Minä-maailma
Jokainen kiertää omaa rataansa napansa ympärillä, juttelee sille mukavia ja samalla hiplailee itseään: "Ah, ihana...uuh.."
Mielenkiintoinen kuva nykymaailmasta?
Kyllä ja näen tuon kuvan päässäni päivittäin. Kuulen sen haistan, maistan näen, aistin... LIIKA ON LIIKAA!
Helvetin ihmiset!
Miksi aina mietitään terveyskeskuksissakin; "no kun MINULLA on tämä vaiva.." jne.
Itse olen pyörähtänyt radaltani kiertelemään universumin utopiaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että:
1. Jonotan vuoroani nätisti esim. terveyskeskuksissakin tietäen, että jokainen vuorollaan ja kiirellisemmät ensin.
2. Sen sijaan, että valitan asioistani, pyrin kuuntelemaan keskustelukumppaniani ensin.
3. Ymmärrän jos erinnäiset toimitukset viivästyvät (silmälasit, telkkari, sohvat jne.) ja odotan kärsivällisesti niiden saapumista ja jos näreissäni ja siihen löytyy hyvä syy (Esim. Ukkelini kanssa nukuttiin aluksi nitisevällä/natisevalla ja aivan kamalalla vuodesohvalla melkein pari viikkoa ennen kuin sänkymme saapui. Uhkasivat vielä pidemmällä odotuksella...) ilmaisen mielipiteeni asiasta kohteliaasti, mutta lujasti.
4. sen sijaan, että kylven omissa ongelmmissani pyrin näkemään myös muiden eliöiden elämän realistisesti.
5. En tule vaatimaan yksittäistä V.I.P-kohtelua, joka helvetin paikasta vaan pyydän vain ja ainoastaan kohteliasta käytöstä minua kohtaan ja kunnioitusta asenteitani ja mielipiteitäni kohtaan, sekä pyyntöjäni kohtaan. Silloin toimin myös vastavuoroisesti näin kiitoksena.
Siis kanssaihmiset:
"Voitte mielinmäärin lojua omassa paskassanne, mutta tunnettujen käytöstapojen mukaisesti voisitte sen oman paskanjauhamisen koko maailmalle jättää väliin. Maailmassa on miljardeja ääniä, jotka huutavat omien halujensa takia. Epäyhtenäinen kaaos: viesti jää siksi epäselväksi. Jos yhdessä tartuttaisiin epäkohtiin ja huudettaisiin siitä kuorossa, niin ehkä joku universumissamme myös kuulisi meidät."
Ihmisillä on myös vaikeus nähdä silmiään pidemmälle. koska on tullut lilluttua oman napansa lähimaastossa, myös muita arvostetaan oman paskan vierestä.
Tämä vasta tapa onkin kulttuurissamme. Sen mitä olen huomannut nuoren elämäni aikana, on aiheuttanut shokin. Ihmiset ovat niin pinnallisia, että tulkitsevat muitakin pinnan mukaisesti. Kehenkään ei oikeastaan tutustuta, sillä MINÄ on tärkein. vellotaan omissa ongelmissa ja käsityksissä ja se jos joku tekee idiootiksi.
Itse olen usein nauranut näille lausahduksille:
"Siis nuoret ei oikeen osaa hoitaa näitä asioita" (Puhuja n. 23 vuotias, joka puhuu parikymppisistä. Mitään ristiriitaa näkyvissä?...*kröhöm*..)
"En mä osaa!" (Puhuja usein ei yritäkkään osata asiaa)
"Mulla on *blaa nblaa & blaa blaa auto. Se on siis tosi kallis *blaa blaa* ominaisuuksia.." etc. (ihmiset jotka pätevät omaisuudellaan naurattavat. "Onhan se kiva omistaa kaikenlaista, mutta hei, kun haluaisin tutustua suhun, en siis sun autoon, kännykkään, telkkariin, koneeseen...")
...
Siinä muutamia asioita, jotka ihmetyttävät, MINÄ-asenne ja sen tuoma tyhmyys/yksinkertaisuus.
Mulla taitaa olla joko vaihdevuodet taikka teini-iän angstit on palanneet takaisin, kun muut kanssakulkijat aiheuttaa nykyään aikamoisen kyrvän tohon otsaan...
*leveän virnistyksen saattaman päättää tämän kertaisen istunnon*
