Illan huumaa

...ja nyt sitten se mitä uutta oon oppinut rakkaudesta.

Se muuttuu ajan kanssa, vaati kaiken ja saa hermostumaan.

Hermostumaan siksi, että itse olen ainakin "Kaikki heti ja nyt"-ihminen.

N. muutama kuukaus takaperin oli ukkoni kanssa pientä kriiseilyä. Se tuntu välttelevän, äijäili ja jos multa kysytään veti liikaa viina ja bailas joka viikonloppu.

Mä olin vasta nelosena, bissen, fudiksen ja kavereiden jälkeen.

"Love u 2 honey."

Nyt se sitten on tainnut taas muistaa, että sillä on akka vieressä. Ette arvaakkaan kuinka monta avautumista siihen tarvittiin?

Se on taas läsnä kun ollaan yhdessä.

Vaikka oon saattanutkin usein kirota sen alimpaan helvettiin etc. Niin tajusin sen lauantaina, että kuinka kiintynyt olenkaan mun mieheeni. Ilmotin sille leffan jälkeen meneväni sinä iltana hunningolle. Se vastas pöhnäsenä ja oli jo nukkumassa.

Juttelin kaverillekkin loppu illasta, että herätänpä sen ja ilmotan, että tuun kotio. Välillä höpöttelin Annelle mitä mun kultani välillä on toilaillut ja kuinka se tykkää musta tälläisenä, vaikka oonkin hieman muodokas, niin se jaksaa aina puristella ja kehua vaikka kuinka kriiseissä oonkaan vaatekauppa käynnin jälkeen (Yleensä koskaan ei löydy mitään mikä istuu). Mä en vaan ole muodissa nimit. :P

Tajusin tosiaan, että tuun pitämään mun miehestäni kynsin ja hampain kiinni ja kuinka rakastan sitä. sen takia välillä avaudin ja rankasti, kun se saapuu kotio 10.10 aamulla... ei vastaa puhelimeen baarissa... Sika.

Parisuhde on mielten ja sydämmen akrobatiaa. Trapetsilla täytyy ymmärtää ja tietää toisen liikkeet, tutut kuviot ja luottaa toiseen melkeinpä sokeasti, kun hyppää tyhjyyteen. on luotettava, että toisen nappaa sinut kiinni. Välillä ote luisuu, taikka toisen ajoitus ei ole oikea. Silloin tulee tarpeen turvaverkko. Mutta on hyvä muistaa, että finaalissa, sitä turvaverkkoa ei enään ole. Silloin joko onnistuu, taikka menettää otteen toisesta.

Suhdetta voi verrata myös tanssiin. Liikkeiden on myöltäitävä paria. Rytmin on osuttava kohdalle, olkoon tanssi mitä tyyliä vain, niin parin on sulauduttava toisiinsa. välillä toinen ohjaa, sitten vuoro vaihtuu, soolot ovat myös tärkeitä. Jos koreografia ei ala luonnistumaan, taikka toinen vaihtaa paria niin näytös perutaan.

Mun ukkoni tanssii persoonallisesti. Monta kertaa sitä katsellut lähempää ja kauempaa. Välillä se on niin keskittynyt kuvioon, että unohtuu omiin ajatuksiinsa, Täytyy kuvannollisesti läimäyttää sitä ja kunnolla, että se havahtuu pronominiin "me".

Mulla ja mun rakkaallani on molemmilla vielä opeteltavaa "Me"-asenteesta. haastetta kerrakseen. Valoa on reippaasti tunnellin päässä.

Nyt liika pohtiminen tauolle, syömään suklaata ja nugumaan.

Ehkä tää kipu on kadonnut huomiseen mennessä...