Purkua purkua

Taas sitä vainoharhailee.

Toi saakelin ukko varmaan lähetti samaan baariin missä olin urkkijoita. Pari varjoa perässä. Ihanata.

Muuten suhde män poikki. Sanoin että nollista lähetään liikkeelle ja katotaan mitä tulee.

Oon sen verran looginen ja kylmän laskelmoiva nykyään, että oli pakko pistää poikki. Mun ei tarvitse olla aina enkelinä langenneille sieluille ja olla se anteeksiantava marttyyri. Siinä asiassa pitäis kääntyä vähän mahtavimpien puoleen.

Nyt on mun aikani olla itsekäs ja hoitaa mun mieleni ja asiani kuntoon. Mun ei tarvitse sietää kaikkea. Varsinkaan muiden paskaa.

Jos ei osaa alkuaankaan eksoottisen kukan hoidosta mitään ja kuvittelee saavansa sen vielä kukkimaan jälkeenpäin, sen ollessa kuolleena käsissä, niin onko vika silloin aivokapasiteettinsa käytössä vai missä?

Ota silmät käteen ja katso itse.

Saaneen katsoa edeltä tulevaa viikkoa:

Se sanoo noutavansa kamat kun saa auton jostain käyttöönsä. Ei se edes yritä hommata sitä. Aina siirtyy päivällä kamojen nouto.

Tällä tavalla se kuvittelee pitävänsä jalan oven välissä ja mahdollisuuksia korkealla.

Ei siinä kasvojaan menetä jos palaa takaisin kotiin vanhempiensa luo, kunhan kantaa vastuun omista tekosistä ja selkä suorana!

Jos ryhdynkin vittumaiseksi ämmäksi ja kippaan kamat alas parvekkeelta?

Avaimen otan siltä kyllä pois kun kamansa on hakenut. Jos ei anna, asennan turvalukonkin.

Yritä siinä sisään tulla helposti s**na! Naapurit heräisi oven hajottamiseen, joten no hätä. Asiat hoituu kyllä.

Pistää vaan vihaksi tämä odottelu ja toisen pään takominen.

Eilen tuli pitkästä aikaa vedettyä The kännit. Puhe sössötti, tasapaino meni, muistikuvat hämäriä ja vittuilin tietysti taas ihmisille. Muuten olisinkin noudattanut loistavasti suomalaista perinnettä; The känniä, mutta tappelu jäi uupumaan. Dääm.

Tänään leffaan ja parantavaa keskustelua Saaran kanssa. Kun koko maailma hylkää ja paskoo niskaan niin ystävään voi aina luottaa.