Blogi

Sitä taas löytää uusi JÄNNIÄ asioita omasta kropastaan ja kehittää varsin herkullista luulosairautta osakseen.

Tänään, pitkästä aikaa, pääsin tankoilemaan ja mielessäni näinkin sievän kuvan kevyesti tangolla pyörivästä gerubista, mutta totuus taisi muistutta enemmän merinorsua liukastetulla tangolla.

Sehän ei kuitenkaan tämän tytön liikunnasta saamia kikcsejä laske!

Opettaja oli mitä mainion kundi. kyllä: KUNDI! Antoi ihan uuden aspektin tankoiluun Kiinastahan tanko acrobatia lähtee ja hän on kuin kala vedessä tangolla.

Aluksi huomasin hänen toiveet osaltani (olenhan muutaman kerran jo käynnyt) ja kyllä minusta muotojani huomioimatta näkee, että harrastan liikuntaa.

Alku tunti menikin moitteettomasti.

Siinä vaiheessa kun piti heittää jalkansa tangolle ja roikkua tangolla pää alaspäin: Irtisanoiduin suosiolla tehtävästä ja tein kevyempiä yrityksiä.

Hormanaalisen kierron vaikutukset lihasten yhteistoimintaankin tuli todettua: Menkat alkamassa lähipäivinä ja kohtu ilmoittelee itsestään-> alueen lihaksisto-> sisäinen poikittainen vatsalihas-> koko helvatan toiminnallinen lihasten koreografia viturallaan= Jänniä slipsahduksia ja "nyt pakko luovuttaa"- fiiliksiä.

Vasen olkanivel ja lonkkakin suorittivat hieman suurempaa liikettä harjoittelun aikana. Monia "Klomps"-tuntemuksia.

Onnekseni ja epäonnekseni olin vetänyt tiistaina kunnon treenit, niin polvet, lonkat, ranteet ja kyynärnivelet olivat suht stabiilit lihasjumituksen ansiota.

Epäonnekseni puhti loppui vain aika pian.

*Kirjoittaa pieneen mustaan kirjaansa: "Älä tee lihaskuntotreeniä tankotanssia edeltävänä päivänä."*

Ilmapiiri on aina mahtavan rento tunneilla ja nyt taas naureskelin muutaman lähelläni olevn tytön kanssa ja väänsimme loistavaa vitsiä.

Muutamat tytöt tunnilla olivat niin taitavia, että viskelivät itseänsä ympäriinsä:

Toiminnallista anatomiaa: Jos olet kropaltasi hieman poikamaisen keijukaismainen niin et välttämättä tarvitse niin paljon lihaksistoa itsesi nostamiseen ja jos olet treenannut rauhallisempia lajeja niin lihastyön kaanoni saattaa olla hieman paremmassa yhteistyössä kuin esimerkiksi kirjoittajan "Etupotku, sivupotku, kyykkyyn, takapotku, kierrepotku!...", "Lyö ensin ja puhu sitten", sekä "Shake that ass"- liikkeisiin tottunut kroppa.

Olen itse asiassa aina ollut hieman katkeran kateellinen noille siroille tyttösille.

Toki olenhan minäkin tavallani pieni, mutta harteita, lantiota, lihaksia, muotoja löytyy.... ja kyllähän yksi personaali treeneri sanoikin, että minun kaltaisen tytön tarvitsee vain vilkaista salille ja "PADAM"!. Treenatut lihakset ovat syntyneet.. Tai mitä se kertoo, että pienenä juoksin aina poikien leikeissä ja voitin rakkaan isoveljenikin painissa?... Siis ennen 10-ikävuotta.

Mutta oikein kauniita, taitavia ja ketteriä tyttöjä olivat nuo onnistujat tuolla tunnilla!

--------

Tulin sitten kotiin supistusten saattelemana ja väsyksissä/tokkurassa. Vähän ruokaa ja päikkäreille, jotka sitten venyivätkin siihen klo 22.00. HA! Siksi rustailenkin nyt ajatuksiani kaikkien luettavaksi.

-----------

Sitten aioista, jotka syövät tälä hetkellä mieltäni:

Siis luokkalaiseni ovat mitä mahtavampaa porukkaa. Tietoa, taitoa ja erillaisia taustoja muillekkin jakaa, mutta.....

Innokkuutta/halukkuutta/tahtoa mihinkään yhteiseen toimintaan ei ole!

Se nähtiin jo kansainvälisyys viikolla. Osa otti sen lomana!

Ja auta armias kun menin tiistaina ja avasin suuni:

"Kai olette ilmottautuneet risteilylle?"
"Ketkä lähtevät tutoroimaan uusia opiskelijoita syksyllä?"

Luokassa kuuluvien innostusten äänien keskellä olisi varmasti kuullut neulankin tipahtamisen.

Ensin valitetaan, että on niin paljon tekemistä ja se vie aikaa, sekä onhan siinä duunia.. yksi innokkaana ehdottikin, että hänen mielestään minä olen loistava tutoriksi, johon totesin, että olenkin ottamassa hommaa kontolleni, mutta apu olisi tarpeen. Tähän taas todettiin ettei siinä nyt niiiin paljoa hommaa ole etten minä pärjäisi.

Siis voi luoja! *hakkaa päätänsä seinää vasten*

Ensin huudetaan, että on liikaa duunia ja sitten, että niin vähän hommaa että yksi pärjää mainiosti.

Lupautuivat olemaan hiukan kuvioissa mukana ja "epävirallisina" tutoreina.

Voin jo todellakin ennustaa, mitä ensi syksynä tapahtuu tuon "mukana" olemisen suhteen...

Viimeistään lukukauden palautteessa aion nostaa esille oman mielipiteeni mukana olemisesta ja antaa suoraa kritiikkiä koko luokalle.

No mutta samaa tapahtui dissektionkin aikana. Porukka hermoilee, että anna muidenkin kokeilla hieman töksähtäen sen sijaan, että osaisivat aktiivisesti ottaa oman reviirinsä. Aina pitää olla kumartelemassa ja kyselemässä, sekä varmistamassa, että kai nyt kaikki on saanneet osansa ja kai nyt kaikki tiedätte...

Tuoda se ruoka valmiiksi pureskeltuna! Sitähän osa porukasta odottaa oppitunneistakin!! Mikä on kehittävämpää kuin ottaa myös itse selville, opetella ajattemaan itsenäisesti ja oikeasti olla aktiivinen?

AAARGH! Hermot menee!

Hieman vain ahdistaa ja stressaa ensi syksy sen osalta, jos en minä ole paikalla vaan Englannissa niin kuka tutoroi? Kuka järjestää yhteisiä illan viettoja? Vai meneekö koko homma plörinäksi ja pidetäänkin vain pelkkiä tylsiä lukupiirejä käsi teekupin ympärillä pikkusormi pystyssä?

Näin täällä meillä.

Mutta edelleen on vain todettava: Kaikkien kanssa tulen toimeen, yhteinen sävel on löytynyt, ihania ihmisiä... mutta aktiivisuutta ja omatoimisuutta kiitos!

--------

Sitten hieman pohdintaa palpoimisesta. Elikkä tunnustelusta/käsillä "kuuntelusta"..

Hieman vieraantunut olo tullut omasta luokasta sen suhteen. Tuntuu ettei omista fiiliksistä ja palpoinneista haluta puhua, koska koko asiaa ei ymmärretä täysin tai ei haluta epäonnistumisen pelossa edes kommentoida.

Itse mielelläni vertailisin kokemuksia ja käyttäisin muiden kokemuksia peilinä jne. Ehkä oppisin paremmin ymmärtämään mitä tunnen.

Ainahan noita anatomian kirjoja selailee ja pyrkii aina hahmottamaan missä mennään, mutta tunteminen sinänsä on uniikki kokemus jokaiselle yksilölle.

Epäsuorissa tekniikoissa palpoiminen korostuu ja useimmissa tekniikoissa olenkin päässyt sen itse "tuntemisen/kuulemisen" makuun. Jopa suorissakin tekniikoissa muutamaa tapausta palpoidessa havaitsi selkeän eron, että mikä tekniikka toimisi parhaiten tilanteessa. "naksautusta" vaativa nivel on täysin eri tuntuinen, kuin lihasaktivaatiolla jne. hoidettava nivel.

Näin jälkeenpäin voin todeta päähän kohdistuvien tekniikoiden aika joskus ajautuneeni palpoimaan syvemmältä lähelle aivonestekammioita kun olisi pitänyt pysytellä luissa.... Ha haa. Selkeä ero: "Juokseva vesi" ja "hidas sykähdys".

No mutta näitä asioita edelleen ihmetellen pyrin sitten herättämään luokassa keskustelua asiasta, sekä pidän tiukasti jo valmistuviin/valmistuneisiin, jotta voin vertailla tuntemuksia.

