Blogi

Miten päivät voivatkaan olla niin erillaisia toisistaan?

Eilinen ravaamista suossa:

Valmentaminen sujui vielä hyvin, mutta kun illan jälleen vietti myymälähommissa oli takuuvarma yksisarvisuus luotu.

Olenko väärässä kun väitän ettei eilen ollut täysikuuta? Eihän nyt the real middsommare voi niin paljoa ihmisiin vaikuttaa?! Senähulluja! Sen verran eksoottisia tapauksia sain hoidella, että päivän päätyttyä teki mieleni kääriytyä vällyjen väliin nyyhkyttämään ja säälimään itseään.

Mutta joka tapauksessa hoidin kaikki asiat kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. HA!

Toki haavojen nuolemiseen tarvittiin hetken meditaatiota, suihkuttelua ja jumittamista.

Tänään sitten aurinko paistoi jo monelta taholta. Kirjaimellisen auringon lisäksi valmentaminen aamulla sai hymyn huulille, vaikkakin vielä viime iltana mietti ettei jaksaisi valmentaa seuraavana aamuna.

Paljon saatiin aikaan ja lahjuksia sateli.

Aivan ihana pikku myy peltirasia, jossa kaksi muumi käsipyyhettä sisällä päävalmentajilta kesäterveisiä toivotellen.

Sitten kortti, jossa kaikkien valmennettavien nimet ja sponsorirahaa. Tarpeeseen tuli! Paljon halauksia ja hymyjä.

Tämä tyttöhän oli melkein kyynel silmäkulmassa kesää toivotellessa. Oikein tunteelliseksi sitä rupesi..

Kaikesta siitä ajasta minkä uhrasi, ymmärryksestä ja samaistumisesta saa kyllä palkkansa. (Auttaessa venyttely pulmissa, lihasjumeissa, muisttuttaessa levon ja ruokailun merkityksestä. Menettäessä hermonsa valmennettavien keskittymisen puuttuessa kokonaan tai selvittäessä nahinoita..*huokaus*)

Aivan ihanaa!

Kyllä jokaisessa pilvessä on se hopeinen reunus. Joskus se pilvi vaan tuppaa olemaan l-a-a-j-a...

----
Kipinä heräsi taas urheilun piirissä. Niin itse tekemisessa kuin valmennuksessakin. Ammatillinen suuntautuminen kehittyy hiljalleen ja urheilijoihin sitä tahtoo erikoistua.

Tämä tarkoittaa jälleen kirjojen halaamista ja ajottaista erakoitumisen meininkiä, sekä treenaamista, mutta parempi, ettei tuhlaa aikaansa vääriin miehiin ja liialliseen bilettämiseen? Eli tiedossa kofeiininkatkuista vainoharhailua ja tiedon ylikuormituksia?
--------

Kohtasin muuten kauhian kriisin. Koko sama, mutta painoa tullut sitten enemmän. Jospa vaikka keskittyisi siihen rasvan polttamiseen, eikä lihasten kasvuun?..

Mutta naisellisuus tuntuu katoavan painon kasvaessa. Kaiken maailman keijukaismaiset tytöt hokevat olevansa suuria, kun painavat yli 50 kilon, joka suunnilleen on vasta alaraajojeni osuus...

Identiteetti kriisi, mutta eiköhän se taas parin viikon kuluttua ole taas hoidettu.

Helvatan hormonit!
-------

Siis risteily reissuhan oli varsin mielenkiintoinen.

Toinen iltahan sitten olikin taas "pisteet kotiin"- meiningillä höystetty ja hyttimme sinkuthan sitten villiintyivät.

Olen itse anteeksi pyynnön velkaa yläpunkassa "nukkuneelle" ystävälleni..

Mutta muistoista muutamalla lauseella:

-Tanssimista. Paljon tanssimista.
-Mielettömät Tapakset ja mieletön salaatti.
-Mahtava kävelyreissu sateessa.
-Hulvatonta seuraa.
-Ystäväni vilkutteli sitten DJ:n kopista mahtavalla ilmeellä..
-Itsensä uittamista.

Joka tapauksessa risteilyt kyllä pannaan vähäksi aikaa. Liika on liikaa!

Rutiineihin palattu.

Kesässä on se hyvä puoli, että vaikka huolia edelleen löytyykin niin mikään ei tunnu niin pahalta. Aurinko ja vapaus kai luovat lisää uskoa itseensä ja parempaan huomiseen?

Duunia ja lukemista, sekä treeniä.

