Blogi

...ja nyt sitten se mitä uutta oon oppinut rakkaudesta.

Se muuttuu ajan kanssa, vaati kaiken ja saa hermostumaan.

Hermostumaan siksi, että itse olen ainakin "Kaikki heti ja nyt"-ihminen.

N. muutama kuukaus takaperin oli ukkoni kanssa pientä kriiseilyä. Se tuntu välttelevän, äijäili ja jos multa kysytään veti liikaa viina ja bailas joka viikonloppu.

Mä olin vasta nelosena, bissen, fudiksen ja kavereiden jälkeen.

"Love u 2 honey."

Nyt se sitten on tainnut taas muistaa, että sillä on akka vieressä. Ette arvaakkaan kuinka monta avautumista siihen tarvittiin?

Se on taas läsnä kun ollaan yhdessä.

Vaikka oon saattanutkin usein kirota sen alimpaan helvettiin etc. Niin tajusin sen lauantaina, että kuinka kiintynyt olenkaan mun mieheeni. Ilmotin sille leffan jälkeen meneväni sinä iltana hunningolle. Se vastas pöhnäsenä ja oli jo nukkumassa.

Juttelin kaverillekkin loppu illasta, että herätänpä sen ja ilmotan, että tuun kotio. Välillä höpöttelin Annelle mitä mun kultani välillä on toilaillut ja kuinka se tykkää musta tälläisenä, vaikka oonkin hieman muodokas, niin se jaksaa aina puristella ja kehua vaikka kuinka kriiseissä oonkaan vaatekauppa käynnin jälkeen (Yleensä koskaan ei löydy mitään mikä istuu). Mä en vaan ole muodissa nimit. :P

Tajusin tosiaan, että tuun pitämään mun miehestäni kynsin ja hampain kiinni ja kuinka rakastan sitä. sen takia välillä avaudin ja rankasti, kun se saapuu kotio 10.10 aamulla... ei vastaa puhelimeen baarissa... Sika.

Parisuhde on mielten ja sydämmen akrobatiaa. Trapetsilla täytyy ymmärtää ja tietää toisen liikkeet, tutut kuviot ja luottaa toiseen melkeinpä sokeasti, kun hyppää tyhjyyteen. on luotettava, että toisen nappaa sinut kiinni. Välillä ote luisuu, taikka toisen ajoitus ei ole oikea. Silloin tulee tarpeen turvaverkko. Mutta on hyvä muistaa, että finaalissa, sitä turvaverkkoa ei enään ole. Silloin joko onnistuu, taikka menettää otteen toisesta.

Suhdetta voi verrata myös tanssiin. Liikkeiden on myöltäitävä paria. Rytmin on osuttava kohdalle, olkoon tanssi mitä tyyliä vain, niin parin on sulauduttava toisiinsa. välillä toinen ohjaa, sitten vuoro vaihtuu, soolot ovat myös tärkeitä. Jos koreografia ei ala luonnistumaan, taikka toinen vaihtaa paria niin näytös perutaan.

Mun ukkoni tanssii persoonallisesti. Monta kertaa sitä katsellut lähempää ja kauempaa. Välillä se on niin keskittynyt kuvioon, että unohtuu omiin ajatuksiinsa, Täytyy kuvannollisesti läimäyttää sitä ja kunnolla, että se havahtuu pronominiin "me".

Mulla ja mun rakkaallani on molemmilla vielä opeteltavaa "Me"-asenteesta. haastetta kerrakseen. Valoa on reippaasti tunnellin päässä.

Nyt liika pohtiminen tauolle, syömään suklaata ja nugumaan.

Ehkä tää kipu on kadonnut huomiseen mennessä...

Tän päivän mielessä huusi vain tuska. Edes 2XMiranax eivät auttaneet. päädyin pieneen helpotukseen n. 2h ajaksi ja sitten se alkoi uudestaan. Ei pystynyt edes kunnolla kävelemään. Sattui vaan niin kamalasti liikahdella, jännittää vatsaa...

Ja nainen sai kärsittäväkseen kuukautiset suurimmasta synnistään: Tiedon janosta/uteliaisuudesta. Tästä syystä aiheuttaa pistävää kipua uuden elämän maailman saattaminen ja siitä luopuminen on yhtä tuskaa kuukausittaisessa vuodossa. Itse tuomitsimme itsemme tähän, sillä tietohan lisää tuskaa ja syödessään Hyvän&pahan tiedonpuusta Aatami ja Eeva saivat sen osakseen. Myös lapsen murhaaminen/mahdollinen murhaaminen on asia, joka on tuomittavaa. Tämän takia ilmeisesti tuskamme.