Ei tässä muuten mitään, mutta esim. yhden potilaan kohdalla tänään. Nilkan nivelten/jalkapohjan palpointia. Kaksi totee, ettei havaittavaa poikkeavuutta ole ja itse totesin cuneiforme medialen hieman olevan "valahtanut" ja loppujouston oikeassa nilkassa olevan alanivelessä hieman jähmeämpi.

Mutta vain hieman.

2 vs. 1= Demokratia voittaa.

Ainahan on kuitenkin muistettava se mahdollisuus, että olen luulosairas. Tunnen omiani? Ehken olekkaan täällä ja koko reality onkin silkkaa yhtä unta?

Joka tapauksessa olen sen verran kusipää, ettei muiden mielipiteet minua liikuta. Siksi jatkan palpoimisen tutkimusmatkaa ja luotan tasan tarkkaan siihen mitä tunnen. Kuitenkin mielessä pitäen seuraavat kymysykset: Mitä palpoi, miten se voi liikkua, miltä mahdollisesti tuntuu ja voiko se tosiaan olla näin?

*menee jääkapille ja päättää tyhjentää tekemänsä marjarahkakipon ja syödä pari toastia palan painikkeeksi*

Kun on aikaa, alkaa kummasti seuraamaan muiden juoksemista ja rimpuilua.

Koululla ajoissa. Loppu päivän tunnit oli peruttu, joten turhaa aikaa riitti sitten uuden esityksen tekoon ja lorvailuun koneella. Tiedostojen siirtelyä uudelle muistitikulle ja lukemista/opiskelua.

Sitten siirtyminen maagiseen Myyrmäkeen ja shoppailua rasvan ja löytöjen merkeissä.

Vartijoilla ainakin on ollut hauskaa kun olin kyynärpäitäni myöten hukuttautunut löytökenkäastiaan (Ei ollut kokoja.... pah. ) ja haahuilin cittarissa vessapaperipaketti kainalossa.

Vessapaperini ja minä saavuimme kampukselle ja ensimmäisenä päätinkin palkita itseni leivällä, koska

A Se oli valmiiksi tehty ziljoonalla täytteellä
B se oli GLUTEIINITON!

Sitten vatsa-selkä-pakara tunnin vetoa sekalaiselle ryhmälle ja nyt sainkin sitten taas kolme vaihtari kundia vakkari tyttöjeni joukkoon.

Soveltaminen eli boxing, rauta ja simppelimmät lihaskunto movit ilman peban sheikkaamista mukaan.

Aivan mahtava tunti taas! Voin luvata, että niin pojat kuin tytötkin kyllä tuntevat treenanneensa!

*hullunkiilto silmissä ja tuulettamista ympäri huonetta*

Matkalla kotio pääsinkin sitten taas ystäväni kanssa puheisiin. (Trion kolmas osapuoli, joka jakoi viikonlopun vapautus teeman kanssani)

Nyt selkeästi on henkinenkin ero alkanut. Kamu valitteli siivoamattomuutta ja sitä, että tyyppi alkaa kohta loisimaan eikä ilmeisesti omaa mitään motivaatiota/kiirettä pois muuttamiseen.

Hei haloo! Kuvitelkaa nyt: Eroprosessi toisen vielä asuessa apajilla?! Voi JSUS!...

Itselläni suunnatonta ahdistusta aiheutti eksän puolivuotta kellarikomerossani henganneet tavarat niin mitenköhän olisin reagoinnut nurkissa loisivaan tapaukseen?

*Näkee mielikuvia itsestään riehumassa pesarin kanssa ympäri kämppää tai roudaamassa irtileikattua hevosenpäätä luonansa loisivan eksän jalkopäähän tämän nukkuessa*

Mielikuvat ovat niitä herkullisempia.

Olen vain iloinen, että selkeästi jollekin puhuminen on auttanut ystävääni siinä määrin, että hän kasvattaa itseänsä eroon "me"-sanasta ja pyrkii itsenäistymiseen.

Sinkkusiunaus siis tehosi!

Lisäpointsina mainittakoon kuolettavan kuuma kolli vastapäätä istumassa nappisilmineen ja treenin jälkeisine lookkeineen.

Ah ja OIH!
-----

Mahtavinta tässä uudesti ilmestyneessä vapaa-ajassa on, että tunnen itseni taas opiskelijaksi: Työt ovat valmiit määräaikaan mennessä, motivaatiota lukemiseen ja tahtoa edustamiseen löytyy.

Tälläistä sen kuuluukin olla.

Huomenna koulun jälkeen treenailemaan ja suunnittelemaan tulevia oheistreenejä Pajulahti viikonlopuksi.

Tosiaan. Rauhallinen viikonloppu edessä. Urheilun parissa tietysti!

Vapaa-aika toi taas vanhan puolen minusta esiin:

Ihmisten tarkkailun. Sitä seuraa ilmeistä ja askellusta. Ammatillisesti kehittyvän harjaantuvan arvioivan katseen isäksi, huomaa mahdollisen tunnetilan. Seuraa suun liikkeitä. Kuuntelee lausuttuja sanoja. Katselee silmistä heijastuvaa olotilaa.

Lapsena minulla oli tapana kosketella esineitä ympärilläni ja tutkia niitä tarkasti määrätietoisella ilmeellä. Saatoin viettää tunteja yhdessä paikassa vain tunnustellen ja tarkkailen.

Voisin haahuilla kaupassa monta tuntia ja eksyä vain pohtimaan hintoja ja laatuja.

Tänäänkin vessapaperirullan snt hinta pohditutti kumman kauan. Ja minkä nassurasvan sitä valitsisi.

Voi elämän vaikeita päätöksiä.

---

Surullista ja mielenkiintoista:

Ystäväni eron lisäksi pääsin todistaman tapahtumaa, jossa nuori vaalea tyttö puhui puhelimessa pieni särö äänessään.

"Tää oli tässä. En tiedä mitä sä haluut ja sit kun tuun sun lua niin naama o kun... siis en mä jaksa tätä enään.."

Kevät tuo kesän ja kärpäset...Ja ne miljoona tsiljoona eroa.

-------

Loppukevennykseksi viimeisimmät kuolemattomat lauseet:

Markkinointi mielessä toimivin lause klinikkamme toiminnan mainostamiseen suustani oli: "Luulitko olevasi terve?... "

Tänään ravitsemuksessa opin, että puutteeseen voi kuolla.
Kollega naureskeli vieressäni, tokaistuani, että tuo lause varmaan lukee hautakivessäni: "Pitäiskö asialle tehdä jotain?..."

"Kovasti yritetään!"

Päivähän alkoi loistavasti.

Pesin hampaat ja kasvot. Laittaiduin, sekä join kupin kahvia. Piba päähän, popot jalkaan ja vilkaisu reittioppaaseen, sekä herääminen todellisuuteen siitä, että kello oli tunnin edellä...

Jep. Myöhästyin sitten uusintakokeesta.

*hysteeristä kikatusta pöytää vasten*

Jos minä en sählää, pitää maailma sähläämisestäni huolen! Iphoneni uskoi kovasti talviaikaan ja vasta ohjelmistopäivityksellä tuli jälleen yhteistyö kykyiseksi.

On se tekniikka jännää ja jännemmäksi muuttuu! Ihmisen mieltä ja kehoa on helpompi hallita kuin päivittää koneita! *mulkaisee pahasti macbookkiaan ja heristää nyrkkiään iphonelleen*

Kyllä. Tulevaisuudessa taidan käytännöllisyyden vuoksi hankkia insinöris miehen hoitamaan kodin tekniikan, puhelimeni etc. Hoidan sitten sisustamisen, feng shuin ja luomuruuan, sekä yrtit unohtamatta luonnollista lääkintää.

Uskon jonkin asteiseen kohtaloon. Asiat usein tapahtuvat syystä ja sattumankauppa on utopiaa.

Muutama tunti uusintakokeen jälkeen sainkin tiedon useamman menneen kokeeseen myöhässä täten häiriten/sähläten koko tilaisuuden virallista/hiljaista ilmapiiriä.

Tällä lukihäröllä ja keskittymiskyvyllä olisi varmasti ollut kohtalokkaat seuraukset kyseisessä tilaisuudessa. Oikein malli esimerkki psykoosista:
"Olkaa hiljaa!!! VOI JUMALAUTA... HILJAA!!!!!" ja tökkäisy kynällä vierustoverin korvaan sekä hampaiden upottaminen valvovan maisterin pohkeeseen.

------

Luultavasti pääähäni on istutettu antenni.

