Blogi

Nyt sitten selvisi ihme myhäily jne. tuon miehen suunnalta.

Aina ei selittänyt missä kulki ja koko viime viikon oli ihmeen hellällä tuulella.

Se meni ja kosi koko suvun edessä synttäri bailuissa. Olin kuin halolla päähän lyöty ja myönnän... kyllä sitä tuli hiukan kyynelehdittyä.

Se tapahtui kaikkien romantiikan sääntöjen mukaisesti. Polvistuminen, sormus taskusta... KAIKKI!

Tää tyttö on nyt rengastettu. Täytyy sanoa että on mielettömän hyvä olo. Koko eilinen päivä söpöiltiin ja katsottiin toisiammi syvälle silmiin.

Tosiaan sai kadota se mustasukkaisuuden hirviö, kun mies nyt kosi ja näytti tunteensa koko suvun edessä ja kaikkein miehisin teko minkä se meni tekemään ennen kosintaa, edellisenä päivänä oli isäni edessä, tyttärensä käden pyytäminen.

Oli siinä iskä varsin otettu.

Upeat oli pippalot, jotka muuttuivat kihlajaisjuhlaksi ja tosiaan voin sanoa, että sain upean lahjan.

Tosiaan myönnän, että entisten traumojen jälkeen luottamus miehiin on ollut varsin heikko. Nyt oma mies osoitti tunteensa kaikkien edessä ja todellakin vakuutti minut, että on tosissaan.

On niitä hyviäkin miehiä olemassa!!! JES!

Sormuskin yllätti kunnolla, sillä mitä tahansa kultaista rinkulaa ei mies ostanut, vaan 5 timattia upotettuna valkokultaan jotka koristavat siroa kultaista sormusta.

Erittäin tyylikäs ja nyt kauhistelenkin miten tuo mies niin paljon tuhlasi sormukseen jonka merkitys on kuitenkin enemmän symbolinen kuin materiaalinen.

Asia mihin en vielläkään ole tottunut on ihmisten kysely: "Koskas häät pidetään?". Mitään päivämäärää ei ole sovittu. Hääthän myös syövät hillittömästi rahaa! ehkä muutaman vuoden kuluttua.

Lisäksi nyt minun ei tarvitse pelätä tulevaa, jos tulen raskaaksi, sillä tiedän mieheni pysyvän rinnallani ja olevan tosissaan.

Elikkäs sori vaan maailman miehet! Tämä tapaus, tulinen ja ylpeä nainen on rengastettu.

"Nopeat syövät hitaat"

Taas yksi niin väsyneistä päivistä....

Jo aamulla tuntuu kuin olisi halvautunut sänkyynsä, mutta ylös on päästävä. Siinä sivussa vatsa on alkanut taas ilmaisemaan olemassa olostaan.

*kramppeja, kramppeja*

Alan sitten valmentamaan pikku tyttöjä fudiksessa. Eilen kävin kattomassa HerTon tyttöjen harkkoja ja samalla sain jo 2 fania. Mahtavia tapauksia.

Mihin se kaikki energia, innostus jne. on kadonnut iän karttuessa?

Taas olen tuntenut itseni niin vanhaksi. Asiakkaana oli vuotta nuorempi tyttö hakemassa silmälaseja. Nuosuus paistoi tästä tytöstä ja syystä jota en tiedä, ajattelin hänen ensin olevan lukion ensimmäisellä taikka yläasteella vielä.

Taidan olla uusvanha ihminen. Minulla on vanha sielu!

Töissä myös narisin ihmisten käyttäytymisen nykyisistä puutteista. *tutinaa ja hampaaton ilme*

Miksi ei enään osa väistää kun metrosta tullaan ulos?! Pakko heti vyöryä sisään... Mitä järkeä?!

Sama liukuportaissa. Oikealla puolella seistään. Ei rinnakkain kaverin kanssa taikka vasemmalla puolella. Eikö sen sentään pitäisi olla selvä asia?
*jäkä jäkä*

*Hervotonta naurua aamutakissa ja siemaus kylmää laimeata kaakaota*

Ja viimeinen kysymys: Miksi helvetissä poikamiehet unohtavat henkilökohtaisen hygienian?! Usein busseissa tuppaavat istumaan viereen ja jos henki ei haise, haisevat vaatteet. Unohtamatta hien hajua.

Tosiaan. Kaupasta saatte ostettua aivan ihania tuoksuja, joilla tekisitte päivästäni paljon paremman. Hyvin maskuliinisia tuoksuja. Älkää ottako niitä halvimpia vaihtoehtoja vaan panostakaa sijoitukseen ja tulette huomaamaan, että naiset alkavat ehkä jopa lähestymään teitä useammin kuin täysin päissänsä.

Mielelläni haistelen mielyttävältä tuoksuvaa ympäristöäni kuin sieltä lehahtavaa paskan/hien/kusen/tunkkaisuuden hajua.

Taidan mennä nurisemaan alakertaan ja suunnittelemaan ilmeisesti pian alkavia henkisiä eläkepäiviä.

...Helvetti että tulee kirjoitusvirheitä niihin kohtiin joihin ei kuvittelisi tulevan

olen känninen ihminen.

*nauraa*

"Jurrissa on kiva olla ja..."

Totuus on... että muhun ei kannata ottaa lähikontaktia.