Pyysivät valmentamaan niin paljoa leireille (joita nyt muutama vielä kesällä) kuin mahdollista.

Ilmeisesti tytöt ovat tykänneet ja päävalmentajat olleet tyytyväisiä treenien sisältöön.

------------

Hyvä fiilis syntyy pienestä.

Loistava kehonsokerointi paikka löytynyt, jossa slaavilainen asiansa osaava huolellinen kosmetologi. Brasilialainen ei tosiaankaan tuntunut tällä kertaa pahalta ja olen tulevaisuudessa valmis sijoittamaan kerran kuukaudessa kyseiseen hoitolaan.

Vesimelonia, mansikoita ja tuoretta ananasta kuluu luvattomia määriä! Tuoreet hedelmät ja vihannekset lisäävät energia saldoja.
--------

Tänään tuli vihdoinkin päästyä treffeille muutamia viikkoja sitten törmättyyn kundiin, joka vaikutti silloin varsin ujolta ja hiljaiselta.

itseasiassa lähdin treffeille asenteella "Katotaan minkälainen urpo sieltä JÄLLEEN tallustaa...". Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt.

Terdeilyä ja höpöttelyä.

Kundi minuun verrattuna selkeästi ujompi, mutta persoonallisesti hyvännäköinen, omaa kapean vyötärön, luonnostaan hartiat ja muutenkin mahtavassa kuosissa. Plussaa kenties silmiin iskevimmistä hymykuopista, sekä hyvästä tuoksusta!

Saattoi metrolle ja ehdotti minigolffia.

Sen verran miellyttävä tapaus, että ehdottomasti date nro. 2 edessä.
---

Hyvä onnenihan jatkui:

Vieressä istui todella hyväntuoksuinen kundi treenikassin kanssa ja samalla pysäkillä jäi kenties täydellisimmän vartalon, sekä tuoksun ikinä omaava nuori miäs.

Pukeutunut kauluspaitaan, siisteihin housuihin ja tyylikkäisiin kenkiin. Korvilla nappikuulokkeet ja askellus kevyttä ja määrätietoista.

Ja se vartalo.... voi luoja!
Leuka loksahti auki ja pään sisällä räjähti. Niiiin hyvässä kunnossa.

Totta kai kundi eksyi samaan kauppaan ja pientä silmäpeliä olikin välillämme havaittavissa... Puna nousi poskille, hengitys salpautui ja lempi tosiaan nousi liehumaan.... Tietysti kaupassa myös soi vielä Missy Elliot- One minute man.

Jos tyyppi olisi kääntynyt ja ehdottanut jotain, olisin hyvän partiolaisen tavoin ollut heti valmiina.

Tällä asenteella ja mielentilalla onkin vallan fiksua lauantaina ajautua jälleen aaltojen vietäväksi, sekä eksyä itämeren valloitusretkelle kohti länsinaapuriamme liiankin tutulla punavalkoisella laivalla.

Helle aalto yhdistettynä mielikuvitusrikkaisiin hetkiin on vaan yhtä mahtavuutta.

Hiljaisen liikkeen rutiinit sisälsivät ajottaista koomaamista rajoja rikkovan kuumuuden takia ja minishortseissa hyppimistä työpukeutumisetiketin vastaisesti.

Jonkin verran kerkesi pänttäilemään, mutta kuumuudessa hermoliitokset toimivat varsin surkeasti.

Vesimeloni himotti alituisesti alitajunnassa ja kylmä vesituoppi oli vain yhtä unelmaa.

Yritä siinä pänttäillä.
-----

Perjantaina loitsu kirjan kyhäämistä shamaanille ja lauantaina sanojen viimeistely.

Alkoi itseään naurattamaan kaikenmaailman rituaalien kyhääminen ja loitsujen vääntäminen modernimmiksi versioiksi.

Tiesittekö muuten, että kaikki suomalaiset on leimattu noidiksi viime vuosisatoina? Kyllä. Repesinkin ajatukselle, että olen varsin sopiva coktail sitten shamaaniksi. Suvussa nimittäin venäläistä, venäjän mustalaista ja Länsi-Europpalaistakin verta.

Sitten kukitusvihdan sidontaa ja lopulta THE polttareihin ajautuminen.

Päivä käynnistyi drinksukoulun shoteilla ja maailman mahtavimmalla minulle tehdyllä drinksulla.

