Blogi

Tänään tanssimaan, tanssimaan, jepa jee!

*pomppii innostuksissaan työpaikkansa myymälää ympäri ämpäri ja tiputtelee kehyksiä hyllyistä*

Jepa jee! :D

BTW: Harkitsen vakavasti tankotanssin aloittamista. Kuulemma loistavaa kuntoilua!

Mitä tehdä silloin kun vituttaa 24/7?

Nykyisessä todellisuudessa on vain sinniteltävä ja hammasta purren painettava eteenpäin, vaikka mieli tekisikin ampua singolla idiooteilta pää irti, suolestaa kollegansa ja suorittaa ruuminavaus elävältä naapurillensa.

Mutta realistisesti ajatellen.

Alan kyllästyä olemaan ainainen kiltti tyttö. Nyt voisi vaan räväyttää ja venyttää sääntöjä.

Jesh...

*villahuopaan kääriytyneenä kyräilee kulmiensa alta ja happaman oloisena maailmaa*

Nyt ei auta valittaa vaan pistää asiat toimimaan juuri niin kuin ne haluaakin toimivan, no more bull shit.

Nyt voin viralliseti sanoa olevani osa sitä naisporukkaa cityssä, joka purkaa itseään avautumalla ja mollaamalla eksiään netissä.

Olen säälittävä.

Sentään myönnän sen. *räkänaurua, pari köhäisyä väliin*

Kyllä ihaniakin asioita muistaa. hymyn, tanssin, laulun, kosketuksen, kauheat räkänaurut tyhmistä asioista, sen kun töistä tuli oli ruoka valmiina, syvälliset puheet, kävely retket etc.

Niin paljon hyvää.

Elämä jatkuu.

Sitä taas katselee omaa napaansa ja mietiskelee menneitä.

Olen muutaman viimevuoden aikana kasvanut jälleen ihmisenä, vahingoittanut itseäni miljoona kertaa, sieluni on vanhentunut vuosia, sekä arvet sydämmessä vain lisääntyneet.

Cityn keskusteluissa suhde kategoriassa, avattiin itseäni koskettava keskustelu; "Miksiköhän ne"

Aivan.

Miksiköhän ne, jotka lupaavat olla satuttamatta, ovat juuri niitä jotka satuttavat?

No kokemuksia rikkaampana, sitä paskan joukosta tulee aina noustua, mutta miten sitä antaa ihmisten aina vaan satuttaa uudestaan ja uudestaan?

Onko silloin tyhmä vaiko vain sinisilmäinen?

Onko väärin luottaa ihmisen hyvyyteen oman mielensä/sielunsa/sydämmensä kustannuksella?

Tämä teksti menee taas siirappisen angstisen kliseisen tyylin mukaisesti....Mutta muotikin on vanhan kierrättämistä?

Olen tehnyt päätöksen.

Ne jotka minua satuttivat ja pyrkivät rajoittamaan edelleen, ovat elämäni sivulokerossa ja ellei ihmettä tapahdu pysyvät siellä. Eivät pääse turhan lähelle.

Sitä tuli kanssa mietittyä miestyyppiä johon syystä tai toisesta aina hullaantuu.

yhteinen tekijä miehissäni on aina olut ongelmat perheen kanssa. joko suhde vanhempiin on paska alkoholin taikka sitten sulkeutuneisuuden vuoksi ja minä päädyn aina sijaiskärsijäksi. Saan olla äitinä isoille pojille.

Sori, mutta se on päätetty että sen paskan jätän taakseni.

Miehet jotka esittävät vahvaa ulospäin, ovat lahoja sisältä. Ja sitä en tosiaan miehessä etsi vain sisäistä lujuutta ja luonnetta.

No jaa jaarittelua taas.. No ainakin tiedän mitä haluan ja mitä olen? *virnistys*

Nyt treenaamaan.