Hyvät perustelut, mutta minä pidän sitä epäreiluna. ihmisiä rangaistaan sinisilmäisyydestä, uteliaisuudesta. Jumala koki kai tämän uhkaksi taikka sitten halusi säästää lapsiaan tiedon tuskalta. 2 naamaista?

Se siitä kristillisestä opetuksesta.

Pakana asiaa ja pinnallisuutta:

Olen taas pohtinut asioita ja tämän päivän keskustelussa mariahin kanssa törmäsimme taas aiheeseen mikä ihmetyttää. Puhuimme iskutekniikoista ja eksyimme aiheesta. Keskustelu jota kuinkin meni näitä raiteita:

Minä -Yksi omituisin kommentti minkä sain tapahtui tyypillisesti yödösässä. Siellähän kaikki yrittää vongata pesää. Pitkän aikaa juteltiin yhden kundin kanssa, joka "sattui" istumaan viereen. Ihan hauskaa oli jutella mutta sitten kommentti -*Sähän oot ihan fiksu, tavataanko myöhemmin*

Minä- Täyyy sanoa, että hieman häkellyin ja sanoin, että mulla on jo mies ja sormus on lähellä. tuollahan se keittiössä taitaa jo odottaa ja jäin pois bussista. Mut minkätakia miehet ajattelee sanovansa suurimman kohteliaisuuden mainitsemalla, että sähän oot fiksu?! Ekana siis tuijotellaan naamaa, tissejä, persettä ja sitten vasta tutkitaan aivotoiminta?!

Mariah: Aika pinnallista! Baareissa toi on tyypillistä. ulkomuoto ja mahollinen seksi...

Minä: Jep. pillua pillua... Koskaan kukaan ei oleta, että oot fiksukin, kun sulla on ulkonäköä.

Toisaalta tuo on ihan ymmärrettävää, sillä kauniita katsottavia on ilmeisesti paljon tallustelemassa maan päällä, mutta auta armias kun ne avaa suunsa.

Tapahtui la 1.9- su 2.9. Puoli neljän aikaan yöstä 92N:ssä

Ihan fiksun oloinen tyttö istui viereeni ja kiitin luojaa siitä, ettei tällä kertaa vieressäni ollut snägärille haisevaa miespuolista henkilöä, joka sammahtelee jatkuvasti olkapäälleni. Lopulta tämä tyttö teki soiton.

" siis vitsi! En oo niiq ollekaa varma, et pääsin oikeeseen dösään! Ku toi kuski ei osannu tosiaankaan sanoo mikä tää päättäri on. Se vaan hoki en mina tiedä, tule tule sisään jo! just tollanen ählämi sählämi! kaikki ne pitäis pistää riviin ja ampua.
(Tässä vaiheessa kiristin hammasta, enkä uskonut korviani. Vaikka tyttö olikin oikeassa siinä, että kuskin olisi pitänyt tietää päätepysäkin nimi Kuitenkin särähti korvaan tuo kaikki NE pitäisi pistää riviin ja ampua! järkyttävää käyttäytymistä, ensinnäkin huusi niin, että kuskikin kuuli ja puhui tämän tappamisesta)
Siis vitsi! Se on sitten sen kontolla jos kävellessä tällänen kaunis nuori tyttö joutuu raiskatuks. Ei sielt Kontulast kukaa uskalla kävellä hei! Vitsi..mä oon ihan varma, et tää dösä vetää jossain Ala-Malmil..

(Tähän oli kommentoitava, et mennään roihikan suunnassa, kohta viistetään itistä siit myllikää ja siit kivikkoon.

-Aih okei. Kyl tää dosä sit menee oikeeseen suuntaan.. Tos o Lanterna jost mu kaikki huonekalut ostettii!!!

Tyttö jäi pois kontulasta seuraavalla pysäkillä pois. taitaa olla niin että asui Hoasin kämpissä. olisi pitänyt kouluttaa tyttöä käytöstavoista.

Ilmeistä kuitenkin oli tulkiten tytön käyttäytymistä, että ulkomaalaiset tuli hänen mielestään kaikki tappaa, Kontula on hirvee paikka, kun nätit tytöt raiskataan( narsismia?) ja prkl! ei tosiaankaan ollut niin pitkä matka tytön kämpille.

Joka tapauksessa kaiken tämän huttu kirjoituksen keskellä, en voi olla ajattelematta, että taas tässä menee yksi kultalusikka perseessään syntynyt muksu, joka pyörii vain oman napansa ympärillä.

Tyttö taisi olla samaa ikäluokkaa kanssani, paitsi hänen vierellään tunsin itseni satavuotiaaksi.

