Luokkayhteiskunta/kö?

Olen tullut siihen tulokseen, että luokkajakoisuus ei nykypäivänäkään ole poistunut maisemista.

Duunari joutuu painamaan niin vaan P*****sti töitä päästäkseen tavoitteeseensa, mutta rikkaat yrityshenkilöt, snopit, kultalusikka suussaan syntyneet pääsevät helpolla. Rahan eteen ei tarvitse tehdä töitä.

*mutisee hävyttömyyksiä itsekseen ja kiroaa snobit*

Nyt edessäni on reipas työrupeama. Jos tahdon päästä lääkkikseen on minun saatava (=tehdä töitä), jotta saan kerättyä n. 2000€, jotta voin käydä pitkän (näin varmemman) valmennuskurssin, joka varsinkin suuren hakijajoukon kesken on auttanut ihmisiä pääsemään tavoitteeseensa.

Masentavaa? katkeroittavaa?...

Eikö?... KYLLÄ!

(muuten... isäni suvussa olen ensimmäinen ylioppilas ja kohta ensimmäinen kandi-> tohtori. Kyllä sitä pohjalta polkee ylöspäin, mutta kun mäki on niin liukas) Luokkajakoisuus pois! mahdollisuudet kaikille!

Turhauttavaa. mutta parinvuoden tähtäimellä on mahdollisuus päästä sitten lääkkikseen.

Täytyykin kysellä pomolta josko olisi palkankorotuksen aika... "Bonareita, bonareita!"

Täytyy kyllä ihan myöntää myös se asia, että halveksin kutalusikka suussaan syntyneitä onnekkaita ihmisiä. Mitään ei ole ansaittu omin voimin/kyvyin! (Lihaa, verta ja..) Liekö syys siinä, että olen hiukan kateellinen/katkera vaiko siinä, että mielestäni kaikki tulee ansaita?

Mitäänhän ei saa ilmaiseksi? se joka tarjoaa, jotain ilmaiseksi vaati myös jotain vastikkeeksi? (Tämä pätee hyvin miehiin ja tarjottuihin drinksuihin ja esim. muuttoapuun ja tulevaisuuden vaatimukseen auttaa muutossa..)

"Kyllä ennen vanhaan kaikki ansaittiin ja ja...!" *harjoittelee katkeraa vanhuuttaan varten*