Päässänihän tunnetusti soi usein joku kipaile, jonka tahtiin sitten työskentelen/hyräilen ja ääri tapauksessa alan hoilottamaan sitä tuttavilleni.

Tällä kertaa heräsin seuraavaan biisiin: Jenni Vartiainen - Halvalla
Mahtava kuvaus miesmetsästykselleni!

On yö ja valvon sinun vierellä
En tahdo koskaan enää riidellä
Sua vielä vähän aikaa katselen
Olet kaunis ja yksinäinen

Nuku siinä vaan rauhassa
hei ei enää haaveilla
Keitä muita on tarjolla
En osaa arvailla ja jos heräisit sattumalta

Niin saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni

On hyvä ettet tiedä minusta
Olen huono puhumaan myös sinusta
Vain hiuksiasi hiljaa kosketan
en rakkaudesta mitään ymmärrä

Nuku siinä vaan rauhassa
hei ei enää haaveilla
Mitä muuta on tarjolla
En osaa arvailla, voi jos heräisit sattumalta

Niin saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni

Hei ollaan vaan aivan paikoillaan
Turha on etsiä kauempaa
Kun on hieno maailma jo tarjolla

Saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni

Erityisesti kohta "Hei ollaan vaan paikoillaan, on turha etsiä kauempaa, kun hieno maailma jo tarjolla..", herätti huumorintajuni kieromman ja kyynisemmän puolen. ... Voi kikkelis kokkelis ma sanoa!
--------

Katsoin sitten eilen Pranormal activity 2:n. Oli muuten aikas paranormal activity tyyppinen. Ihan ok. Säpsähtelin peiton kulma suussani useampaan otteeseen ja kaadoin naksukiponkin sitten sängylleni. Tosi fiksua pelotella itseään tietoisesti.

Mutta kaikki tunteet niin hyvät ja pahat tuntuvat 100 000 X paremmalta kuin burn outin/ syrämmen särkymisen aiheuttama tunteettomuus.

Siis pelko, kauhu, viha, rakkaus, ilo KAIKKI! Tervetuloa vaan täydellä voimalla!

Nyky ihmisen ongelmana: eläminen etäännyttävän tekniikan parissa on vieraantuminen kehostaan ja mielestään, sekä sielustaan.

Jostakin kumman syystä silloin on helppo unohtaa ymmärrys kaikkien puolien niin, valon kuin varjonkin, kauneudesta ja tärkeydestä.

Kun tätä ymmärrystä ei ole nimeksikään; mennään määrittelemään unelma kumppania, mennään tekemään sitä perhettä, mennään neuvomaan muita kuinka eletään, mennään säätämään rajoja ja oppeja normeista ja ihanteista.

Ihan sama kuin sokea ja kokematon kirurgi menee suorittamaan sydänläpän leikkausta.

Jos tuo ei ole hulluutta niin mikä sitten?
------

Tänään pääsen iltapäivästä edustamaan osteopatian opiskelijoita uusien tulevien opiskelijoiden haastateltavaksi.

Jos tällä kertaa pääsisikin synneistä puhdistavaan taloyhtiömme bastuun ja viikkoni pelastuisi...

*siirtyy sivummalle käyttämään aikaansa kaikkeen turhaan kuten musiikin kuunteluun ja dekkarin lukemiseen*

Nyt eletään kummia aikoja.

Ei se mitään, että stalkkereita ja muuta kummallista ilmenee ne ovat ihan normipäivää, mutta jumaleison kun arki alkaa olemaan verrattavissa henkimaailman asioihin!

Vapaa aika maistuu nannalta. Ja olen oppinut vain olemaan tekemättä oikeastaan mitään tähdellistä.

Kämppiksen kanssa puhuttiin äskettäin siitä kuin sinkkuden mukana saa perus suomalaisen kirouksen: Eli sisu mentaliteetilla ei halua olla "hyödytön" ja täyttää arkensa kaikella hedelmällisellä ja tuottavalla. Muuten potee huonoa omatuntoa.

Seurusteltaessa sitä osaa vain ottaa rennosti toisen kanssa ja unohtaa tuottavuus tarpeensa.

Sunnuntai vapaa kohta takana ja psykan lukeminen alkaa nyt: Koe huomenna aamulla.

Tiedän. Perinteiset viime hetken lukemiset..

Mutta asiaan: Siis arki on helpompaa. Päivät keskityn kouluun, duunikaan ei paina vaikka olenkin nykyään tiskin takana aina hehtaarin mittainen "sarvi" otsassa. (Katos ei amatöörit viitsi tehdä duunia niin saa osa-aikaisena spesialistin nimikkeen. Kyllä. Prkl. Opetelkaa tekemään työnne oikein!!!). Aurinko paistaa useammin, ei väsytä, hengittäminen helpompaa, kerkee treenaamaan, kaverit mahtavia, koulukaverit mahtavia, suku mitä mainiointa..

Siskoni ukko piti synttäri pileet perjantaina joissa viihdyin muutaman tunnin. Uskomatonta mutta totta: Rakas veljeni ei ollut yhtä kusipää kuin joskus. Muisteltiin vanhoja, heitettiin huonoa läppää...

Vallan mainiota!

Trion rekkalesbo tuli ensimmäistä kertaa elämässään Itäkeskuksesta idemmäs. Se venasi isot siniset silmät kauhusta suurina metriksellä, koska ei uskaltanut lähteä yksin haahuilemaan, kun jtn kuitenkin tapahtuu. Hmmm...

Puhuimme syvällisiä, joimme helvetisti ja puimme elämäämme. Kolmatta Hippi-aktivisti edustajaa kaivattiin Turusta.

Ero tuli sitten ystäväni osaksi ja puimmekin suhteen ongelmia. Paljastui, että tämä ex-parempi puolisko eli haavemaailmassa rahan käytössä: Vuokraa ei ollut varaa maksaa, mutta jotenkin kummasti asuntoon ilmestyi päivittäin uusia vaatteita, macbook jne.... Sopimuksistakaan ei pidetty kiinni. Siivoamisen taito puuttui ja yllätysten arvostus. Kaveri kertoi yhden kerran vääntäneensä prinsessakakun toiselle yllätyksenä ja home coming-lahjana tämän ollessa reissussa. Valmisteluihin meni 3 pv kokonaisuudessaan (täytteet jne) Ex-Parempi puolisko tokaisi kakun nähdessään: "Mä en oikein välitä täytekakusta" ja meni istumaan koneelle.

Kunhan nyt tajuaisi tuo kaverini pysytellä sinkkuna hetken aikaa ennen kuin taas jonkun tyttösen kanssa muuttaa yhteen ja eroaa traagisesti. Se vain tekee hyvää päälle selvittää asioita ensin yksinään ja oppia elämään yksin.

Loppu sutkauksena vielä:

Kaverini lähtiessään naureskeli idästä hommaamalleen LIDL ruokakassille, krapulalle ja hitaalle aivotoiminnalle.
-------

Julkinen terveydenhoito muuten ketuttaa ja pahasti.

Ensin labrakokeet katoavat järjestelmästä ja nyt sitten saa venata toukokuun loppu puolelle gynekologista tutkimusta ja tokihan minulta kysyttiin "mies- vain naislääkäri". Olisin halunnut naislääkärille, mutta annettiinko lopulta vaihtoehtoja?! Ei oikeastaan! Koska niitä aikoja naislääkärille EI OLE!!!

Sinne sitten haarat levällää Victorin kopeloitavaksi. Voi tätä onnen päivää!

Hyviä uutisia taas: Kaikki testit jotka kahdesti vuodessa teen, ettei ala kukkakaaleja/pelargonioita herkillä alueilla/veressä kasvamaan, olivat jälleen negatiivisia! HA!

Taudeista vapaa/puhdas sinkku nainen!

Tokihan sen itse jo tiesi, ettei mtn löydy, mutta aina on hyvä olla varuillaan! Ne kumiset "tulpathan" lopulta ovat herkkiä rikkoutumaan.

Nyt ajattelinkin olevani pian valmis treffi rundeille.

Kyllä. Nyt metsästämään sitä Mr. Bigiä!

Ei enään kuolailemaan eksoottisisa tilanteissa olevien miesten perään vaan hakemaan miestä vapailta markkinoilta! Vaikka hunksi kuumottaakin edelleen pahemman kerran... Himoitsen naapuriani Ry kiittää.

