loppuu pilsujen otto kokonaan.

Olen päättänyt jättää eksät taakseni ja siirtyä eteenpäin. Yhdenkin kohdalla on edelleen pahoja viha efektejä jäljellä. Herään yölläkin raivoon. Yhden kanssa olen väleissä ja kohdannut traumojani, joten elämä jatkuu ajan kanssa. Joku päivä voin kääriä sydämmeni laastareista pois.

Tämä saattaa kuulostaa kusipäiseltä, mutta olen tullut tälläiseen lopputulokseen:
Olen urheilullinen, pyrin aina ottamaan muut huomioon ja uusia ihmisiä kohdatessani aloitan heidän kanssaan puhtaalta pöydältä ja oletan aina (olkoon menneisyys mitä on) ihmisen lopulta pyrkivän hyvään. Tämän lisäksi väittäisin, etten ole idiootimmasta päästä ja minulta löytyy tavoitteita ja kunnianhimoa tulevaisuuden suhteen.

Tähtään aina korkeammalle, porraskerrallaan, sillä mikään ei lopulta ole mahdotonta. länsimaissa varsinkaan, usein ihminen itse asettaa rajansa/esteensä kykenemättä rikkomaan niitä: "Oon tällänen, koska oon saannut traumoja ja mulla on siis oikeus aiheuttaa teille pahaa mieltä ja ryhtyä sossu pummiksi." Tekosyitä?.... Ihminen itse määrää määränsä ja teot punnitaan, ei vanhempien/muiden vaan omat teot.

Muitakin ominaisuuksia voisin lisätä listaan.

Osaan olla myös töykeä, liian suorasanainen, itsekäs, loukata kunnolla ja olla tosi ylpeä kusipää. Mutta sentään myönnän ne ja yritän aina parempaan.

Toisin sanoen: aika kiva tyttönainen kuitenkin. Eiköhän valinnan varaa sulhasehdokkaisssa ole? Ei tarvitse ottaa sitä alkkista ja väkivaltaista miestä sen takia, ettei olisi yksin, vaan voi vaatia rehellisen, mukavan miehen, jonka kanssa viihtyy ja tulevaisuutta rakentaa?

En vaadi mitään muuta mieheltäni kuin sen minkä vaadin itseltäni. Ei tarvitse olla mikään Calvin Kleinin alusvaatemalli, rikas ja rahamiehiä vallankahvassa. Reilua?

Nyt itsekkäät jorinat sivuun ja taas arkeen. Tähän aikaan hereillä ovat yleensä baarista tulleet, aamuvuorolaiset ja jatkoilla riehujat.

Minäpäs heräsin 4.30 ja aloin keittämään lihakeittoa!

Nyt taas nukkumaan. *iso virnistys*

Voi keskittyä henkisenpuolen kovaan otteluun, sillä mahd. finaalit edessä! Yeah!

Voi ei... ulkona sataa. :(

Tämä viikko on lomaa ja mä perkele otan aurinkoa, vaikka se piru onkin ihan pilvessä. *myhäilyä*

Tällä viikolla luvassa tyttöjen valmentamista, tiukkaa treeniä, viikonloppu fudiksen parissa. Käpylä cup!

Vanha jengi kerättiin kasaan ja nyt heikkojen polvien uhallakin kentälle vaan. Kyl uskon et thaiboksaaminen on vahvistanut muitakin lihaksia kuin habaa.

Ensimmäinen matsi 18.00 perjantaina HPS:ssää vastaan, samat vanhat viholliset vastassa ja tietysti toisena FC mimmin, jotka pintapuolisesti vaikuttaa aika dilleltä porukalta. Mm. silikoneja paljon kuvissa etc.

Mutta ei Vakkaa kannen perusteella tuomita. Pelaamaanhan sitä ollaan menossa! (Paitsi ajattelin taklata muutaman bimbon maahan..'Mielenvikaista naurua*)

Sitten taas ryypiskelemään lauantain yöhön ja luultavasti löydän itseni jälleen kerran Onnelan rock puolelta bailaamassa Ramsteinin du hastin mukana, kun kaikki muut seisoo äijänä ja tosi rock tyylin nyökyttelee päätään musan tahtiin.

Olkoon musa mikä tahansa niin oon varmasti tanssimassa.

Ens viikolla alkaa taas ankarampi arki. Työtä, treeniä ja juhlaa. ;P

Ei nyt niin erillaista tää loma, paitsi kerrankin oon saannut katsella töllöstä muutakin kuin ultimate fighteria ja haastajaa, kun nyt sitä kerkeää katsellakin.

Sitä on löytänyt itsestään silmittömän flirttaajan. Here I come boys! (Vaikkakin vaan iskemään silmää enkä tekemään muuta, sillä ei irtosuhteille!)

Sainbas muuten tiskattua. Olen aika ylpeä itsestäni!

Heti muuten kun saan rahat kasaan, tulee se tatska otettua, sillä nyt elämässä on kääntynyt sen verran sivuja, että tuntee itsensä uudesti syntyneeksi!

