Toi mun kattini tekee mut välillä hulluks.
Herättää aamusin, dyykkaa roskiksii, haisee paskalta, seuraa jopa vessaan.... ÄÄÄK!
Ja silti olen kiintynyt siihen.
Fiilistelin eilisen ja nyt vielä aamulla Avaimen aka Asan tuotosten parissa. Loistavat riimit, asiaa ja sarkasmia. Aivan kuten Ismo Alanko ja Yrjänä omissa kategorioissaan.
Välillä repii niin pahasti, että pelkää vuotavansa kuiviin ja jäävänsä hengettömäksi, tunteettomaksi eläväksi kuolleeksi muun massan joukkoon.
Sitä pelkää kadottavansa viimeset rippeet siitä ihmisestä, mitä oikeasti on.
Vasta viime kuukaisina sain itseäni sen verran kasaan,että erotin vihan mielestäni, sillä se ei kuulu luontooni.
Vaikka muut sua satuttaa pahasti ja pystyy niin järkyttäviin tekoihin, ei pitäisi kadottaa itseään vihaan.
Edelleen tappaisin mielelläni sen ihmisen, joka mua satutti vaikka tiesi kuinka hajalla jo olin.
Mutta mun luontoni ei ole sitä ja siitä olenkin ylpeä, että sain viimein itseäni kasaan.
Nyt katson sivusta, kun mahdollisesti mun elämäni mies menee toisen naisen kanssa naimisiin, sillä uutta mahdollisuutta en kykene vielä antamaan.
Luottamuksen ansaitsee vähitellen.
Ja mun luottamuksen ansaitseminen vaatii erittäin paljon, sillä jos jotain olen oppinut, niin ainut kuka sun vierellä lopulta seisoo, olet sinä itse.
Taas törmäsin ihmisiin, jotka yllättyvät mun periaatteista ja että näinkin kilttejä yksilöitä vielä löytyy... Moon niin kiltti... *räps räps*
Mut niin se menee, että on kahdenlaisia naisia: Niitä, jotka on luotu rakastajittariks ja niitä joissa on vaimomatskua. *silmien pyöräytys*
Mut mustahan tulee uraohjus,sillä eiks se niin mee et miehiin pettyneet, joko alkaa kevytkenkäisiksi pelaajiksi, taikka keskittyy vaan uraansa?
--------------
Ja sitä vielä vuodattaa kaiken julkisesti tässä blogissa... Ai kauheeta. :D
Kaikkien aikojen flunssa takanapäin.
oon tainnut sittenkin löytää tien masokistiseen elämänkatsomukseen:
"Think positive!!!"
Vaikka kuinka ketuttais niin väännä se hymy kasvoille vaikka väkisin. Kyl päivän kivun ja paskatulvan on joskus loputtava.
...ja lopulta sä oot oikeasti iloinen ja onnellinen ihminen. Kieroutunutta?
No mutta asiasta kukkaruukkuun. Taas mua kositaan ja vaikka kuinka välitän tästä ihmisestä niin tiedän, että viina ei sille sovi ja mä saisin taas kärsiä.
Mähän en usko siihen, että parisuhteeseen kuuluu kaikki ahdistavat asia, kuten henkinen väkivalta, jatkuva riitely etc. Riidat (pienet, keskikokoiset, isot) ajoittain etc ok, mutta rajansa kaikella!!
Onko siis mun unelmani yksi utopia muiden joukossa?
Eikä tästä maailmasta löydy sellasta miestä, jonka kanssa sais hyvän parisuhteen?
No voihan whattu!
Miehiä tuntuu vaivaavan maanlaajuisesti panemisen pakko. Kun kerron, etten harrasta yhdenillan juttuja saan naurut päälle taikka kutsumanimen siveydensipuli, mutta kundit kysymys teille:
Haluatteko oikeasti naisen, joka on antanut kaikille tapaamillensa miehille?
Ja vaihdetaan taas kategoriaa. Pänttäys lähtenyt käyntiin ja suunnitelmat alkaa olla kohdillaan. Tää tyttö menee opiskelemaan ja unelmiensa perään ja vaikka uhraan elämäni uralle, koska siltä näyttää ettei sitä oikeaa miestä löydy.
Traagista eikö?
Ja huumorillahan tänne rustaillaan.
Ai niin... Huomenna Thaiboxingin SM-skabat!!!! Moon niin sielä! :D