Tällä tytöllä ei kauan nokka tuhise kun työn makuun pääsen ja nyt sitten listaankin tärkeät ominaisuudet kundissa:

-Työ/opiskelupaikka
-Asuu omillaan
-Urheilee
-Ymmärtää hygienian päälle
-Omaa verbaaliasia lahjoja
-Omaa intohimon jotakin kohtaan: (Olkoon vaikka Atlantin valtameren kalat, mutta EDES johonkin..).
-Jonkin asteinen älykkyys ehdoton.
-On seurustellut vakavasti vähintään 1. kerran elämässään (mielellään pidempään kuin viikon..).
-Karskin komia
-Äijä
-osaa pussata
-omaa huumorintajua.
-Ei omaa riippuvaisuutta lääkkeisiin, huumeisiin tai alkoholiin.
-On psyykkisesti suht tasapainoinen
-----
Loppu huomautuksena:

Toki edelleen laskuja pukkaa ja rahat tiukassa, mutta pakko sanoa, että nyt menee aikas mukavasti!

Parasta omassa pesukoneessa oli se, että pystyi pesemään pyykkiä silloin kun halusi. Muista piittaamatta.

Nyt pitäisi varata aikoja talon pesulasta ja useinhan toinen kone onkin sitten vapaana.. mutta ei tietenkään tänään!

Lisätkää siihen pelko seuraavasta: "HUPS! Tiputin stringini matkalle/jätin stringini koneeseen!" Joka tulee täysin varmasti tapahtumaan any day now tällä luonteella...

Siksi yön pimeydessä hipsinkin ennen hiljaisuutta toisten vuoron lopussa sullomaan pyykkiä koneeseen ja toivomaan parasta, ettei toisilla jäännyt pyykkiä nyt pesemättä....

HAH!
---------------
Täytyy sanoa, että oli taas harvinaisen mukava päivä.

Kouluun kerkesi ja sai sitten powerpointin muokattua hiilareista ja lisättyä parit videot. Tuntia ennen esitystä hyökkäsin tiimini eteen ja polleana iskin työn pöydälle: "Katsokaa ja ihailkaa! Ha haa!"

Minna tokaisi" Siis olis pitänyt muistaa luottaa et aina hoidat homman kotiin, aika viime minuutille, mut hoidat sen kunnolla! Hyvä!"

Esitys oli menestys ja ilmeisesti ryhmämme show keräsi paljonkin kiitosta.
---------

Koulusta suoraan kotiin hakemaan matkahierontapöytää ja sen kiskomista ympäri itää.

Kummallisen mukavat bussikuskit btw: Kämpän vierellä jäi odottamaan kun juoksin 20kg pöydän kanssa pysäkille ja päästi sisään ja sama homma sitten Hertsikan kohdalla.

Kai se hieman herättää sääliä kun näkee punapäisen ja punaposkisen pienen likan roudaavan isoa kantamusta?
----

Tämähän oli siitä erikoinen päivä, että minulla oli oikeasti aikaa taas itselleni klo 16->.

Ei mitään sovittuna!!

Harkitsin hetken treenaamista, mutta päätinkin ottaa nokoset ja yllättää kämppikset siivoamalla alakerran.

Nyt sitten jostain kumman syystä eksyn tänne ilmaisemaan mielipiteitäni maailmasta...
----

Sitten taas pohtimaan syvällisiä.

Idässä asuu värikästä porukkaa. Sitä tuppaa jälleen seurailemaan ihmisten arkea ja menoa.

Parhaimpia helmia:

1. Kun minä lutkutan plakkari shakeani-> vastapäinen deeku vetää pitkän kulauksen kirkkaastaan... ilmekkään värähtämättä.

2. Pissisten ajatuksia herättävät keskustelut:

"Siis emmä tiiä... se juna niiq venas ja ootti mua ku kai se näki et kaaduin.. mut sit en kuitenkaan mennykkään siihen kyytiin.."
"Miks?.."
"No siis ku olisin saattanu itkee. Kato jos joku kysyy multa mikä sul o tai sattuks sua niin itken."

Siis mikä siinä on että tunteiden ilmaisu on teräskuoren alla? Siis puhkaise kupla niin vasta sitten näet mitä tunnen. WTF?!

3. Koppiapinana ollessani tutorin ja kollega opiskelijan kanssa keskusteltua:

Minä: "Ej olee..."
Tutor: "Siis mitä? Onks sun kieli jotenkin muuttunu kun muutit itään?"
minä: "Ej oleee.."'
collega : "Siis aksenttihan ja kaikki on ihan selkeesti muuttunu. Kyl toi paikkakunta vaikuttaa ihan kaikkeen.."
minä: "Joo! Thulinen vai mieto?... EJ OLEEEE!"
Tutor: "Aha".. *hekotusta* "Otakko valkosipuliiii?..."
minä: "Ei ku se lausutaan otakko valkopusilii?... ei oleee!"

4. Metriksellä pari HC deekua keskustelee:
"Siis vittu älä ala! Älä ala!.."
"Ei ku ihan iisisti..."
"Niin älä ala!... Hei mennään mestoille ja pokataan pari beibee mukaan ei ku naista!"
"Hei.. HEI... tossa menee hyvä!"

5. Työttömien laitapuolen kulkijoiden keskustelut ovat aina niitä mahtavempia:

Paljon rahaa on, miten saa lisää ja kuinkas paljon tuessa on sitä veroa: 5% vai 7%? ja jos veroprosentti on toi niin mites muut raha jutut ja jos tekis pätkäduunia...

Kyllä täällä sitä omaa ruosteista kauneuttansa on mitä muualta ei löydy.
----------

Tosiaan säähän oli Helsingissä tänään varsin eksoottinen.

Tuuli pysyi samana, mutta välillä pyrytti lunta, tihkutti vettä... pääasiallisesti kuitenkin aurinkoa right?

Kummasti alkoi todellinen kirjaimellinen tuulen viemää fiilis tuleman (ilman sitä katkeran suloista romantiikkaa) kun ensin hiukset pomppivat suunnasta toiseen ja pian tuli varsin kevyt fiilis..Kuin ballerinana olisi tanssahdellut pysyäkseen pystyssä vastustaessaan G-voimia.

Ja luoteeni tuntien näin kummallisia visioita mielessäni:

Katsokaa! Mikä se on?! Lentokone? Juna?..
-Ei se on lentävä vanhapiika!
- Ei se on lentävä "ottakko massahe?"- palvelu!

Tai

Nananana NA NA nana BÄTGIRL! BÄTGIRL!!! Na na na na na na nana BäTGIRL!

Hei kuvitelkaa nyt:
Liitoa matkaplintin kanssa supeman asennossa?

Voi luoja. Pieni sairas rakas mieleni.

BTW: Pystyssä pysyvä fiilis (siis ulkona) saavutettiin about klo 22.20 kun mukana oli jumalaton kori täynä märkää pyykkiä.

Muuten tulikin tehtyä David Copperfieldit 24/7.

*Volbeatin säestämänä (I'm so lonesome I could cry) siirtyy "Where the magic happens"-paikkaansa ja ajattelee lukaisevansa tämän hetkisen dekkarin loppuun*

Talvi tuli takaisin.

Eilen illalla lumihötöt tarttuivat hiuksiini ja tunkeutuivat silmiini, sekä sieraimiini. Mulkoilin niitä pahasti kulmieni alta. Loin katseeni taivaalle ja heristin nyrkkiäni:

"Tämä ei ole se mitä me johtoportaan kanssa sovittiin! PRKL!"

----------

Klinikalla opiskelu nosti jälleen motivaationi uusiin ulottuvuuksiin.

Mahtavia nuo pian valmistuvat opiskelijat! Kun kysyin jotain: Sain vastauksen. (Tämä on välillä harvinaista monessakin piirissä).

Lisäksi:Sain rauhassa observoida ilman pakkoa taistella observointi paikoista. Minulle näytettiin kunnolla tekniikat joita en ole ennen nähnyt. Mielipidettäni kysyttiin. Kerta kaikkiaan rento ilmapiiri!

Eilen sitten oli oman ryhmän klinikka ja tällä kertaa myöhästyin puhtaasi bussien takia...

Heti aamusta koppi valmiiksi ja potilas sisään.

Minulla oli suht hyvä kasaus tekniikoita ja testejä valmiina, mutta toinen tutoreista heitti ihan loistavia ehdotuksia ja perusteli ehdotukset.

Kumman vapaasti sain toimia potilaani kanssa. Kertaakaan tutor ei ilmestynyt hoitotilaan ja sainkin varsin vapaat kädet. Mikäs siinä!

Mielettömän hyvä fiilis tuli potilaan jälkeen. Kaikki mennyt nappiin ja mitä luultavammin 3. kerta on se viimeinen hoitokerta!

Koppi apinointia loppupäivä.

Nyt jälkeenpäin naurattaa pinna kireällä oleminen, mutta kyllä sen huomasi taas, kuinka sitä onkaan kroppansa armoilla. Ei se mitään että PMS taas jyllää, mutta menin puolivahingossa syömään vehnää (Turvotus, nuha, vatsaoireet...gush...) ja tiistaisen käden hoidon jälkeen on ihan mukavasti kättä särkenyt.