Pinnallisuus sokaisee nyky ihmiset. Aina täytyy katsoa miltä toinen näyttää ulkoa, miten pukeutuu, onko nuori vanha? Näin ollen tyhmä vai viisas? Kaikki tulee kategorioida.

Miksi ei ihmiset ihmisen kohdatessaan joka ikinen kerta aloita tyhjältä pöydältä? Tarkoitan sitä, että silmiensä lisäksi, arvioi korvillaan ja tunnostelee sydämmellään. Käyttää intuutiotaan.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt "lokerointia". Exiäni arvioin intution perusteella. Sen myönnän, että välillä meni metsään, mutta joskus löysin uusia maailmoja ja kokemuksia, jotka avasivat silmäni. Tapasin marttyyrin, joka sai minut nauramaan ja joka ajatteli. se ei vain toiminut, sillä marttyyrius ei toimi, ellet tunne itseäsi kokonaan ja motiivejasi. Kypsymätön ajatuksissaan. Suojassa pumpulissaan.

Ei ehkä ollut komein tapaus ulkoisesti, mutta henkisesti sitäkin kauniimpi. Opin myös itsestäni:

Tämäsiipi rikko ei pysty kantamaan kahta ihmistä, vaan tarvitsee parikseen vertaisensa. Sellaisen, joka osaa pistää yhtä pahasti kuin minä, kantaa toista heikkoina hetkinä ja olla läsnä vaikka puukkoa lentää niskaan. Osaa pistää kampoihin, väittää vastaan ja olla oma itsensä. On pilke silmäkulmassa ja saa nauramaan. Tätä kaikkea ilman hallitsemisen tarvetta.

Miehet: Fiksua naista, ette koskaan löydä objektiivisella silmällä. katsomalla vain ulkonäköä, sillä sitä ihminen ei ole kokonaisuudessaan.

Sisältä voi löytyä vain kaikua toisten ihmisten sanoista ja teoista, taikka sitten jotain aivan muuta ja siihen ihmisten tulisi tähdätä.

Paljastin jälleen syvällisiä hetkiäni.

Kuulostaa sellaiselta rumanördetyttöteinikomediassa -sonnalta. JSUS!

No mutta, olenhan piilonörde/Drama queen, joka lukee tietokirjoja vain huvikseensa ja selvittelee kaikenlaista kannibalismin merkityksestä aina Leonardo da vinciin googlen kautta.. <- Tuo on totta

HUOM! Tämä teksti on tuotettu oman navan ympäriltä ja vain omalta näkökannalta katsottuna!

Jat-kuu..

Löysin jälleen syvän kaipuuni haastavien pohdiskelujen pariin, tahtoni ymmärtää maailmaa ja intohimoni selvittää syitä ja seurauksia.

Yliopisto olisi mahtava juttu.

Mutta sitten muistin, kuinka ajoin itseni ulos lukiosta ja melkein jätin kesken. Ja arvatkaans mikä oli syynä?..

Taidan olla varsin erikoinen tapaus, sillä ympäristö opettaa minua samalla lailla kuin oppitunnitkin. Yläaste meni koulun häirikkö luokassa, jossa kuitenkin jokainen piti yhtä. Silloin kiitettäviä satoi, vaikka välillä opettajillakin meni hermot. Luultavasti kyse oli siitä, että näin muidenkin oppimista ja elämää. Ylenpalttista kilpailua ei ollut.

Lukioon päästyäni ympärilläni oli wannabe taiteilija/näyttelijöitä, joilla ei elämää ollut. "Welcome to kallion lukio."

Eliittikoulu tosiaan. Kaikki saivat aina parhaita numeroita muutamaa "nistiä" lukuunottamatta. Mikään ei tuntunut aidolta. se ei ollut elämää olla siinä koulussa. Ihmisillä ei ollut aitoja ajatuksia, taikka omia mielipiteitä paljoakaan. asioita ei kyseenalaistettu taikka sitten kyseenalaistetttiin asenteella "Olen erillainen nuori". Tuntui vaan niin turhalta.

Erillaisena oppijana tajusin sen oikean elämän olevan osa-aika työpaikallani, ei koulussa. Ja rehellisesti voin sanoa oppineeni enemmän asioita työssä kuin lukiossa. Ne ihmiset vain... äh.

Tälle lukihärölle se ei vain ollut oikea paikka. Ainoat tunnit joissa loistin olivat kuvataise, tanssi/liikunta ja matikka (myös musiikki). Ne menee luonnostaan. Tanssissa tarvitsee kuunnella vain omaa kroppaansa, kuvataide onnistuu inspiraation alaisena omissa mietteissä (ei oikeastaan sääntöjä) ja matematiikassa on valmiit kaavat, joita sovellellaan. Muut tunnit olivat kirjaimellisuuksia joita ei päässyt kyseenalaistamaan. (minkä takia en ottanut filosofiaa?...)