Baarimikolla meni hetkeksi pasmat sekaisin... (kai johtui työ ödööristäni?Hmm) ja kaveri tipautteli välillä tavaroita ja sekoili reseptissä:

Hunajamelonia, päärynää, sitruuna mehua, pisangia ja melooniviinaa. Loppusilaus kookosmaidolla. Vähän jäitä ja blenderiin:
Nami namia!

Saunominen meni loistavasti ja naurussa oli pitelemistä ilman, tulen, maan ja veden henkiä kutsuessa ja sinauksia luetellessa.

Toki oli pakko laulaa kovaa ja korkealta vielä "Kalliolle kukkulalle" morsianta jauhottaessa.

Hyvä vasta hetettiin roskiksen katolle ja onnea sataa kovasti, koska laskeutui oikein päin. Paha vasta tuhottiin biojätteeseen modernilla tavalla.

Isolla hohtavan valkoisella limusiinilla Apolloon ja bileet pystyyn.

Mahtava reissu ja mahtavat polttarit, mutta menetin taas hermoni ja vedin loppuillan viinaa vitutukseen.

Rakkaat sisareni juoksuttuvat minua alituiseen baarissa hakemaan kaikille juomia ja sain ehkä tanssia rauhassa max. 10 min kun taas piti mennä.

Törmäsin hauskan oloiseen kundiin baaritiskillä ja sainkin kantoapua bisse palkalla, sekä hetkeksi tanssiseuraa.

Mutta voi jumalauta kun siskoni näyttivät jälleen sitruunan nenään vetäneiltä kun kundin kanssa tanssahtelin. Pakko oli kaveri lähettää matkoihinsa pahoitellen ja jatkaa ympäri baaria juoksua. Hyvä kun sai aloillaan hetkeäkään istua. Prkl....

Sitten vielä yöbussissa 19-vuotias poika alkoi pokailemaan ja naurussa oli taas pitelemistä. Enkä taaskaan sanojani säästellyt:

"Hei poika... en sekaannu lapsiin.."
"Vaikka nuokunkin, en tarvitse saattajaa.."
"Painu lapsi jo...."

Kotiin ja kännykän metsästystä. Käväisin jopa ulkona etsimässä luuriani. Sehän löytyi lopulta kylppäristä vaatteitteni alta.

Hitto mikä reissu.
*Rastii mustaan kirjaansa*
"ÄLÄ juo vitutukseen vaan lähde mielummin heti kotiin päin, kun alat muistuttamaan yksisarvista."

Sunnuntai auringossa hyvässä seurassa ja krapulointia.

Juuri tuli herättyä 12h unilta. Laittamaan itseään kuntoon ja töihin!

BTW: Nyt alkaa taas muistuttamaan spanishia. Espanjan kielisiä fraaseja kuulee suunnasta ja toisesta.

Nyt vielä ruskeat piilarit ja espanjan kertausta niin pääsee pitämään jälleen hauskaa muiden kustannuksella.

Oih kesäpäivän iloja!

Mikä on parempaa kun valmentaminen auringossa vihreällä nurmella lintujen laulaessa taustalla?

3h jälkeen olo on kuin tomaatilla ja tulos oli varsin punahehkuinen. Siinä oli hyvä iltavuoroon mennä hymyillen...

Aamulla punaisuus laskenut ja rusketus tilalla.

Sitähän voisi ihmisiä hämätäkseen jälleen turvautua espanjan kieleen ja sikailla oikein kunnolla?

Joka tapauksessa tämän päiväisen koulutuksen jälkeen tein itsemurhan latino dance ja total combat tunneilla. Tämä tyttö melkein oksensi loppuverryttelyjen aikana ja silmien edessä leijaili hetken tähtiä. Muistot thai nyrkkeily treeneistä nousivat mieleeni. Oi niitä aikoja!

Kyllä pakko sanoa, että kunto on aika kova, mutta mistä tämä turvotus on tullut?! Taitaa olla se aika taas kuukaudesta, kun kaikki vituttaa ja menee perseelleen. Ensimmäinen itkuraivari pukuhuoneen peilin edessä ja toinen bussissa upotessa penkkiin naama rutussa, sekä hetkellisen depression lamaannuttamana.

Totta kai matkalla kotio pariskunnat hyppivät halien ja suudellen silmille, kun minä puristin treenilaukkuni kahvaa kädessäni ja purin huulta. Sitten tietysti varsin veikeän vaavin omaava perhe hyppäsi kyytiin ja vaavi tuijotteli minua isoilla sinisillä silmillään.

Huusin pääni sisällä.