Seuraavia lausahduksia saattoi kuulua kipakkaan sävyyn:

"Älä KOSKE siihen!"
"Siis kyllähän MÄ tiedän mitä teen.."
"No ei TODELLAKAAN mene noin.."
"HILJAA!"
"Kyl saatte ihan ite nyt varata aikanne potilaalle ja näpytellä..."

Kävin sitten tankkaamassa suklaalla, joka katosi 5s näköpiiristä ja hetkellinen euphoria kesti sen 30min.
------------

Sydäntä särkevää todistaa uusien isien onnea.

Silmät hehkuvat ja suu pysyy 24/7 vienossa hymyssä. Olemus paistaa kuin aurinko, kuitenkin rauhoittavalla aaltopituudella. Jokainen sana on herkkyyden sävyttämä ja euphorinen onni paistaa kasvoista.

Aivan ihanaa!

Odotan vain sitä hetkeä kun toinen uudestisyntynyt tuore isä saapuu koulumme kylmiin saleihin...

Mutta pakko sanoa:

STNAN SIAT! Nyt tälle vanhallepiialle tuli taas pahemman kerran vauvakuume!

Asiat pitäisi hoitaa tietyssä järjestyksessä! Ensin mies, asunto jne... sitten se kakara!

No mutta voin lohduttautua siskoni 4. lapsella. Pussailla ne puhki, pelata poikien kanssa fudista, viedä prinsessan shoppailemaan ja ilmehtia/ääntelehtiä pikku vaaville kaikella rakkaudella ja lämmöllä.

Lisäksi voin valmentaessa naatiskella nuorempien kakaroiden touhuilusta, seurata teinien kikattelua ja puhua pojista kilparyhmän kanssa.

Työpaikalla sitten palvelen kaikkia perheitä, jotka tulevat ostamaan pikkuiselleen aurinkolaseja, sekä naureskella taas uusille äideille ja tuoreille isille.

Muistan viime kesältä kun puolivuotiaan ylpeä isi ensin soitti:

"Joo munhan lasit on valmiina?...Ok... Minä tulenkin sitten puolivuotiaan tyttöni kanssa...jooh...koko päivä kahdestaan.."

Sieltä ylpeä isi asteli koreilla askelilla ja oikein myymälän henkilökunnalle näytteli vaaviaan. Kerrankin koko päivä aivan kahdestaan, kun mamma hyysäillyt koko ajan...

Aivan ihanaa!

Kyllä. Rakastan lapsia. Tulen lasten kanssa aina mainiosti toimeen. Ensin kaikki lapset aina ujostelevat minua, mutta hetken päästä jo hyppäävät syliin.

Kyllä. Omaan suunnattoman äitivietin.

Kahvilla ollessa vanhojen naapureiden luona, ihailin kosketuksen tärkeyttä kyseisessä perheessä. Niin isä kuin äitikin kosketteli lapsia ja osoitti hellyyttä niin toisiansa kuin lapsiansa ohtaan julkisesti. Mitään häpeämättä.

Mahtava perhe.

Siinä ruokaillessa eksoottisia ruokia ja juodessa viiniä sain kutsun Syyriaan.

Mikäs siinä!

Seuraava lausahdus perheen isän suusta sai melkein sisäisen Speedy Conzalesin heräämään:

"Hankitaan sulle mies sieltä!"

Mikä hitto kaikkia vaivaa kun naittavat minua jokaiselle tutulleen/puoli tutulleen etc.?!

Jumaleison! Tahdon itse valita mieheni! Mielellään sellaisen jonka mielen/sydämmen olen polttomerkinnyt ja joka on tehnyt saman minulle!

Keskustelumme jatkui perheen perustamiseen ja olin samaa mieltä siitä asiasta, että mielellään perheen hankkisin ennen kuin täytän 30.

Seuraavassa asiassa sitten väittelemmikin:

"Ei väliä toisen ammatilla, jos rakastavat toisiansa."

Itse olen pjissa törmännyt omituiseen ilmiöön: Mustasukkaisuus ja huono itsetunto tottavat vittuilua siitä, että minun pitäisi sitten mennä proffien/akateemikkojen kanssa puhumaan filosofiasta viinilasillisen äärelle.

Usein ihminen joka näin väitti oli nuori mies, pätkä duunissa, joka syystä tai toisesta ei ole ansainnut sukunsa kunnioitusta ja jolla on kova miehisyytensä osoittamisvimma.

Mieshän on perheen pää ja naisen kuuluu olla hellan ja nyrkin välillä, sekä noudattaa miehensä tahtoa kaikessa.

Paha kylläkin olen varsin itsetietoinen ihminen, jolla on varsin terävä kieli ja joka pitää puoliansa.

Siis ei mitään väliä ammatilla JOS itsetunto on kohdillansa eikä ole tarvetta päteä miehisyydellään.

Kyllä: Kokkaan/leivon/siivoan mielelläni ja tanssahtelen asunnossa pienenä kodin hengettärenä, mutta minun mielipiteitäni ei muuteta tai opiskeluvimmaani puututa. Eikä varsinkaan itsetuntooni.

En suostuisi seuristelemaan kundin kanssa, joka on hyvinkin "herkkä" ja epämiehinen.

Miehen täytyy olla karvainen, haiseva lihaskimppu, joka välillä kavereidensa kanssa pari päivää rälläiltyään tulee kotiin kuulemaan akkansa kimityksen/valituksen ja sammuu sohvalle ensin halattuaan/pussattuaan parempaa puoliskoansa ja tokaistuaan rakastavansa tätä.

Tosimies hoitaa kodin tekniikan ja kiroillen kokoaa ne ikean huonekalut, sekä kantaa kauppakassit. Tosimies unohtaa välillä olla se romanttinen ja herkkä, mutta miehistä herkkyyttähän on se huonoissa tilanteissa lausutut vitsit, ojassa ryömiessä akalle poimittu horsma, sekä satunnainen murahtelu ja takapuolensa raapiminen. Ennen kaikkea satunnainen kunnon kouraisu naisensa takapuolesta!

Minun kanssa elämiseen/olemiseen vaaditaan tämän kaiken lisäksi rautaista itseluottamusta ja suorasanaisuutta, sekä kompromissi taitoja.

Kyllä: Käyn salilla ja nyrkkeilen, mutta se ei tee minusta amatsonia. Olen varsin voimakastahtoinen ja usein tykkäänkin olla sulttaanina sulttaanin paikalla, mutta kaipaan ukossakin kykyä ottaa johtajan pallin ja välillä taitoa kuumaan riitaan siitä kumpi päätöksen nyt tekee ja onko mahdollisuutta kompromisseihin.

Ei mielestäni liikaa vaadittu, mutta valitettavasti varsin voimakastahtoisia miehiä on harvassa ja sitten kun sellainen osuu kohdalle:

On sillä joku helvetin ongelma exän/nyxän kanssa ja elämäntilanne muutenkin täyttä kuperkeikkaa! PRKL!

Niin minun tuuriani!

-------

Taas kävimme parisuhde keskusteluita vanhapiika ystäväni kanssa.

Puhuimme eräästä tutustamme, joka on hieman eksoottisessa tilanteessa. Ukko alkanut 4 vuoden yhdessäolon jälkeen pettämään ja hyvä kun huomioi lapsiansa lainkaan. Suhde ollut ok, hieman alakanttiinkin aina ja silti oltava yhdessä?! MITÄ KETTUA?!

Miksi ihmiset tietoisesti aiheuttavat itsellensä masokistin tavoin tuskaa olemalla sen väärän ihmisen kanssa.

Koska se on rehellistä ja oikein!?

Unohtakaa se hemmetin suomalainen nöyryys ja tajutkaa jo, että vähemmän kipua ja surua kaikille aiheuttaa kun laittaa suhteen poikki ja jatkaa elämäänsä!

Hyvä esimerkkini on siskoni, jolla ei mennyt niin valoisasti entisessä suhteessa ja joka on nyt onnellisesti naimisissa ja saannut uuden ukkonsa kanssa 3 ihanaa lasta ja hyvin hoituu esikoisen hoitaminen/huomiominen molemmilta suunnilta. Isä on pysynyt isänä ja uusi mies on kuitenkin tärkeässä asemassa.

Siskon eksä on löytänyt itsellensä naisen jonka kanssa on useamman vuoden jo ollut.

Siis mikä maailmaa vaivaa, ettei uskalleta vaatia enempää kuin mitä on? Pelkoa ja epävarmuutta sanon minä! Loooseeerss...

Paras ratkaisuni tähän mennessä, vaikka kuinka kipeää tekikin, oli 2008 eroaminen kihlatustani.