Fakta on, että olen kissa ja kun kyllästyn leikkiin jätän saalin makaamaan hengettömänä maahan.

Hyi mua.

Tänään äiskän kanssa laulamassa. Oli mahtavaa, mutta se on myönnettävä, etä alkoholi on sen lukon avaaja, joka vavaa mun lauluni vapauden. Vasta kun olen tarpeeksi päissäni pystyb laulamaan. I'm still a shy little girl. Jonkun tgäytyy boostata.

Mun bätmän nukkuu ja on sammuksissa, mutta minä aina purkaan sydäntäni. Uusia tuttuja joista tulee myös vähän isompiakin tuttuja etc. kuin mainitsin. Ón vaan sellainen tunne, myös ikääni taas kyseenalaistettiin. Ihan ymmärrettävää kun ihminen on melkein 3X ikäiseni.

Mutta faktahan on: " Ei se fyysinen ikä; vaan se henkinen."

Perusohjeeni elämälle on se, että pidä aina se ryhti ja itsekunnioitus, niin pääsee pitkälle.

Nyt tämä humalainen tytteli katoaa unten maille. Mutta kiva ilta oli!

Aurinko ja miehen herätyskello havahdutti makeasta unesta. Toisaalta nukahdin vasta kunnolla, kun mieheni saapui kotiin. Siinä kahdentoista jälkeen.

Niin siinä käy kun ei osaa nukkua yksin. Tottunut siihen, että joku äkkiseltään keskellä yötä heittää käden naamallesi, iskee polvella kylkeen, kuolaa vieressäsi ja taukoamaton tuhina kaikuu huoneen seinistä.

Ei sitä vaan osaa nukkua ilman hankalaa unta. *virne*

Sain taas lisää huolestuttavia uutisia. Koska immuniteetti ollut tosi heikkona niin ongelmia muuallakin kehossa. 17. päivä sitten operoidaan ongelmat pois. Pelottaa.

Sen vaan sanon etten luovuta, vaikka kroppa onkin ihan paskana. Kuitenkin on tavoitteita, jotka ajattelin saavuttaa ja kyllä, tahdon sen muksun ja sen vannon, ettei muksuni joudu kärsimään yleisestä terveydenhuollosta taikka burn outista 18 vuotiaana.

Sinnittelen vaikka jauhoilla ja ketsupilla, mutta kouluttaudun ja hankin hyvän työn, josta tienaan sen verran, että voin auttaa lähimmäisiäni.

Suunnittelin jo pilke silmäkulmassa, jos olisin voittanut lotossa sen 4 miljoonaa, kuinka maksaisin lähisukuni velat pois, ostaisin talon ja ottaisin aikaa itselleni ja ystävilleni.

Mutta niin ei suotu ja on kiivettävä niitä kirveleviä ja pystysuoria seiniä päästäkseen huipulle.

Väsymys alkaa taas ottaa otettaan. Pölyä leijailee kirjaimellisesti joka paikassa ja koska vastustuskyky on alhaalla ei lukemattomat allergia lääkkeet ihan kaikkeen tepsi ja tietysti ne väsyttävät. Elilen illalla ajauduin jonkinlaiseen transsi maailmaan ja aloin ihmettelemään omituista jyrinää, joka tuli ulkoa. Lopulta aikani pähkäiltyäni syytä pesukoneen ja maanjäristyksen väliltä, nousin ja kävin katsomassa ulos jospa syy löytyisi. Siinähän se sujahti ohi.

Myönettävä on, että upea menopeli oli. metalli osat kiiltelivät katuvalojen hämyssä ja mahtava ääni siitä lähti.

Turhan äänekäs ja ehkä prameakin minulle, mutta silmää hivelevä.

Eilen ensimmäise kerran tunsin melkein köyhän nöyryyttä. asiakkaille laseja kunnostaessa kuulin heidän kysyvän toisiltaan mistä meikkiä ja hyvää ripsaria löytyisi läheltä. Tokaisin, että tarjoustalossa on aika kivat valikoimat hätä tilanteeseen ja sielä kannattaisi käydä. Sain osakseni tyrmistyneet/huvittuneet katseet ja pientä piruilua. Nämä naiset taisivat olla ihan huippumerkki ihmisiä. Ei mikään tavallinen meikki kelpaisi.

Koko illan oli puna poskillani tämän jälkeen. Hei olen tavis-> ostan halpaa meikkiä, koska muuhun minulla ei ole varaa. Välillä hemmottelen itseäni, muutaman kerran vuodessa ja ostan Make up storen ripsaria ja luomiväriä, mutta nekin rokottavat lompakkooni ison loven.

"Nöyrry köyhä! Nöyrry!"

Niin kuin miehenikin saattaa joskus piruilla "Et välttämättä ole ihan rikas, mutta henkisesti ainakin."

Toisin sanoen, lukijat, edessäni on köyhyyden, suuren työn ja yhteisöllisen statuksen luomat esteet. Duunarin lapsi pysyy aina duunarina?

Kun pääsen maaliini, voin sanoa tehneeni työtä sen eteen mitä minulla on.

Näkymättömät rajat statuksen ja sukupuolien välillä estävät yllättävän paljon pyrkimyksiäni. Jos olisin syntynyt mieheksi olisi kaikki KAIKKI helpompaa! (Näin on myös suomessa, vaikka muuta väitettäisiinkin ja tuon voin kertoa olevan totta omiin kokemuksiini nojaten)