Kotio päästyä pyykkäämään ja olo tietysti taas nousi taivaisiin vesimelonin, tuoreen ananaksen ja maitorahkan saattelemana. Kutsu urheilutapahtumaan vapaaehtoiseksi hierojaksi on ilmestynyt meiliboksiin. Kokemusta ja nimeä tekemään siis. Pienestä se lähtee ja fokus horisonttiin. Tällä tytöllä on selkeät tavoitteet.

Ja enhän minä yötäni yksin nuku... tuttuakin tutumpi ja sitäkin rakkaampi neuroanatomian kirja löytää paikkansa kainalossani, sillä viimeinen suullinen koe ensi tiistaina ja nyt töissä ollessa, sekä valmentaessa olo kummasti muljahti epävarmaksi.

Kadonnutta tietoa siis metsästämään!

Sitäpaitsi loppuviikosta jälleen hiljaisemmassa liikkeessä, jossa on varmasti mahdollisuus päntätä useampi tunti töiden ohella.

Suositukset duunipaikalta jo melkein taskussa tulevaa vaihtoa varten. HA!

Pakko pitää valmentaminen aina sivutyönä.

Mahtava tunne nousta ylös kuudelta ja lähteä aikaisin aamulla toiselle puolelle pääkaupunkiseutua valmentamaan auringonpaisteeseen oheistreenejä.

Aurinko, uniset katseet, luonnon tuoksu... Aivan mahtavaa.

Viikonloppuun mennessä olen aivan papu. Ulkotyöstä on iloa ja täytyykin muistaa huomiseksi aurinkorasvassa uinti ennen ulos siirtymistä. Nyt posket ja yläniska kihelmöivät.

Aivan mahtavaa ja ihanaa työtä!

Tai jospa erikoistun niihin urheilijoihin ja menen urheiluvalmennustiimin jäseneksi? HmmMMMmmmMmm...
-------

Vaan kummastuttaa tämä väsymyksen määrä. Pitkiä päikkäreitä joka päivä.

Tänäänkin kuuden aikaan rantauduin koti-> "torkkumaan" ja herääminen kymmeneltä.

Uni parantaa haavat, uudistaa kroppaa ja selkeyttää ajatuksia.

Ja voin ainakin yhden sanonnan pitävän paikkansa: Onnellinen voi olla nimittäin myös köyhänä. Suurimmat tarpeet tyydytetty tarjoushinnoin ja Kaksi seuraavaa kuukautta vietetäänkin senttejä laskien. Elokuussa helpottaa ja kunnolla.

Mutta mitä menoja yhdellä ihmisellä oikeastaan on, joka täyttää päivänsä työllä ja treenillä? Kavereiden kanssa joskus rannalle jne. Se on ilmaista.

Kesä kuuntelemista: Sergio Contreras

10h työpäivät ovat kyllä yhtä itsemurhaa. Suosittelen kuitenkin kokemuksena kaikille.

Syy: opittehan arvostamaan VAIN 8h työpäiviä! *Mairea hymy*

Sitä unohti kokonaan valtakunnallisen teinien ryyppäyspäivän. Haluttaako mennä juhlimaan? Pitämään hauskaa?... Suoraan sanoen ei. Ei todellakaan!

Tänään otan rennosti aikaa itselleni. Aika vain jättää aivot narikkaan.

Matkalla kotiin törmäsin ihan hauskaan kaveriin bussissa. Tumma kaveri opiskelee hoitsuksi arcadassa ja oli varsin velmun oloinen.

Piruilua suuntaan ja toiseen. Kyselyä ja selvittelyä.

Tottahan toki aina puhun auliisti ihmisten kanssa. Sitten juttu kääntyi yhteystietojen vaihtamiseen ja ystävinä olemiseen.

Tein jälleen tapani mukaan temput ja tokaisin:

"Jos näemme toisen kerran tässä bussissa, lupaan antaa meili osoitteeni/puhelin numeroni, mutta en nyt. Ajattele tätä pienenä pelinä!"

Syyksi ilmoitin jälleen sen, että hyvinkin moni haluaa olla ystäväni 24/7 vain hetken tapaamisen jälkeen.

Tytön on pidettävä puolensa.

Kundi naureskelikin kiireisyydelleni ja avoimen utelias.
Toki viimeisimmän kommenttini jälkeen muuttui hiljaisemmaksi ja "harmaammaksi".

Mahtava tapaus kuitenkin.
--------

"What if..." ja "jossittelu" ovat out.

