kålla kålla

Tänä aamuna tuli herättyä stnan isoon vtutukseen. *mieliteollinen ryystö kahvikupista*

Edelleen kihisyttää niin paljon, että vaikea pynttäytyä työpäivää varten.

Viikko ollut mitä mahtavin, totta kai stressiä on paljon, mutta hej? Mitä elämä olisi ilman haasteita ja ongelmia?

Mutta:

Rakkaat vanhempani omaavat omituisen ajatusmaailman ajottain. Huomasin ensimmäisen kerren merkin itsetunnon puutoksesta vanhempieni maailman järjestyksessä. Mutta toisaalta osuivatpa herkkään kohtaan.

Paikallinen juoppu porukka omaa katkeran näkemyksen vanhemmistani ja kateudessaan sekä katkeruudessaan yrittävät kaataa paskaa heidän niskaansa aika ajoin.

Tiedättehän te pienien piirien ongelmat? Kauheaa draamaa pienellä alueella ja tehdään "suuria elämän ja historian mullistuksia". Jesus....

No mutta asia koski minua, se mitä he minusta levittivät ja ei välttämättä ollut kauneinta tekstiä.

Vanhempani sitten ringauttelivat illalla (BTW treffieni aikana..) ja paniikissa koittivat selvittää asiaa.

Mikään muu ei tässä asiassa loukkaa minua niin suuresti kuin se, että pieni juoppo katkera mieli saa heidän luottamuksensa minua kohtaan horjumaan. Olisivat päästäneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!

Pienet katkerat mielet levittävät saastaansa sinne mille ovat kateellisia, ei niitä tarvitse huomioida!

Ja tästä syystä mahdollisesti en ole vähään aikaan puheväleissä isääni...

Mikään ei loukkaa minua niin suuresti kuin luottamuksen puute minua kohtaan.

Ja illasta tarkemmin:

Kundi on mahtava. Mukava, nähnyt paikkoja, ei mikään sivistymätön idiootti..

Mutta:

1 Vihaan, että minua nk. testataan. "Juu jätkä sulla on ehkä hynää etc. mutta kun sovimme treffeistämme long time ago, en tätä tiennyt ja lähdin vain ja ainoastaan SINUN ja PERSOONASI takia treffeille kanssasi. Joten lopeta se helvatan testaaminen."

2. Tuo testaaminen alkaa vaikuttamaan huonolta itsetunnolta... Haluanko oikeasti olla taas valo pimeydessä ja itsetunnon uudestaan rakentaja/ vahvistaja?

3. Pleieri pleieri.. Mikäs siinä. Enhän minäkään suurinta rakkautta ole hakemassa vaan katsomassa mitä elämä eteen heittää jne., mutta älä valehtele.. tai siis ainakaan jää kiinni valehtelusta. Tidän itse asiassa erittäin tarkkaan mitä Tallinnan reissun Yönä/toisena päivänä tapahtui...

Ja noihin vedoten: Lähdenkö oikeasti mitään todistelemaan kundille, jonka puheista mahd. 90% on täyttä paskaa?

Vihaan sitä että minua pidetään tyhmänä.

----------

Siis Whippa tää on persiistä.

*Gone to work*