Pohdintaa oikeasti vahvoista ihmisistä ymm.

Henkilöllä, joka on jo siirtynyt historiaan elämässäni oli pakko mielle vahvuuteen. Kumpi on vahvempi, kumpi on se johtaja, kumpi hallitsee...

En ymmärrä tälläistä pakkomiellettä omaan ylivertaisuuteensa.

Miksi?

Vastaus on hyvin yksinkertainen. vahvuutta on montaa lajia.

-On ihmisiä, jotka kohtaavat kauheuksia ja vääryyttä joka ikinen päivä, mutta jaksavat päivä kerrallaan eteenpäin

-On ihmisiä, joiden lähimmäinen vaatii paljon (esim. omaishoitajat) ja jotka uhraavat oman elämänsä, auttaakseen toista.

-Tosipaikassa heiveröisempi nainenkin voi nostaa törkeän suuren huorman esim. auton lapsensa päältä ja pelastaa tämän hengen.

-Ihmisiä, jotka raivaavat kaikki esteet tieltänsä no matter what.

-Myös he, jotka osaavat pyytää apua, kun eivät enään jaksa/pysty ovat vahvoja.

Itse määrittelin vahvuudeksi myös itsetuntemuksen. Sen että tietää mitä haluaa, mitä on, mihin pystyy. Se, että pyrkii ottamaan muut huomioon ja elämään säännöillä, jotka on luotu, sillä kaikki eivät siihen pysty. Se, että ymmärtää elävänsä maailmassa, jossa on muitakin ihmisiä omine ongelmineen. Et pysty auttamaan muita, ennenkuin pystyt auttamaan itseäsikin ja näkemään tämän kaiken.

Turhan moni katsoo nykyään vain napansa seutuun ja kierii lattioilla, kuin uhmaikäinen lapsi vielä aikuisena, jotta saa tahtonsa läpi.

Miehillä olen huomannut usein olevan vääristynyt mielikuva vahvasta ihmisestä. Et ole mitään, ellet saa jätkää tyrmättyä nyrkillä. Et yhtään mitään ellet omista autoa ja menesty. Et tosiaankaan mitään, ellei sinulla ole "käskyläisiä" ja ellet ole pomo. Kova ulkokuori.

Parisuhde tälläisen ihmisen kanssa on yhtä helvettiä.
Jolleivat he vääristyneen mielikuvansa ihmissuhteesta turvin ole laittamassa sinua tiettyyn muottiin, nyrkin ja hellan väliin, hajottavat he sinua henkisesti pala kerrallaan. He usein ovat laittamassa elämääsi kuntoon, koska haluavat valtaa ylitsesi, vaikka oma elämä ei todellakaan olisi loistava esimerkki asioiden kuntoon laittamisesta. Eihän kukaan muu voi olla vahvempi?.... Se parisuhteen Alfa.

Parisuhdemallinani on susilauma. Alfa uros ja alfa naaras, jotka hoitavat lauman asiat yhdessä. Silloin kun naaras on heikoilla, auttaa uros rakastaan ja kun uros on heikoilla, auttaa naaras tätä.

Parisuhde on akrobatiaa, kummallakin on vahvuutensa. käyttäköön niitä tukeakseen toisen heikkouksia.

Ei ole väärin myöntää olevansa heikko, sillä kukaan ei voi olla vahva koko elämän alueelta. Pitäkää vuoristorata mielessänne, sillä sitä on ihminen.

Vääristynyt mielikuva löytyy myös ulkonäkökeskeisestä yhteiskunnastamme. Kaunis, menestyvä-> vahva.

Nyt vähän feminististä shittiä tähän väliin:

Tiedättehän Pinkin biisin: Stupid girls?

Tuota oikeasti tapahtuu maailmassa ja se on sääli. Tavoittelemisen arvoisena pidetään kropan palvontaa ja sitä, että sheikkaat joku kaunispäivä jonkun itseään täynnä olevan räppärin vieressä ja nautit siitä.

Sama koskee miehiä. Pumppaa rautaa, ole kova jätkä, omista makee auto etc.

Molemmille sukupuolille vielä: Paneskele eri miestä/naista jokaikinen ilta. Sillä testaat markkina-arvosi?

Mutta tosiaan, itse en ainakaan halua miestä, joka on vedellyt esim. puolta Helsinkiä. Olen yhden miehen nainen ja siitä pidän kiinni.

Kliseistä pohdintaa, mutta uskon, että tekee vaan hyvää funtsia asioita kaikilta laidoilta ja monta monta monta kertaa pohtia niitä ITSEKKIN, muiden sanomisia on turha pitää lakeina.

On vahvuutta näyttää tunteensa. Se, että voi seistä omilla jaloillaan. On vahvuutta itkeä SELVINPÄIN. On vahvuutta myöntää heikkoutensa ja lisäksi vahvuutta on myös pyrkiä parempaan henkisesti.

Nyt kuuntelemaan taas raskasta rockia, maalaamaan kynnet mustaksi, pukeutumaan mustaan ja treenaamaan tänään klassikoiden (Holy diver, eye of the tiger..) mukana.

Ensi keväänä ehkä pidän taas kaikkia värejä ylläni, kun saan sydämmeni paikattua? Ei kyllä mustassa mitään vikaa ole... *hihittelee*