Turhaan murehtii mitä voisi tapahtua/olisi voinnut tapahtua, kun yksinkertaisesti vain eläisi hetkessä ja nauttisi olostaan.

Pieni pelailu ja kisailu, sekä spontaanius lisäävät maustetta elämään.

Minun kanssani ei ainakaan tule koskaan olemaan tylsää. Niin hyvässä kuin pahassakaan.
--------

Ihmetyttää joidenkin ihmisten kova tarve oppia tuntemaan minut päästä jalkoihin.

Kaikkein hauskinta tässä on, että taktiikka on aina samankaltainen ja samantyylinen. kuin yksi ihminen olisi tuon kaiken tiedonhalun takana.

Jälleen rakentelen salaliittoteorioitani, kun yksinketainen vastaus edelliselle jännälle ilmiölle on ihmisten laumakäyttäytyminen ja opitut maneerit.

Siis nuggumaan..

Pyöräilyä, teho bikini treeniä, zumbaa ja päälle töitä, töitä, sekä vielä vähän töitä.

Pääsin puhumaan sitten englantia eri murteita omaaville (Voi luoja sitä oli taas hieman sormi suussa, mutta huomattavastihan tuo on helpompaa face to face) ja tattaDAA!!! Venäjähän sujui tänään paljon paremmin!

Minä mittaamattoman laajalla sanavarastollani ymmärsin mitä asiakas hakee ja avustin sen mukaan ja takeltelin ohessa yksinkertaisia sanoja.

Mutta kuitenkin jäi voittaja fiilis.

Kesässä on ehkä parata se, että meikit tuntuvat jäävän nurkkaan, kun eivät kuitenkaan kasvoilla kuumuudessa pysy ja luomu rusketus astuu sijalle. Tuntuu, että saa katseita enemmän kuin normaalisti, mikä taas voi johtua mini shortseistanikin...

*Kulmakarva koholla, mietiskelevä ryppy silmien välissä*

Salini on mitä mahdottomimman hauska vaikkakin porukkaa onkin runsaan puoleisesti. Oikein mukavia.

Tunnit tarpeeksi rankkoja!

Pukkarissa siinä hiuksia kuivatessa vieressä olija teki suomalaiseksi varsin yllättävän tempun ja kehaisi suutani persoonalliseksi ja kauniiksi.

She made my day!

Kannatan kohteliaisuus päivässä- kampanjaa! Tehdään kaikki yhdessä jonkun päivästä mukava kehaisemalla jotain positiivista piirrettä hänessä. *innostunutta käsien yhteen lyömistä*

Nyt tämä uraorientoitunut nainen meni ja teki sen, että karsi aikatauluaan ja tunnon tuskiaan. Viestiä mukaville, ei ihan sytyttäville, kundeille, että nyt kyllä valitettavasti keskityn uraani ja tulevaisuuteeni.

Vaikka onkin itsepäinen, temperamenttinen ja räiskyvä persoona on muistettava yrittää välttää henkilövahinkoja.

Aika rauhoittua, puhdistautua ja valmistautua juhannukseen.

Mainitsinko jo napanneeni lisää työvuoroja? 6 päiväisiä viikkoja luvassa. Elokuu vapaa, ehkä muilla mailla?

Nyt nuggumaan, sillä huomenna 10h työpäivä.

Aika juoksee ja elämän jano kasvaa.

Kunnialla suoritettu kirjallisia töitä ja tehtäviä pois alta. Tutoroitu, joskin ei ilman ongelmia, sillä (kurssi) exhange tutoringhan ei käy suomalaisia tutoreidessa.

Siis voi luoja.

Mutta asiat hoituu kyllä.

Uroteko: Risteily kouluporukan kanssa.
Huh huh... ei lähtenyt lapasesta ja komiikaltahan säästyttiin?

Tietysti risteilyä edelsi vanhempieni hääpäivän juhlinta perjantai iltana ja lauantaina siskoni halusi viihteelle.

Tällä hetkellä maksa huutaa halleluujaata ja tauko on selvääkin selvempi. Olen aiheuttanut jopa hämmennystä lähimmäisteni joukossa:
"Oootko tosissas?"
"WTF?!"
"You must be kidding?!"

Harmittaako? Onko vierotusoireita?

Itse asiassa... ei laisinkaan!

Mahtava fiilis. Treeniputki käynnistyy ja rakastan töitäni.

--------

Tässä ajan kuluksi olen välillä seurannut muiden blogeja ja voi luoja, että lähti jälleen naurattamaan ihmisten herkkyys kaiken vakavasti ottamiselle.

