Blogi

Ruotsin reissu. Pääosin shoppailua ja reivaamista selvinpäin.

Ei siinä mitään.

Seura tekee matkasta miellyttävän.

Käteen jäi uusien vaatteiden ja Daim karkkien lisäksi tajuton ketutus.

Jotkut ihmiset vaan nostaa niskakarvat pystyyn ja kun niitä joutuu kuntelemaan 48h ptkeen alkaa jo kasvoissa nykimään.

On olemassa monenlaista ihmistyyppiä. Solidaarisuutta kehiin siis.

Sain seuraksi aidon solidaarisen kosmopoliitin ja yhden vikisevän wannabe kosmopoliitti ja speciaali-henkilön.

Tämä henkilö halusi jatkuvasti olla äänessä, oli omasta mielestään aina oikeassa sekä käytöstavoista kun puhutaan, niin häneltä ne puuttuivat täysin.

Jos hän ei kritisoinnut (Ruokani on kuvottavaa, käytän paljon meikkiä ja ihonhoitotuotteita sekä lihakseni ovat hänen mielestään ruman isosti kehittyvät jne), hän puhui omista näkemyksistään.

Jos ei valittanut, niin ihasteli itseään peilistä..

Listaa voi jatkaa loputtomiin.

Tekopyhyyttä suurissa määrin. Moni asia muissa vituttaa, mutta jos itse sortuu samanlaiseen tekoon on se hyväksyttävää ja täysin normaalia. Muiden on se vain kestettävä.

Ihmiset joita vihaan nostavat itsensä muiden yläpuolelle ja tuomitsevat muita näin laumasieluisuuden takia.

Wannabe kosmopoliittihan on niin maailmaa nähnyt ja kokenut ja erillainen nuori.

Menen luultavasti yksin reissaamaan tammikuussa. Sain kuulla kuinka turistirysiä tulisi välttää ja kaikkiallahan on niitä ns. "travelleja" että siitä vaan äkkilähdölle niin.

Fakta on, että kohta joka maailman kolkka on koluttu ja jos haluan turistirysään, menen sinne.

Joskus reissaamiseen kuuluu myös turistina oleminen.

Tulipa sitten keskustelua urheilusta ja treenaamisesta ja tämä muutaman vuoden treenannut priimus esitti mielipiteitään vuolaasti. Tästä kuitenkin saimme normaalia keskustelua aikaiseksi joskin tietyt asiat särähtivät korvaan.

Sitten tämä eri alaa opiskeleva tulevaisuuden toimistotyöntekijä nosti esiin ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta asioita, jotka todella ottivat pannuun ja sain olla esittämässä faktoja nykyisten tietojen/oppien perusteella. Hän ei hetkeäkään harkinnut josko väitteeni olisivat totta, vaikka satun opiskelemaan terveydenhoitoon ja kuntoutukseen kuuluvaa alaa.

En edes jaksa laittaa esimerkkejä keskusteluista. Mutta aina solvattiin muita ja itse sorruttiin samaan asiaan.

Mutta minunhan ei tarviotse välittää ja taidankin ottaa etäisyyttä tähän henkilöön, jolla on viime aikoina noussut pahemman kerran kusi päähän.

Thank god, treenit on tänään!

Mikä ihmisiä vaivaa?!

Monet asiat ovat erittäin yksinkertaisia. Vaihtoehtoina on joko kyllä tai ei. Mikä siis tekee päätöksistä niin vaikeita?

Onko media opettanut ihmisiä empimään niin helvatan kauan?

Mennään tai ei mennä,
otetaan tai ei oteta,
ollaan tai ei olla,
syödään tai ei syödä,
tanssitaan tai ei tanssita,
halutaan tai ei haluta...

Mikä siinä on niin vaikeaa?!

Totta on, ettei maailma ole niin yksinkertainen ja mustavalkoinen, mutta en ymmärrä ihmisiä, jotka pakosta tekevät maailmasta niin monimutkaisen.

Tähän maanantaihin heräsi mielellänsä.

Ensin avasi silmänsä raukeana ja tukkoisena, sekaiselta sängyltä. Painoi kerran herätyksen pois päältä. Käänsi kylkeä ja kääriytyi tiukemmin peittoihinsa ja sulki silmäsä taas.

Lopulta nousi ylös hiukset sojottaen jokaiseen ilman suuntaan, muistuttaen enemmän alter egoaan kuin itseään.

Mikään ei herätä paremmin kuin kunnon suihku. Seinää vasten nojaten ja shampoon tuoksu sieraimissaan lämpimän vesisuihkun ympäröimänä.

Yksi asia jäi aamusta puuttumaan ja se oli kahvi...

Tästä syystä koulussa olin hieman pöhnänen ja rähjäinen, seka ajatus kulki aivan muualla, kuin asioiden kertaamisessa.

Nyt asia on korjattu ja nautin maailman parhainta kahvikupillista, sekä suklaata koneen äärellä..

Ah ja voih, kuinka vihaankaan näitä rakastettavia maanantaita.

koko tunteiden värikirjo koettu tämän viikon aikana. Iloa, tuskaa, vihaa, onnea... you name it!