Luonteeseeni kuluu kyseenalaistaminen ja asiasta toiseen poukkoilu.

Nyt pelkään sitä, että menen yliopistoon ja kaikki ympärilläni olijat ovat sivistyssanoja suoltavia idiootteja, jotka juuri ja juuri ymmärtävät sanomansa merkityksen. Taikka sitten "akateemikkoja", jotka uskovat vain logiikkaan eivätkä edes harkitse asioiden kyseenalaistamista uskonnon/taiteen/etc. näkökulmasta. Mielikuvitusta ja oikeata väittelytaitoa ei ole.

Oikea väittelytaito= Väittelyä ja omien mielipiteidensä ilmaisua, ilman pyrkimystä toisen käännyttämiseen. Asiaan kuluu omienkin mielipiteidensä kriittinen tutkiminen keskustelun aikana.

Ajattelin kuitenkin ottaa ridskin ja luultavasti keskityn luonnontieteisiin. Eihän minun tarvitse niihin muihin kontaktia pitää?...

JATKUU

Lauantai illan huumaa.

Muutama Mollyssä, paskan puhumista ja McFeast.

...Unohtamatta hetkistä henkistä heräämistä. Tulppa lähti irti ja aivot kouristelivat sähköisten sykkeiden myrskyssä. Heureka!

Ymmärsin taas jotain uutta sukupuolien eroissa, solidaarisuudesta, vihasta ja akateemisesta tyhjiöstä. Heräsin taas rakastamisen taidossakin.

Juteltiin lapsuuden kaverin kanssa kaikesta. heitettiin aivot narikkaan ja muisteltiin menneitä, miten mokailtiin teineinä kännissä ja mitä kohdattiin. Tajusin taas sen kuinka miehet satuttaa naisia tietämättään jo kovin nuorena.

Olin vessajonossa kun tunsin, jonkin läpsäyttävän takapuoltani. Refleksin omaisesti iskin saman takaisin ohikulkevaa miestä ja katsoin kylmästi tätä silmiin. Hetken hän katseli minua yllättyneen näköisesti, sitten hymyili ja nosti peukun pystyyn.

Jos hän tiesi loukkaavansa minun koskemattomuuden kehääni niin miksi hän sen teki?

Aikaisemmin mieheni ja minun ollessa viettämässä iltaa Wenlassa hänen joukkuekaverinsa ilmestyi juttelemaan miehelleni. Taisi kehaista minua miehelleni ja kun käännyimme siirtyäksemme muualle tunsin, jonkun kouraisevan takapuoltani. Jälleen käännyin ja annoin refleksien viedä minua. Potkaisin pienen potkun samaista jengifrendiä jalkaan. hän huudahti "Hei se oli kohteliaisuus! Ei siitä pitäis potkaista". Jos oikein muistan, taisin silloin läpsäyttää tyyppiä vielä poskelle.

Mikä tekee perseen puristuksesa kohteliaisuuden? sehän alentaa naisen miestä alemmaksi... "mmm... hyvä polle..."

En minäkään hyvän näköisiä uroksia samantien tarraa kasseista kiinni.

Nyt sitten urokset alatte varmaan heittämään läppää siitä, että totta kai mielellään haluaisi viehättävän naisen puristelevan pallejaan, mutta miettikääs asiaa toiselta kannalta. Jos vaikka paikallani olisi kliseinen roteva saksalainen Helga, joka osaa moukarin heiton taidon ja harrastaa vapaaottelua, kuten hänen kasvoistaan näkee. Olisiko se mahtavaa? Taikka olette rakastuneet korvianne myöten Annaan ja olette lupautuneet toisillenne, sekä sopineet fyysisestä rakkaudesta ja toteutuksesta vasta hääyönä ja poikien kanssa bilettäessä, jokainen paikan "horo" puristelee pallejasi. Olisiko se kivaa?

Itse kutsun kyseistä puristelua koskemattoman kehän raiskaukseksi. Joka kerta puristaessanne tuntemattoman, ehkä tutunkin naisen persettä, loukkaatte hänen ympärillään vallitsevaa koskemattomuuden kehää. Tämä vain silloin, jos ette ole jo tutustuneet naiseen ystävänä/kaverina/rakkaana, jolloin tuo koskemattomuuden kehä on jo murrettu. Kehenkään ei tulisi koskea ilman lupaa.

Jatkuu...