Henkilöllä, joka on jo siirtynyt historiaan elämässäni oli pakko mielle vahvuuteen. Kumpi on vahvempi, kumpi on se johtaja, kumpi hallitsee...

En ymmärrä tälläistä pakkomiellettä omaan ylivertaisuuteensa.

Miksi?

Vastaus on hyvin yksinkertainen. vahvuutta on montaa lajia.

-On ihmisiä, jotka kohtaavat kauheuksia ja vääryyttä joka ikinen päivä, mutta jaksavat päivä kerrallaan eteenpäin

-On ihmisiä, joiden lähimmäinen vaatii paljon (esim. omaishoitajat) ja jotka uhraavat oman elämänsä, auttaakseen toista.

-Tosipaikassa heiveröisempi nainenkin voi nostaa törkeän suuren huorman esim. auton lapsensa päältä ja pelastaa tämän hengen.

-Ihmisiä, jotka raivaavat kaikki esteet tieltänsä no matter what.

-Myös he, jotka osaavat pyytää apua, kun eivät enään jaksa/pysty ovat vahvoja.

Itse määrittelin vahvuudeksi myös itsetuntemuksen. Sen että tietää mitä haluaa, mitä on, mihin pystyy. Se, että pyrkii ottamaan muut huomioon ja elämään säännöillä, jotka on luotu, sillä kaikki eivät siihen pysty. Se, että ymmärtää elävänsä maailmassa, jossa on muitakin ihmisiä omine ongelmineen. Et pysty auttamaan muita, ennenkuin pystyt auttamaan itseäsikin ja näkemään tämän kaiken.

Turhan moni katsoo nykyään vain napansa seutuun ja kierii lattioilla, kuin uhmaikäinen lapsi vielä aikuisena, jotta saa tahtonsa läpi.

Miehillä olen huomannut usein olevan vääristynyt mielikuva vahvasta ihmisestä. Et ole mitään, ellet saa jätkää tyrmättyä nyrkillä. Et yhtään mitään ellet omista autoa ja menesty. Et tosiaankaan mitään, ellei sinulla ole "käskyläisiä" ja ellet ole pomo. Kova ulkokuori.

Parisuhde tälläisen ihmisen kanssa on yhtä helvettiä.
Jolleivat he vääristyneen mielikuvansa ihmissuhteesta turvin ole laittamassa sinua tiettyyn muottiin, nyrkin ja hellan väliin, hajottavat he sinua henkisesti pala kerrallaan. He usein ovat laittamassa elämääsi kuntoon, koska haluavat valtaa ylitsesi, vaikka oma elämä ei todellakaan olisi loistava esimerkki asioiden kuntoon laittamisesta. Eihän kukaan muu voi olla vahvempi?.... Se parisuhteen Alfa.

Parisuhdemallinani on susilauma. Alfa uros ja alfa naaras, jotka hoitavat lauman asiat yhdessä. Silloin kun naaras on heikoilla, auttaa uros rakastaan ja kun uros on heikoilla, auttaa naaras tätä.

Parisuhde on akrobatiaa, kummallakin on vahvuutensa. käyttäköön niitä tukeakseen toisen heikkouksia.

Ei ole väärin myöntää olevansa heikko, sillä kukaan ei voi olla vahva koko elämän alueelta. Pitäkää vuoristorata mielessänne, sillä sitä on ihminen.

Vääristynyt mielikuva löytyy myös ulkonäkökeskeisestä yhteiskunnastamme. Kaunis, menestyvä-> vahva.

Nyt vähän feminististä shittiä tähän väliin:

Tiedättehän Pinkin biisin: Stupid girls?

Tuota oikeasti tapahtuu maailmassa ja se on sääli. Tavoittelemisen arvoisena pidetään kropan palvontaa ja sitä, että sheikkaat joku kaunispäivä jonkun itseään täynnä olevan räppärin vieressä ja nautit siitä.

Sama koskee miehiä. Pumppaa rautaa, ole kova jätkä, omista makee auto etc.

Molemmille sukupuolille vielä: Paneskele eri miestä/naista jokaikinen ilta. Sillä testaat markkina-arvosi?

Mutta tosiaan, itse en ainakaan halua miestä, joka on vedellyt esim. puolta Helsinkiä. Olen yhden miehen nainen ja siitä pidän kiinni.

Kliseistä pohdintaa, mutta uskon, että tekee vaan hyvää funtsia asioita kaikilta laidoilta ja monta monta monta kertaa pohtia niitä ITSEKKIN, muiden sanomisia on turha pitää lakeina.

On vahvuutta näyttää tunteensa. Se, että voi seistä omilla jaloillaan. On vahvuutta itkeä SELVINPÄIN. On vahvuutta myöntää heikkoutensa ja lisäksi vahvuutta on myös pyrkiä parempaan henkisesti.

Nyt kuuntelemaan taas raskasta rockia, maalaamaan kynnet mustaksi, pukeutumaan mustaan ja treenaamaan tänään klassikoiden (Holy diver, eye of the tiger..) mukana.

Ensi keväänä ehkä pidän taas kaikkia värejä ylläni, kun saan sydämmeni paikattua? Ei kyllä mustassa mitään vikaa ole... *hihittelee*