Talvi nostaa pimeän puolen ihmisissä esiin. Maailma pienenee oman navan ympärille ja kyky kuunnella katoaa niin helposti.

Tätä tuli koko viikko todistettua. Sorrun taas ilmeisesti marttyyrin osaan. Oli kuuntelevana korvana ja ymmärtäjänä, kun muut vuodattivat ongelmistaan.

Jonkun täytyy aina olla kuuntelijan roolissa. Muutenhan ongelmat vain kasautuisivat ja pahenisivat. Eikö niin?.

Viikon tragedian jälkeen ajattelin repäistä ja iskeä komeimman vapaan miehen joka lauantai iltana vastaan tulisi. Päivä töissä ja kaikki vaikutti jo lupaavalta. (Paitsi tietysti ystäväni soitti ja hehkutti kahta miestä, jotka ilmeisesti on pyörittänyt pikkurillinsä ympärille ja kuinka on niiiiin onnellinen ja rakastanut. Hehkuttaminen loppui lopulta siihen, että mainitsin omalta osaltani kaiken menevän päin helvettiä.)

Tupareihin mennessä oli olo jo hilpeä ja odotusta täynnä. Seura oli mahtavaa ja kaikki osasivat juhlia. Sitten eräs ystäväni laitteli viestiä baarin vaihdosta ja kuinka olisi mukava jutella jne. Keskityin alkuun baariin ja seuraan jossa olimme, mutta oman porukan kutistuessa ja ystäväni terrorisoidessa päätimme lähteä toiseen baariin.

Kun pääsimme ovelle klo:02.02 ilmoitti poke ettei ota sisään, sillä kello jo yli kahden. Normaalisti asiathan ovat neuvoteltavissa, mutta tämän poken munan jatkeena toimi nimikyltin antama auktoriteetti. Tunnelma laski ja kebbe oli paikallansa. Kun lähdin sitten ystäväni kanssa kahdestaan jatkoille joille oli määrä mennä, oli ilmeisesti väärin ymmärryksiä ollut matkassa. Päädyimme kävelemään lähimpään baariin, jossa ystäväni vuodatti minulle viime aikaiset suhde murheensa jne.

Olin vain hiljaa ja lohdutin ja katsoin, että kaveri pääsi kotiin vievään bussiin. Samaan aikaan mietin mielessäni: "Voi vittu...".

Bar Loosessa on muuten mainio miestarjonta. Valitettavasti en vielä päässyt siitä nauttimaan sen tarkemmin, mutta mahdollisesti muutaman viikon sisällä...

Törmäsin taas ikärasismiin, joka on viime aikoina seurannut magneetin tavoin elämääni. "Soot niin nuori, ettet ymmärrä..." "Hei kyl sä sit joskus tajuut...". Nämä kommentit yleensä juuri sen vuodattamisen yhteydessä, jossa keskustelukumppani kaataa oman elämänsä paskasaldon päälleni. Ja vaikka kuinka yrität selittää, että joo ymmärrän perheen perustamis ja lapsien hankinta vietin, olinhan kihloissa tosissani... niin kaveri ei ota sitä kuuleviin korviinsa.

Parempi siis jatkaa linjaa: "Olen päälle parikymppinen bimbo, joka on elännyt ainoastaan pumpulissa: Pappa betala", kuin tuhlata aikaa ja voimia siihen, että saa toisen ymmärtämään mitä oikein todellisuudessa on.

Sehän riittää, että tietää mitä itse on?

Kävin muuten leffassa katsomassa leffan 500 days of summer. Loistava. Suosittelen! (Vaikka suurin osa katsojista olikin pariutuneita, niin kyllä siitä yksinkin nautti.) Loistava kevyt joka miehen elämästä koottu pätkä, jossa tarina koostui edes takaisin hyppivistä päivistä.

Mikä siis auttaa isompiin pettymyksiin ja katkeraan jälkimakuun suussa?

Tässä reseptini viikonlopuksi: Pitäkää romanttinen ilta itseksenne. Kuka olisikaan sinkulle parempaa seuraa kuin hän itse? Kukaan ei vuodata sontaansa niskaan ja voi itse kaikessa rauhassa käsitellä asioitansa.

Kata pöydä yhdelle kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti.

Pidä huolta, että ruoka on erikoislaatuista ja jota syöt harvoin ja erikoistilanteissa. Omalla kohdallani härän sisäfilee medium- ja itse tehdyt valkosipuliperunat toimivat loistavasti. Lasi punaviiniä ruuan ohelle ja jälkiruuaksi tummassa suklaassa dipattuja mansikoita kermavaahdolla.

Mene ulos ystäviesi kanssa ja tanssi sielusi kyllyydestä.

Sunnuntai iltana yksin leffaan katsomaan kevyt ja viihdyttävä leffa, josta jää hyvä jälkimaku. Ennen leffaan lähtöä voi fiilistellä klassikoilla, kuten Fran Sinatra, Edith Piaf ja kolmantena Melody Gardot.

