Miljoona ääntä huutaa päässä

...ja hyvä kun kuulee edes yhtä.

Vituttaa, surettaa etc.

Tunteet ei tosiaankaan katoa mihinkään ja nyt on jo ikävä. Kaipaa sitä tunnetta kun toinen on lähellä, kaipaa tuoksua etc.

Mutta elämässä on tilanteita jotka vaativat realistista näkemystä.

Saadakseen, on myös luovuttava.

En vaadi enempää kumppanilta kuin sen minkä itseltäni vaadin.

Whittu.

Nyt vaan se asenne, et oon kaunis, älykäs ja ylpee ja mulle ei whittuilla. Kukaan ei tallo enään koskaan päälle.

Musta tulee voittaja vaikka välillä tipahtaa korkealta ja kovaa.

*Menee boustaamaan makkariin ja koittaa päästä aaltomaisesta surusta eroon*

Tai siis:

*Menee suremaan surun pois peittojen alle ja laulaa Herra Ylpön&Ihmisten mukana*