Hän jatkaa elämäänsä uutena miehenä. Oppi kantapään kautta kuten minäkin, mitä parisuhteen tulisi olla ja mitkä ovat naisen/miehen roolit.

Muuten en usko, että opiskelisin alaa, joka koskettaa tai olisin oppinut itsestäni niin paljoa. Enkä luultavasti koskaan olisi löytänyt tätä "Tässä konkursissa ei mikään enään tunnu!"- itsetuntoani.
----

Sitten asiasta taas kevyimpiin aiheisiin.

Kummallista miten vapaa-aikaa on taas siunaantunut.

Mitä tällä ajalla tekisin? Aluksi olin hermostunut ja keksin itselleni taas aikatauluja jne. Nyt sitten olen vain katsellut netistä jotain pätkiä, lukenut turhia lehtia ja syönnyt napani täyteen.

Ihanata.

Ystäväni kanssa päiväristeily tiedossa ja mitä parasta uusia kokemuksia:
Brassivahaus!

Kaikkea pitää kokeilla ja kohta on edessä yhteen ääneen kiljuminen, käsien murskaaminen ja "merimies/cowboy-kävely"-kipu ystäväni kanssa.

"Kauneus on katsoja silmässä."

Mikä hitto on ihmisen mielissä mennyt vikaan kun on tarve tullut tälläiselle?!

http://www.seiska.fi/viihdeuutiset/_a169371/plastiikkakirurgi+puukotti++huh+mita+hirvioita/?p=1

Onnettomuuksien jälkeiset korjaustoimenpiteet ymmärrän, mutta mielestäni jokainen ihminen on oikeasti kaunis. Jos pitää itsensä kunnossa ja muistaa saippua, sekä vähän katsoo mitä syö.

Ja mitä helvettiä se on, että ihmiset, jotka voivat vaikuttaa ulkonäköönsä ottavat mm. perseimplantteja, jotta saisivat pakarat?!

Oletteko koskaan kuulleet urheilusta/treenaamisesta? NO ETTE! Katsotte vaan niitä vitun salkkareita/MTV:tä meikit poskella suu täynnä irtokarkkeja ja jotenkin odotatte muuttuvanne ilman duunia kauniiksi hetkessä?!

Siis voi luoja, että ihmiset voivat olla oma-napa-keskeisiä ja laiskoja!

Mistään muusta ei ole kyse, kuin siitä että on liikaa aikaa käytettäväksi peilin edessä seisomiselle.

Oman elämäni asenne on: "Tässä konkurssissa ei mikään enään tunnu!".

En ole missi. En ole malli. Enkä todellakaan mikään "wannabe" julkkis. Elämässä riittää mielenkiintoa muitakin asioita kohtaan kuin vain siihen, mikä peilistä katsoo.

Ja tietysti viikon teeman mukaisesti:

"Oodi luomuilleni"

Jo syntyessäni oli minut jo tuomittu, pakko kai uskoa kun on syitä ulkomuotooni paljon jo luovittua.
Kantamaan raskasta lastia,
vaikka materialistisesti katsottuna olinkin köyhempää kastia.

Siinä ne ovat heti aamulla herätessä,
tiellä iltaisinkin; treeneissä ja peleissä.
Voi sitä syklittäistä särkyä ja tuskaa!
Kun kuukausittain hormonit niitäkin buustaa!

Metsästystä vaatii kaksosteni tuki,
ei mikään henkka&maukka luonnollista liikettä luki.
Roikkuvatko? No mitä vielä!
Ovat aina pystyssä, valmiudessa, tiellä!

Vaikka katseita keräävät ja pahennusta aiheuttavat,
Olen oppinut niiden kanssa elämään, keinoja kaihtamatta!
VIP jonossa jo kasvojen takia,
mutta rintojeni kanssa muutan jo lakia!

Ilman näitä kavereita ratkiriemukkaita,
olisin pebbu jolta puuttuu paita.
Siksi rintojeni kanssa en aio olla saita,
vaan näitä saa todistaa (halusitte tai ette) koko muailma!

Huomaa taas kevään tulleen ja avohoito jaksojen alkaneen. Hip hei kuinka ihanaa asiakasporukkaa!

Yksi höpöttää tuntevansa firmamme johdon, lapset jne. Kuinka meitä työntekijöitä viilataan linssiin.

Toinen vaati millimetrin sadasosan tarkkuudella tietoja laseistansa.

Kolmas huutelee joutuneensa huijatuksi, koska lasien hinta ei ole sama kuin mainoksessa:"Niin... valitsit kalliimman kehyksen... niin halusitte parhaimmat linssit kaikilla herkuilla. Mainos on edullisemmista kehyksistä ja kaikkein simppeleimmästä moniteho linssistä. Luulin selittäneeni tämän teille jo myyntitilanteessa varsin perusteellisesti...."

Siksi tämän viikonlopun vuorot tuntuivatkin todella pitkiltä ja normaaliakin vaativimmilta.

Unohdinko mainita, että sain perjantaina osakseni 1h vuoron?. Kyllä. Sinne ja takaisin. Prkl.

Siellä sitten yksi myyjistä valitteli kun ei ole tekemistä ja vieressä kököttää purkamaton lava täynnä laatikkoita. Lava purettu 35min ja roskat roudattu päälle. Sitten 15min peukaloiden pyörittelyä ja kotiin.

Kirsikkana kakun päällä: Asiakas, joka omasi varsin selkeät tulehduksen merkit silmissään epäili sen johtuvan käyttämistään laseista. Sarveiskalvontulehdus tunnetustihan hyppää kehyksestä ja linsseistä silmiin... Voi luoja...Sillähän ei ole mitään tekemistä, että talvi on varsin kuivaa/kylmää aikaa. Lisää siihen koneellinen ilmastointi ja flunssakausi niin otollinen cocktail on valmiina.

Mutta syytän tästä täysikuuta. se vaikuttaa JÄNNÄLLÄ tavalla ihmisen mieleen..

Torstain valmentamis rutiinikin oli eksoottisesti värittynyt ympäriinsä juoksevista ADHD lapsista ja having a bad day- teineistä.

Normaalisti en menetä hermojani, kun lapsista/nuorista on kyse, mutta torstaina se oli varsin lähellä.

*Istuu aamun ensimmäinen kahvikuppi kädessään selkeä uurre kulmiensa välisää. Ensimmäinen siemaus tuottaa kokonaisvaltaisen relaksaation kasvojen tiukka ilme pehmenee hetkessä.*

--------

Listaus loppu viikon koomisimmista tapauksista:

1. Mummini höpötteli taas arjestaan jne. Yhtäkkiä keskustelu, toki ruokailun aikana, kääntyi jotenkin siihen, miten häntä nykyään hävettää käydä vessassa kun aina pamauttaa ennen pissan lirausta. Naapurithan voivat kuulla!

Kaikki naapurithan kuuntelevat toisiaan ja varsinkin vessavisiittejä seinien läpi. Tämähän on käytäntö? Etkö sinä muka stalkkaa naapuriasi?!

2.Vanhempiani jälleen tavatessani heidän kantiksessaan tokaisi isäni pienessä sievässä minulle sen jälkeen kun olin avannut sydäntäni ja höpötellyt asioista, jotka herättävät ihmetystä minussa:

"Anna nimilista niistä!"
"Siis mistä?.."
"No niistä tyypeistä! Kato isi hoitaa..."
"Ei täs mitään sellasta ongelmaa ole"
*Merkitsevä samea katse isäni puolelta* "Isi hoitaa!"
"Ei ku oikeesti. Ei mitään sellasta ongelmaa..." *huokaus*

3. Lauantain asiakkaana oli varsin vallaton tapaus. Pitkä kundi pamautti samantien minun kysyessäni tarvitseeko hän apua, että on juuri eronnut ja tarvitsee lasit, jolla pokaa naisia.

Keskustelu käytiin englanniksi ja tyyppi lisäsi jatkuvasti vettä myllyyn. Keskustelusta paljastattakoon se kohta jossa kundi sanoi, sinkkuus tietoni jälkeen, minunkin tarvitsevan uudet lasit. Miesten pokailuun. Katso kun saan ne kuitenkin puoleen hintaan. Henkilökunta ALE. Sitten voimme klubilla/baarissa pitää takahuoneessa palavereja siitä miten lasit toimivat. Tärppääkö? "Ei ku tapasin pari kundia jotka on tosi boring... mut hei nähään 20 min täällä taas."

Toki hän totesi lasien oston loppupuolella, että oli varmaan paras asiakkaani sinä päivänä, koska perus suomalaiset sanovat pari sanaa ja ostavat lasit. That's it. Ei mitään hauskaa.