Viime blogissani kauhistelin "Huoran panija"- miehen blogia. On hyvin mahdollista ja todennäköistäkin, että kyseinen blogi on suunnattu miehen fantasian "toteutumiseen". Ihan oikeasti, panen huoria. etc. asenteella.

Sairasta kuitenkin.

Tulemme kysymyksen eteen miksi tuo kyseinen ukkeli kiihottuu kivun tuottamisesta Huoriksi luokitelluille naisille.

Itse tulkitsisin syynä olevan kliseinen ja valtakunnallinen käsitys naisista. Olet joko Madonna tai huora eli hyvä tai paha, äiti tai perheenrikkoja etc. Välimuotoa ei ole.

Miehen traumat, äiti-poika suhteessa (Äidillä suuri valta poikansa elämässä?..) ja itseluottamukseen vaikuttava tekijä, sukupuolielimen koko, ovat yhdessä kierrouttaneet tuon hyljeksityn miehen, joka ilmaisee kärsimystään fantasioiden muodossa ja purkaa turhautumistaan pahoihin naisiin(huoriin), nauttien kalunsa "valtavan" koon huorille tuottamasta tuskasta ja vallan tunteesta jonka tilanteen valtijana saa.

Luultavasti kyseessä on hontelo miesparka, jolla ei ole urheilullisia suuntauksia, vaan nörtteilee vapaa aikansa (silloin kun äiti ei ole asuntoa siivoamassa) ja yrittää päteä kirjanpitäjä työssään. Surullista.

Näkyykö päällepäin, viime aikaiset Freudilaiset tutkiskeluni?

Fallos kateuteni on ajanut minut tilanteeseen, jossa jälleen vedän nappikset jalkaani/nyrkkeilyhankat käsiini ja näytän miehille heidän paikkansa. *buahahahahaa!*

Voin rehellisesti sanoa kokeneeni tänään onnen hetkiä.

Heräsin aikaisin, tein ostoksia, olin rannalla, otin aurinkoa lasti myös partsilla, sivistin itseäni lukemalla uusista muotivirtauksista, kosmetiikasta ja historiasta. Tein jopa rentouttavan kasvohoidon.

Nyt en voi enään vedota aatelisuuteen ja jaloverisyyteen,( vain rahvashan antaa itsensä ruskettua?..), kun vihdoinkin saan kaikki muut ihmiset kiinni aurinonpalvomisen jalossa taidossa.

*kikatellen ryystää kahvia rolling stones paidassa*

On monia asioita elämässä, jotka ovat ehdottomia henkisen orgasmin tuottajia.

1. Ensimmäinen siemaus hyvästä kahvista, kun kofeiini riippuvuus nostaa päätään. Niin jumalaista.

2. Krapula ruoka. Mitä pahempi krapula sen rasvaisempaa ja epäterveellisempää kuuluu safkan olla.

3. Mielettömän rankat treenit ja niiden jälkeinen fiilis. Gush... niin ihanaa..

4. Maailman pahimmat menkat ja Me, Myfel & I, sekä maraboun maitosuklaa levy. Halleluja!

5. Tanssiminen sydämmestään. usein on oltava vapautuneemmassa olotilassa, mutta silloin tanssitaankin koko yö!

6. Seksi. HYVÄ seksi.Tunteiden on oltava silloin mukana. Olkoon hellää, taikka rajua seksiä, kunhan tunteet on mukana.

Parhaimman fiiliksen saa esim. riidan jälkeen. "Vittu et vihaan sua... eiku uuh... " tai silloin kun rakastaa niin paljon, että melkein sattuu. U know what I mean?

Nyt on siten melkein kaikki nähty!

Jälleen blogeja selatessani törmäsin mitä sadistisempaan vedokseen. Blogi on nimeltään Huoran panija.

Kyseine äijä ketoo huorapanoistaan ja kuinka alvariinsa käyttää samaa tyyliä. Odottaa huoran palvelevan (ota suihin9 ja sitten panee huoraa niin, että huoraan sattuu ja nauttii tuottamastaan kivusta. "Näyttää huoralle tämän olevan vain huora".