Oletteko koskaan kuulleet/lukeneet sananlaskuja raamatusta, joissa kerrotaan kuninkaalle viisaita ohjeita hallitsemiseen? Ne ovat varsin käypiä myös realityyn.

"Jos viisas ryhtyy käräjöimään tyhmän kanssa, tämä räyhää tai nauraa. Sopua ei tule."

Siis antakaa sen leuka-Hennan riekkua ihan rauhassa! Jos hänen mielestään hän on täydellinen niin mikäs siinä. Itsetunto on ihan vaan suotavaa kaikille suomalaisille. Jos hän kuvittelee kaikkien tavoittelevan jopa turhien julkkisten roolia: Siitä vaan!!! Mitäs hittoa se liikuttaa?!

Hän itse on sen monta kertaa sanonut, että leikkaukset on mahtava keino kaunistua ja kukapa muukaan leikkauksia tarvii?.. Vain rumathan käyvät leikkauksissa?..

Ja oppiipa tyttö karusti botoksin vaikutuksen muutaman vuoden sisällä...

Siis miksi ihmeessä käytte väittelyyn idiootin kanssa?! Ihan turhaa ajan hukkaa.

Ja mitä se kertoo teistä, jotka olette lähteneet todistelemaan luonnollista paremmuuttanne ja tyytyväisyyttä itseenne hänelle?!

Toki voi olla, että olette luonnostaan mitä ihanimpia ja kauniimpia, mutta Hennan sanat kuitenkin osuivat ja upposivat teihin. Ettehän te muuten olisi viitsineet edes vastata tuolle tytölle?..

Joko tyttö ymmärtää sarkasmin/ piikittelyn/provosoinnin taidon tai on oikeasti ihan helvatan idiootti.

Jännä mihin ihmiset tuhlaavat aikaansa...

Ja miksi minä edes viitsin kommentoida asiaa blogissani?!
-----------

Lainasin itselleni läjän alaani koskevaa filosofiaa ja hoitoa, sekä joitakin alan yleisteoksia...

Mahtavaa ajanvietettä auringossa maatessa ja fiilistellessä kesää.

Tunnen omantunnon tuskia, etten vieläkään ole vastannut sille söpölle kundille, mutta pusittelu/haliminen ja yyber söpöily puhelimessa vaan on kauhea turn off.

Sitten tapasin aivan mahtavasti laulavan suupaltin, joka harrastaa sitten kuntoilua/kehonrakennusta. Valitettavasti löysin myös jälleen yhden miinuksen: Kaveri oikeasti olisi vakavissaan käyttämässä steroideja, jos ei "kasva tarpeeksi nopeasti". Niin vetäkää vaan niitä hormoneja, kun ette vaikutuksistakaan kaikkea tiedä. Kyllä.... valtava TURN OFF!

*Syvä huokaus*

Ehkä olen vain liian nirso?

Miksi en vain nainnut sitä juoppohullua? Tai narsistia? Pettävää nistiä?....

Ei. Eivät kaikki tapaamani miehet ole olleet kauheita. Mahtaviakin tapauksia on ollut, mutta olinko itse valmis?

Pitäisikö asioita päästää läpi sormien? Tottahan toki vikojakin on oltava. Mutta tein lupauksen, etten enään "kouluttaisi" kundia eli olisi se ensimmäinen tyttöystävä tai uhraisi omaa itsenäisyyttäni/elämääni kokonaisuudessaan, jotta toinen pysyisi joten kuten kasassa.

En vain tahdo päätyä kliseisesti ghetto sinkku äidiksi. Tai sekakäyttäjän vaimoksi.

Mutta kuten kaverini kanssa höpötettiin tiistaina seuraavaa ilmiötä todistaessa:

Puoli kahdeksan aikaan kaupunkiin päin mentäessä metro täyttyi toinen toistaan komeammista nuorista fiksun oloisista ja urheilullisista miehistä...

Takaisin kotiin päin tullessa ilmestyi kolme kova äänistä edelleen Suomen MM voittoa juhlivaa nuorta kundia metroon huutelemaan, takana istui kolme kälättävää teini tyttöä ja viereisellä penkillä istui varsin juopuneen oloinen bissen kaatelija mies läppärinsä kanssa, joka kovasti pyrki tekemään läheisyyttä kanssamme.

"Ghetosta sinä olet ja ghettoon sinä päädyt..."

Pitäisikö vain pistää peli poikki ja luovuttaa?