Loistava viikonloppu! Taas uusia näkökulmia elämään.
Perjantaina sukulointia, 3 potilasta ja treffit. unohtamatta tietysti perhe draamaa... *muikea virnistys*
Lauantai duunissa ja my long lost cousin tuli käymään perheensä kanssa. Aivan loistava tapaus. Kyllä sukulaisen tunnistaa niin hyvässä kuin pahassakin.
Sunnuntai meni taas duunissa, mutta illalla juoksin ovien sulkeutuessa Vanhalle ylioppilastalolle katsomaan ständ uppia. Aivan loistavaa settiä! Hiukan hermostutti aluksi mennä yksin räkättämään yleisön joukkoon, mutta ei se oma nauru kuulu yli kaiken muun kaakatuksen. Aivan loistavat setit!
Siis 80-luvulla syntyneiden päihde-, mielenterveys ja työongelmathan johtuvat vain ja ainoastaan herra Hapsiaisesta! Googlatkaa, jos ei heti sytytä.
Perjantaisista treffeistä mainittakoon: Ihanaa kun toinen puolisko koittaa vähentää estojasi ja rentouttaa ilmapiiriä muikealla annoksella hyvää viiniä. Sori, mutta vain yksi ongelma. Tai siis porsaan kokoinen reikä pläänissä: "I'm from the gheeetttoooou...."
"You can get the girl out from the ghetto but how do you get the ghetto out of that girl?"
Jos haluat saada nk. "estoni" ja varautuneisuuteni herpaantumaan tarjoa jotain hiukan stydimpää.
Näin jo kummallisia sketsi pätkiä päässäni siitä, että kesken hempeilyn pamautan: "Otin jotain vähän vaikuttavampaa mukaan..." ja silmää iskien ja huulia lipoen kaivan esiin taskusta taskumatin. "No nih! Loraus tota tohon joukkoon ja AVOT!! Pistetään sullekkin..." Kauheaa röhönaurua ja kundin reiden kopeloimista.
Sii vakavasti ajateltuna: Sori pläänit mun osalta ei ihan niin helposti toteudu. Koita päästä ensin ghetto maailmaan sisään ja tee sitten suunnitelmia tarkemmin..
-----------------
Pieni varautuneisuus on aina olemassa. Joka paikassahan mitä tahansa voi sattua? Ihmisiin ei todellakaan voi luottaa. Ja historiaani vedoten: Voin nyt kerrankin sanoa, että olen oppinut kantapään kautta.
Muiden sanomiset voi päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos toinen on uber ystävällinen sinulle -> Hän luultavasti vain haluaa sinulta/sinusta jotakin. Sen takia minun on vaikea ottaa lahjoja/huomion osoituksia vastaan. Siksi en enään lähde kaikkien leikkiin mukaan noin vaan.
Ei ole minun tehtäväni todistella itseäni muille. Jos siis omaat menneisyyden haamujen tekemiä katkeran suloisia arpia ja heijastat omaa kokemaasi minuun: NEXT!
Olen oppinut ottamaan jokaisen tapaamani ihmisen itsenään nk. "tyhjänä" tauluna arkeeni. Tekosi/sanasi määräävät oman paikkasi top miljoona-triljoonaa tuttua listallani.
Näin siksi, että enhän minäkään halua syntyperäni, historiani tai vanhojen tekojeni määrittävän minua kenenkään silmissä?
Toki menneisyys maustaa ihmistä, mutta jos menneisyyden antaa vaikuttaa nykyisiin tekoihinsa tai määrittää mielesi näkemään kaikki muutkin ihmiset menneisyyden ihmisten kaltaisina (Niin hyvässä kuin pahassakin): On siinä jo jotain mätää.
-----------------
Ja takaisin asiaan miehistä. Tunsin henkiset pallini kasvavan kertaheitolla seuraavaa kommenttia sanoessani ystävälleni:
"Siis on miehiä joita tapaillaan ja niitä joita pannaan."
Siis te, jotka saatte minut treffeille ja ensimmäisenä/toisena iltana ette saa piparia: Olkaa immarreltuja!
Potentiaalisia kavereita testataan sitten kunnolla. Kärsivällisyys on hyve.
"Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön!"
-----------
Vaikka keskustan lähellä asunkin oli loistavaa tulla eilen kotiin. Rapussa oli pilkko pimeää ja pimeyden keskeltä kuului ensin pullon kolahdus ja näin tumman hahmon liikuskelevan rappukäytävässä.
Sydän pamppailen ja varmoin kopisevin askelin kävelin valonkatkaisijan luo. Tumman hahmon viereen.
Valojen syttyessä näin kuihtuneen, paskaisen hahmon kapeine kasvoineen ja sekavan, mutta säikähtäneen katseen. Hänen ihonsa hilseili ja haju tunki sieraimiini aiheuttaen kuvotuksen tunteen. Vanha tuttumme nisti mutisi muutaman sanan "sori vähän vaan istuskelen tässä..." Tunsin säälin aallon vyöryvän ylitseni. Avasin hissin oven ja painoin kerrokseni numeroa.
Hississä tuoksui vanha tuttu krapula ja peilin vieressä oli puoliksi syöty kanawrappi.
Tasan tarkkaan ymmärrän täysin tuota säälittävää otusta. Ei meissä loppujen lopuksi ole paljoakaan eroa. Hän vain valitsi helpomman tien. On helpompi jäädä tuleen makaamaan ja piehtaroida kokemustensa keskellä sääliä hakien, järjestelmän tuudittaessa sossun oravanpyörään, kuin nousta ylös ja tapella vastaan.
Kerrokseni hissin oveen oli raapuettu kirkkovene. Astelin muutaman askeleen, kaivoin avaimeni esiin ja astuin sissän. Vihdoinkin kotona.