Miten kukaan kehtaa edes elvistellä tuolaisella? "Saan nautintoa kun muut kärsivät."?!

Onko pieneen mieleesi koskaan livahtanutkaan sellaista asiaa, että jotkut ovat huoria tahtomattaan ja joutuvat availemaan reisiään tuollaisille koko vartalo kyrville?

Että ihmiset on sairaita.

Welcome to the reality.

Luin aikani kuluksi blogeja netissä ja törmäsin huoran päiväkirjaan.

Itse kirjoittaja vaikuttaa minusta erittäin fiksulta ja vahvalta naiselta. Sitä joutuu vaan helposti sinnittelemään hyvin vähällä opiskelijana ja hän valitsi huoraamisen lisätienestiin. Tottakai voi epäillä myös psyykkista vaivaa/traumaa, kun seksin saa pidettyä vain bisneksenä ja tunteettomana, mutta silloinhan voisimme mm. kaikki miehet sulkea hullujenhuoneelle?

itse en huoraamaan pystyisi. Tiukoissa paikoissa on alastokuviin lähteminen käynnyt mielessä etc. Mutta argh.. vaikea vaan muuttua kylmäksi ja lähteä objektiksi joillekkin miehille. "Look at me!!".

Törmäsin myös tyypillisiin kliseisyyksiin. Kuinka voivotellaan, ettei se huora pääse naimisiin ja on kauhea ämmä etc. Samoin myös tekstiä sitä, että miten suomeen yhtäkkiä on tullut varattujamiehiä, jota käyttävät näitä palveluja hyväkseen ja kuinka suomen kunnia etc on nyt kärsinyt kun kodinrikkomista ja pettämistä esiintyy.

Tervetuloa todellisuuteen! Tätä on tapahtunut vuosisatojen ajan ja tulee tapahtumaan sillä mikäs olikaan historian vanhin ammatti?...

Ja se, että olemme Suomalaisia/Suomessa ei muuta tippaakaan sitä, että mekin olemme vain ihmisiä ja vaikka asummekin teollistuneessa maassa niin korruptiota tapahtuu kaikkialla,kaikenaikaa,maasta ja kansalaisuudesta riippumatta.

Kun todelisuus tuodaan ihmisten kasvojen eteen, tapahtuu usein asioiden vääristämistä ja faktojen kieltämistä. Maailma on varsin monialainen paikka. On kipua ja nautintoa, hyvää ja pahaa etc. Ei yhtä ilman toista.

Sen sijaan, että leijuisimme pilvilinnoissa tekeytyen pyhimyksiksi, tulisi meidän lopulta avata silmämme ja katsoa maailmaa sellaisena kuin se on. Ei muu maailma kierräkkään oman napamme ympärillä. Kappas vaan!

*kikattelee*

...ja hyvä kun kuulee edes yhtä.

Vituttaa, surettaa etc.

Tunteet ei tosiaankaan katoa mihinkään ja nyt on jo ikävä. Kaipaa sitä tunnetta kun toinen on lähellä, kaipaa tuoksua etc.

Mutta elämässä on tilanteita jotka vaativat realistista näkemystä.

Saadakseen, on myös luovuttava.

En vaadi enempää kumppanilta kuin sen minkä itseltäni vaadin.

Whittu.

Nyt vaan se asenne, et oon kaunis, älykäs ja ylpee ja mulle ei whittuilla. Kukaan ei tallo enään koskaan päälle.

Musta tulee voittaja vaikka välillä tipahtaa korkealta ja kovaa.

*Menee boustaamaan makkariin ja koittaa päästä aaltomaisesta surusta eroon*

Tai siis:

*Menee suremaan surun pois peittojen alle ja laulaa Herra Ylpön&Ihmisten mukana*

Taas sitä vainoharhailee.

