Kettuuntunut olo. Ollut jo monta viikkoa.
Asioiden hidas eteneminen ottaa päähän. Myös idiootit ihmiset voisi listiä.
Taidan olla kieroutunut yksilö, sillä vaikka ketuttaa, niin elän elämäni kenties onnellisempaa aikaa, sillä tiedän mitä haluan. Pudotan painoani ainakin 4 kiloa vielä. Treenaan niin vaan perkeleestä ja minulta löytyy tähtäin koulutuksenkin puolesta. 10 vuoden haitarissa pyrin pääsemään lääkkikseen.
Ennen kaikkea ura, ja mikään ei tule enään estämään ja hidastamaan vauhtiani.
nyt oli ihan pakko heittää sonnat pihalle ja avautua suureen ääneen. *mielipuolista naurua*
En tiedä mistä miehet ovat tulleet niin yksinkertaisiksi. Vaikka pesäpallomailalla iskisi kymmenen kertaa palleille, ei silti herätä ja tajuta tilannetta.
Sama juttu tolla entisellä ukollani.
Äijäily suhteessa ei riitä, eikä se, että ajoittain elvistelet ja esität kodin isäntää.
Kommunikaatio rakkaat lapset, kommunikaatio. jos sitä et hallitse olet ikuisesti juuttunut syöksykierteeseen ja huomaat löytäväsi itsesi 50 kymppisenä baariruusuja iskemästä.
Piip Piip
Nyt keskittymään jälleen silmälasien ihmeelliseen maailmaan..
Ihana, että aurinko paistaa tähänkin koloon. *tyytyväistä hyminää*
Nyt istun töissä ja tuiotan koneen ruutua. Olo on hieman sekainen, mutta varmempi kuin aikoihin.
Elämäni on saatava järjestykseen ja vaikka kuinka se sattui ja edelleen tekee kipeää, oli minun tehtäväni purkaa kihlaus ja muutettava erilleen.
Se suhde veteli viimeisiään ja kituutti pitkäjänteisyydelläni pitkään. Lopulta mieheni teot iskivät viimeiset naulat suhteen hauta-arkkuun.
Oli öitä jolloin soittelin mieheni perään itku kurkussa ja öitä, jolloin hän ei lainkaan kotona ollut. Puheluja joissa hän viinahuuruissaan repi minut kappaleiksi. Myös sovitut tapaamiset ja treffit peruuntuvat kavereiden ja viinan astuttua kuvioihin.
Saatanan iso sika.
Hälytyskellot soivat jo syksyllä ja lopulta en sietänyt edes hänen kosketustaan, sillä sydämmeeni sattui niin paljon ja huusin äänettömänä kivusta ja vihasta.
Toivoa oli, sillä tahdoin aloittaa suhteen jälleenrakentamisen peruskivien korjaamisesta.
Silloin napsahti pahemman kerran, koska mieheni oli jo luovuttanut ja päissään jälleen polki minut maahan. Ja sitten se koira jälleen kerjäsi silitystä häntä koipien välissä.
Pahinta kaikessa oli se, että olin paljastanut hänelle heikon kohtani ja hän lupasi tukea minua siinä ja olla käyttämättä sitä minua vastaan.
Kuinkas kävikään?
Sen vannon, että kukaan ei enään koskaan sano, etten pärjää yksin ja käytä heikkoja kohtiani hyväkseen.
Sen kyllä myönnän kaiken tämän dramaattisen vuodattamisen jälkeen, että annoin miehen sokaista minut ja melkein pistää omaan muottiinsa, mutta onneksi olen sen verran ylpeä kusipää, todellinen lortto, että minulta löytyi pokkaa lyödä takaisin.
I'm back!