Pakko todeta, että lauantai sai tuon tapauksen jälkeen mielyttävämmän viban. Ihan mahdoton tapaus.

Toki kollegani naureskelivat ja muut asiakkaat katsoivat ihmeissäänkin, koska pidimme myös varsin paljon ääntä.

4. Lauantai meni perinteisemmin Bakersin huuruissa. Juostessani ystävieni perässä, tein äkkiä täyskäännöksen yhden hakiessa unohtamaansa laukkua ja törmäsin sitten kahteen kollegaani. Kirjaimellisesti. Siideri silmässä tuntuu varsin eksoottiselta. Mutta ilta jatkui vielä vähän aikaa. Toki hiukset ja toppikin siiderin kuorruttamana, mutta hei... ei se niin justiinsa ole?

--------

Lauantai meni tanssiessa koko yön niin, että polvet ja nilkat tuntuivat räjähtävän sunnuntai työpäivän aikana. (Kannattaa tanssia kaijuttimella?..)

Yöbussissa menin sitten avaamaan taas suuni, kun kuulin puhetta englanniksi ja heitin tietysti maailman typerintä läppää jne.

Sain kuulla, jälleen, aksettini olevan Australiasta.
----------

Sitten jälleen hormonaalisiin vaihteluihin. On se jännä kun on vahva lipido muutenkin mutta auta armias ovulaation ja alku PMS:n aikaan!

Viime viikko menikin zoomaillessa ohikulkijoita "kiikareilla". Pe-su akseli oli jo tappava, kun tämä neiti ulvoo kuuta ja raapii seiniä.

Huumori pläjäykset suustani sisältävät jälleen paljon miehiä ja seksiä. Voi kämppis parkaani, jonka kanssa olenkin keskustellut viimeiset päivät useamman tunnin ajan. Varmaan pitää minua totaali bimbona nykyään. BTW: Aivan mahtava tyyppi.

Kolleganikin naureskeli kun tiskiin nojatessa hekottelin krapulaa ja tokaisin, että ei tässä muuten mitään, mutta tää panetus! "Prkl! Meen kohta iskemään jonkun käytävältä ja ohjaan yleisövessaan..."

Lauantaina viiniä siemaillessa puhuimme tyttö porukalla totaalisista turn offeista asiaan päästyä.

Jälleen feromonit ja tuoksu saivat tärkeän sijan listoilla.

Miten harva ymmärtääkään kunnon partaveden merkityksen ja treenijälkeisen feromonien vapautumisen?

Eilen asiakkaakseni ilmestyi ihan normi näköinen kundi lasejansa noutamaan. Lasien asettelun aikana jouduin muutaman kerran selvittämään kurkkuani ja todella keskittymään, etten iskeytyisi kundiin kiinni ja alkaisi ehdottelemaan mitään, koska kundilla oli aivan mahtava ominaistuoksu! Kasvorasva/partavesi... who cares?! Niin loistava tuoksu, että asiakkaan lähdettyä aloin naureskelemaan itsekseni.

Kyllä tuoksussa on voimaa. Olet sitten tavallisen näköinen etc. Niin löydä se oikea tuoksu yhdistelmä niin naiset lakoavat eteesi positiivisessa mielessä.

------------

Kämppiksen vaihdosta jutellessamme ja hänen näyttäessään kuvia/videoita Moskovatsa heräsi kaipaus taas kerätä tavaransa ja lähteä muualle. Oi vaihtoni tule jo!!

Hyvin todennäköisesti siis tulevaisuudessa sitten työskentelen muualla jne.

International meiningit ovat suolaa arkeeni ja sitä paitsi joissain maissa tosiaan ilmaistaan itseään avoimemmin ja äänekkäästi, kun suomessa patsastellaan ja jäykistellään. Hyvä kun mitään väriä saa edustaa ja jos on onnea kuulee suomalaisen keskustelu kumppaninsa päästävän suusta jopa enemmän kuin sanan yhdessä lauseessa.

Veri vetää maailmalle.

--------------

Aikaa alkaa olla iltaisin, lipido vetää mahdottomissa korkeuksissa ja mieli halajaa jotain actionia?

Siispä tämän viikon aikana hommattava jtn sutinaa ja äkkiä!

Toki voisi tehdä muutaman puhelun ja problem solved, mutta tietysti sitten se jolle haluaisi soittaa onkin sitten vaikeampi tapaus ja jonka numeroa ei vielä omaa... Himoitsen naapuriani Ry kiittää.

Toki keskusteluiden lomassa kämppikseni kanssa saan aina uusia ajatus idätyksiä mieleeni. Parempi vaan antaa kaiken tulla sitten kun on tullakseen. Kyllä sitten se mies ilmestyy kun aika on tarpeeksi mehukas sille. Parempi vaan ottaa rennosti jne.

Yksi parhaimmista ystävistäni meni sitten ja erosi naikkosestaan useamman vuoden yhdessä olon jälkeen ja lauantaina sitten onkin tiedossa sinkkuuden siunaus kestit kahteen pekkaan. Luvassa uusia piirejä, tunteiden vuodatusta, syvällisiä keskusteluja, modernia tanssia, karaokea ja kuohuvaa.

Parasta tässä illassa on se, että todella voin ottaa rennosti ja valvoa aamu kymmeneen sillä tuleva sunnuntai onkin totaalisen vapaa!

BTW: Salaliitto teoriani saivat uuden käänteen. Vastaus kysymykseen seurataanko duunipaikassanikin kuin muuallakin tekemisiäni/tulemisiani/menemisiäni toisesta lähteestä niin vastaus on kyllä.

Kauppaan mennessäni töiden lomassa kuulin keskustelua takaani:

"Hyvä perse..."
"Joo.. hyvä perse.."
*mutinaa* "...zumba..."

Aikaisemmin tällä viikolla vai oliko se viime viikolla kotiin päin kävellessäni pätkä takaa kuullestani keskustelusta jota en kokonaan kuullut:

"..näkee et on tanssijaa..."

Siis kuka hitto tietää sen faktan, että satun treenailemaan zumban tahtiin/ omaan tanssi taustoja ja milloin perseestäni on tullut paikallinen nähtävyys?!

Nyt jatkossa alan kantamaan pahvimukia mukanani ja kalisuttelen sitä samantien siihen suuntaan mistä kuulen edellä mainittujen keskustelujen tapaisia lausahduksia:

"Se on sitten se 5e nuppi! PRKL täällä minään ilmaisena nähtävyytenä ollaan!!"

Mutta ajatukset sivuun ja heräämään tähän päivään. Luvassa koululla käynti, kahvittlua vanhojen naapureiden luona, sekä perfect body ja venyttely tuntien vetämistä. Illalla lenkkisauna!

*tanssahdellen aloittaa aamurutiininsa ja harjaa kasvonsa uutta päivää varten*

Tuhinan keskeytti tajunnan räjäyttävä piipitys. Torkku. Hetken tuhinaa ja natinaa, kun vaihdan asentoa. Säpsähdän piipitykseen. Raotan silmiäni. Torkku.

Näin alkoi aamuni kuin joka ikinen aamu ennen tätä ja luultavasti tämän jälkeen.

Olen ottanut HC sali aamun tavakseni aina keskiviikon aamujeni iloksi. Tällä kertaa sain seuraa kaveristani ja yhdessä laitoimme raudan rutisemaan, sekä sekoitimme vakikävijöiden pakkaa hetkellisellä pilateksella.

Menin sitten myöhästymään hiusten suoristuksen takia metrosta ja jouduin odottamaan Hertsikassa bussia sitten hieman pidempään. Kädessä plakkari sheikkerissä ja kuivattelin hiuksiani auringoon paisteessa, ryystäen välillä tuopistani.

Silmänurkastani havaitsin tumman hahmon. hetken se seisoi ja odotteli näkökenttäni rajoilla ja lopulta hipsi lähemmäs ja ennen kuin huomasinkaan seisoi se edessäni leveästi hymyillen:

"Mitä teet?"
"Katon aikatauluja..." (Näpläsin puhelintani)
"muminaa"
"Anteeksi mitä?..."
"olen Azan (jtn sinne päin) hauska tutustua"
"Joo.. piip hauska tutustua..."
"Minne menet"
"Kouluun"
"Missä se on"
"Lännessä"
"Missä asut"
"Idässä"
"Muminaa"
"Anteeksi?.."
"Asutko perheen kanssa?"
"En"
"Onko sinulla puhelinta?"
"On"
"Saanko numeron?"
"Et"
"Miksi en?"
"Koska kaikki tahtovat sen"
"Mutta laittaisin viestiä etc."
"Et silti saa"
"Käytkö baareissa"
"Silloin tällöin, kun kerkeää..."
"Missä?"
"Vaihtelee"
"Tahdotko diskoon kanssani viikonloppuna"
"En"
"Miksi et"
"Koska niin moni pyytää mua moneen paikkaa.."
"Onko sinulla poikaystävä?"
"Juu.. niitä on monia.."
...........