Toi saakelin ukko varmaan lähetti samaan baariin missä olin urkkijoita. Pari varjoa perässä. Ihanata.

Muuten suhde män poikki. Sanoin että nollista lähetään liikkeelle ja katotaan mitä tulee.

Oon sen verran looginen ja kylmän laskelmoiva nykyään, että oli pakko pistää poikki. Mun ei tarvitse olla aina enkelinä langenneille sieluille ja olla se anteeksiantava marttyyri. Siinä asiassa pitäis kääntyä vähän mahtavimpien puoleen.

Nyt on mun aikani olla itsekäs ja hoitaa mun mieleni ja asiani kuntoon. Mun ei tarvitse sietää kaikkea. Varsinkaan muiden paskaa.

Jos ei osaa alkuaankaan eksoottisen kukan hoidosta mitään ja kuvittelee saavansa sen vielä kukkimaan jälkeenpäin, sen ollessa kuolleena käsissä, niin onko vika silloin aivokapasiteettinsa käytössä vai missä?

Ota silmät käteen ja katso itse.

Saaneen katsoa edeltä tulevaa viikkoa:

Se sanoo noutavansa kamat kun saa auton jostain käyttöönsä. Ei se edes yritä hommata sitä. Aina siirtyy päivällä kamojen nouto.

Tällä tavalla se kuvittelee pitävänsä jalan oven välissä ja mahdollisuuksia korkealla.

Ei siinä kasvojaan menetä jos palaa takaisin kotiin vanhempiensa luo, kunhan kantaa vastuun omista tekosistä ja selkä suorana!

Jos ryhdynkin vittumaiseksi ämmäksi ja kippaan kamat alas parvekkeelta?

Avaimen otan siltä kyllä pois kun kamansa on hakenut. Jos ei anna, asennan turvalukonkin.

Yritä siinä sisään tulla helposti s**na! Naapurit heräisi oven hajottamiseen, joten no hätä. Asiat hoituu kyllä.

Pistää vaan vihaksi tämä odottelu ja toisen pään takominen.

Eilen tuli pitkästä aikaa vedettyä The kännit. Puhe sössötti, tasapaino meni, muistikuvat hämäriä ja vittuilin tietysti taas ihmisille. Muuten olisinkin noudattanut loistavasti suomalaista perinnettä; The känniä, mutta tappelu jäi uupumaan. Dääm.

Tänään leffaan ja parantavaa keskustelua Saaran kanssa. Kun koko maailma hylkää ja paskoo niskaan niin ystävään voi aina luottaa.

Alituinen hysteerinen pieni vino hymy on jähmettynyt kasvoilleni. Pirullistako?

Ihmiset saa kumman helposti minut turhautumaan ja huutamaan pääni sisällä. Näen väkivaltaisia kuvia itsestäni potkimassa ja huitomassa mailalla näitä ihmisiä, sekä takomassa järkeä useampaan päähän...

Mitään en vihaa niin paljoa, kuin omassa itse säälissään vellovia ihmisiä, jotka luovuttavat.

Taikka sitten vetävät johtopäätöksia kaikesta sanomastasi, vaikka kuinka selkeästi sanoo, että harkitsen vielä, mikään ei ole varmaa.

Että vihaan ja rakastan, kieroutuneesti samanaikaisesti.

"Just spank me and call me Charlie!"

*Kikattelee vihreä kasvonaamio kasvoillaan (missä ovat kurkkuviipaleet?)*

Löysin itselleni biisin.

Anttilan alennuksista huumaantuneena, keräilin jälleen, musiikillisen sivistykseni määrää kasvaattakseni, muutamia levyjä kainalooni ja kevein juoksuaskelein säntäsin kotiini, kuuntelemaan yli-innokkain taputuksin, iskeviä biittejä.

Herra Ylppö & Ihmiset: Tyttö epäkunnossa.

Särjetyn mieleni, arpeutuneen sydämmeni ja tapetun sinisilmäisen uskoni nimeen; Aamen.