Sitten se kaveri mainosti, että on Suomen kielen kurssilla, hakee sitten duunia ja kohta ajaa ajokortin.

Voi mikä unelmien täyttymys!

Ei millään pahalla. Vaikka kaveri oli kohtelias jne. Niin kuvittelevatko miehet tulevaisuuden plääneillään tekevänsä vaikutuksen?!

Faktaa mustalla ja valkoisella kiitos!

Ehdottomat vaatimukseni ovat:

1.Työpaikka/opiskelupaikka
2. Asunto. (Solukin menee.) Kotona asuvat poikaset äidin helmoista ovat totaali turn off.

Muista ehdoista joustankin sitten jonkin verran.

Kyllä. Olen töykeä niitä kohtaan jotka eivät oikeasti kiinnosta pätkänkään vertaa.

Juuri tästä syystä numeronikin on salainen. Joku vielä kaivaa sen 020202:sta ja vainoaa 24/7. EI KIITOS!

On tehtävä plääni miten selviän tulevaisuudesta, sillä nämä lähestymiset ovat käynneet viimeaikoina varsin usein toistuviksi tapauksiksi. Vaihtoehtoina:

A. En käyskentele ulkomaailmassa vaan lukittaudun sisälle.

B. Hommaan mielikuvitusmiehen, jolle "puhun"/ "tekstailen" ja hankin feikki sormuksen sormeeni.

C. Tartun tilaisuuten ja oikeasti hommaan itselleni sen miehen. Pari ihan potentiaalista....

Vaihtoehto C. vaikuttaa realistisimmalta:
Himoitsen naapuriani Ry ja loistava treffi seura kiittävät.
--------------
Menin sitten myöhästymään tunnin alusta ja nyt kulutankin vain aikaa koneella fysiatrian papereita parannellen.

Koulusta sitten päivystämään ja sumplimaan vuoroja josko saisin perjantai illan vapaaksi treenejä varten ja vain la-su olisin duunissa.

Kummallista kun sitä aikaa on ilmestynyt tyhjästä. Oikein JÄNNÄÄ tämä kun ehtii ajattelemaan ja jumittamaan..

Siispä käytetään aika hyödyksi treenaamalla! Kesäkuntoon 2020 here I come!
*Omena piirakkaa posket pullollaan luo kohtalokkaan katseen tulevaisuuteen*

Siinähän ei ole mtn kaksinaamaista kun vetää naaman täyteen omenapiirakkaa salitreenin jälkeen?... Eheeei! Sitä on pakko pitää huolta ettei muodot katoa!

Kuten olen monta kertaa aiemmin sanonut:

Suku on se ihanin ja pahin.

Viime perjantaista mainittakoon, että menin tapaamaan isääni kantapaikkaan. Siellä taas jutustelimme kaikenlaista eksoottista ja jossain vaiheessa äitini ilmestyi paikalle tukka tuulesta temmattuna pienessä sievässä yhtä upeana kuin aina. (Firman kekkerit) Siinä sitten halailimme ja höpöttelimme niitä näitä.

Koko suku on työläisiä täynnä ja historia sen mukaista, mikä on varjostanut myös minun lapsuuttani, mutten vaihtaisi vanhempiani sitten mistään. Olen sentään saannut jotain sellaista mistä muut ovat jäänneet paitsi. Isäni sanoin: "Joskus on ollut rankkaakin ja ei ihan herroina olla eletty, mutta rakkautta on aina riittänyt."

Olen päättänyt olla kertomatta mistään mitään vanhemmilleni. Jos menen reissuun ilmoitan siitä päivää ennen. Jos opiskelen jotain uutta: Kerron siitä kun valmistun. Miksi kaikki tämä? Kun ne pösilöt eivät osaa pitää suutansa kiinni!!! Kaikki, niin hyvä kuin paha, on kerrottava koko maailmalle joko nyrkkejä heilutellen tai rinta polleana.

Tietysti tapaaminen päättyi siihen, että isäni ja baari tuttu löivät vetoa siitä pyörrynkö ja oksennanko dissektio-kurssilla....

No entäs mummini päänsärkyineen?

Ilnestyin huolestuneena paikalle ja olin jo valmiina mittaamaan kuumeen, tarkistamaan sykkeen ja ihon tuntoalueet ja katsomaan silmiä lähemmin, kun mummini ilmestyy ovelle hehkuvana ja toitottaa kahvinkin olevan jo valmista. "Vaihdatkos mun verhot!"

Siinä sitten taas sisustettiin ja kummasti oli päänsärky kadonnut... *huokaus*

Voi luoja sukuani.

Parin tunnin nokoset mummillani ja sitten perjantaina taas kyläilemään. Olen btw saannut jo oman pyyhkeen/tyynyn jne mummilleni.

Mutta toisaalta on ymmärrettävä mummiani. Tasan vuosi vaarin kuolemasta. Ihminen on kuitenkin asunut koko pienen ikänsä jonkun kanssa ja nyt on täysin yksin. Ei ihmekkään, että syntyy päänsärkyjä yksin ollessa...

------

Vallan mainio se lääkäris setä joka opettaa meille mitä mielenkiintoisempaa faktaa mm fysiatriasta.

Propsit siitä, että meitä, tulevia terveydenhuollon työntekijöitä, korostettiin olemaan rohkeita epäillessä nuoren seksuaalista hyväksikäyttöä.

Turhan moni tapaus sivuutetaan olankohautuksella tai sillä ajatuksella ettei asia minulle kuulu.

PRKL:n suomalaiset!!! Avatkaa suunne ja puuttukaa asioihin, joita ette näe oikeiksi. Apua saa antaa! Se on velvollisuutemme inhimillisyyden nimessä muita ihmisiä kohtaan!

Itse muistan muutaman vuoden takaisen tilanteen, jossa hullu narsisti eksäni tuhosi tavaroitani keskellä katua ja heitteli minua laukkuni sisällöllä solvaten minua samalla monella eksoottisella sanalla, eikä kukaan, KUKAAN, pysähtynyt auttamaan vaikka huusin apua ja poliisia jne.

Sairasta eikö?

No monista kyseenalaisista hetkistä olenkin kasvattanut luonteeni ja lopulta apua saannut miljoonatta kertaa sitä pyytäessäni.

Se mikä ei tapa vahvistaa.

Ehkä osa ystävistäni/tuttavistani voisivat nykyisin paljon paremmin, JOS joku olisi auttanut heitä ajoissa ja puuttunut tilanteeseen.

Niin paljon muodostuvat ihmiset sanoista mutta teot jäävät vain ajatuksen haamuksi takaraivoon.

Sen verran itseluottamusta ihmiset, että avatkaa suunne/ryhtykää tekoihin kun näette toisen hädässä!

------------

Asiasta kolmanteen. Että nuo tuntien vetämiset ovat mitä mahtavinta ajantuhlausta!

Päikkäreistä pienessä pöhnässä ilmestyin myrtsiin ja aloin kytkemään mankkaa etc. kun vaihtari kundi kyselee futsal liigan aikatauluista. Siinä hetken pohdittuamme päädyin siirtämään vatsa-selkä-pakara tunnin punttiksen puolelle personal trainingina koska tunnille oli vain 3 osallistujaa. Pari kundia oli samantien liittymässä porukkaa mukaan: "Oh... personal training? With you? Really?.... oh... sorry guys got to go to the gym!"

Mahtavia tapauksia!

----

Kotiin tullessa mieli oli korkealla ja olo rento.

Metro oli kumman täynnä. pääsin kuitenkin perille ja taas kumma juttu:

Auto kaarsi sitten ihan etupihan kaarteeseen minun päästessäni jo ovelleni. Tööttäsi kerran. Hmmm...

Sorry, mutta jos joku tuttu oli autossa niin pahoittelen: Piilarit ja lasit laukussa. Ha haa...

Paras keino saada huomioni hetkessä on lassoaminen, kädestä kiinni tarttuminen, kidnappaaminen...

Fyysinen olemukseni ei aina ole yhteydessä henkisiin lentoihini. Siksi voi olla hankalaa saada heti huomiotani.

Menin sitten ilmeisesti lupautumaan tekemään 4 vuoroa tällä viikolla. Soitinkin useamman kerran liikkeeseen ja varmistin asian. Ehkä saan vielä pe ilan vapaaksi.. joku aivohäriö ollut pakko olla....

Huominen ilta siis tiskin takana miähiä bongaillen ja silmistä pätien.

Nyt fysiatrian pariin!