Tulos: Sitä hyväksyy viime aikaiset tapahtumat ja muistaa pääsevänsä näistä vielä yli. (Myös muutamia valittuja fraaseja nimeltä mainitsemattomalle henkilölle, joka ei uskaltanut kohdata silmästä silmään seuraavaan kertaan, kun hänet näen. Seurauksena varmasti veljeni kanssa riitoihin joutuminen ja tästä syystä suuri draama, itse keskusteluhan ei tule olemaan draamaa vaan silkaa faktaa silmästä silmään. Mutta hei: Eikö kerrankin nainen saisi pitää puoliansa ja sanoa asiat niin kuin ne ovat? En anna historian toistaa itseään ja olla hiljaa ja ohittaa asiat olkapäitä kohauttamalla, kuten naisten oletetaan tekevän.)

Vielä mainittakoon, että rankka treenaaminen viikonlopun jälkeen varmasti myös helpottaa oloa, varsinkin jos nyrkkeily kuuluu kuvioihin.

Viime aikaisten tapahtumien sykkeessä on taas vaihteeksi herännyt uusia ajatuksia asioista.

Jokaisellahan meistä on monta roolia. Olet äiti, tytär, työtekijä, ohjaaja, se vittumainen myyjä, harrastelija, rakastaja, vaimo, mies, narri jne.

Riippuen sosiaalisesta ympyrästä on aina roolisi eri.

Olen tytär, sisko, täti, pojan tytär, opiskelija, myyjä, se hullu sexy naapuri, laiska treenaaja jne.

Dilemma minkä kohtasin liittyy rooliini pikkusiskona.

Miten saat jonkun päähän iskostettua sen, että olen paljon myös muuta kuin kaverisi pikku sisko? Täh?

Eli yleisesti ottaen, kuinka saat toisen näkemään myös toisia puolia itsestäsi? Ne muutkin roolit?

-----------------------------------------------

Viime merkintäni tunnepurkaus liittyy isoon veljeeni, jota suoraan sanoen palvon, mutta vihaan samanaikaisesti.

Oma isäni on jo päässyt yli tyttärensä roolin muutoksesta pikku prinsessastaan aikuiseksi naiseksi. (vaikka edelleenkin olen isin tyttö) ja ymmärtää elämän muutoksen jne.

Mutta veljeni... *Huokaus*

Arvatkaa kuinka käy baarireissuilla veljeni kanssa? Hyvä ettei hän alituiseen seiso vierelläni kiväärin kanssa ja mulkoile kaikkia miehiä mielipuolisesti.

Kukaan ei saa katsoa minua, tulla lähelleni, saatikka koskettaa. Mitä luultavammin veljeltäni tulisi kaikkien miehien kysyä: "saanko tanssittaa siskoasi?"

Ja totuushan on se, että harva tässä yhteiskunnassa on neitsyt jonka kunniaa ja puhtautta tulisi puolustaa. Vähiten minä.

Siis mitä järkeä?!

Itse en ole kokenut mitään intoa ylisuojella omaa veljeäni. Jopa ystäviäni hän on aina saannut himoita. En ole edes halkaistua sanaa sanonut siitä, kun veljeni sinkku aikoinaan paljasti kuolaavansa kaveriani ja kertoi likaisia yksityiskohtia näkemyksistään. Nauroin vain ja sanoin, että antaa mennä!!

Jopa ystäväni ovat saanneet veljeäni kuolata.

Siis miksi ei hänen ystävänsä, eikä edes tuntemattomat sinkku miehet saa tulla lähelleni tai rakennella mitään suurempaa? Kaiken on tapahduttava hänen tietämättään...

Voi huokaus ja kurjuus.

Lisäksi tiedän, etteä vaikka puhuisin asiasta veljelleni, hän ei jästipäisyydessään lainkaan kuuntelisi ja jatkaisi mulkkuna olemista.

Suku on pahin.

No eihän tästä sitten taaskaan tullut mitään.

Mutta sehän on aivan ymmärrettävää, sillä olosuhteet oli mitä oli ja tekijät oli mitä oli.

On mietittävä loogisesti ja siinähän olen helvetin hyvä.

Jos veljeltäni kysyisi, niin olisin lopun ikääni vanhapiika.

Mutta ei mitään hätää rakas veljeni. Isken taas alkoholisoituneen tunnevammaisen älykääpiön, joka harrastaa henkistä väkivaltaa ja parin vuoden kuluttua palaan rikkinäisenä kotiin.

Mutta eihän se mitään, sillä hallitsen rationaalisen ajattelun ja osaan hillitä itseni, sekä olen tietysti perheestämme se, joka kestää ilmeisesti kaiken?

Voi vittu, haistakaa paska!

Nyt sille tuli loppu.
Ei enään a little miss sunshine.

Jälleen kerran löydän itseni varsin eksoottisesta tilanteesta... ja oon kyllä niin pihkassa, kuin tyttö vaan voi olla.

Olosuhteet ei välttämättä ole ne tavallisimmat ja parhaimmat, mutta hei: Kerran me eletään!! Se joka pelkää jää ikuiseksi vanhaksi piiaksi ja tunnetaan kylähulluna kissanaisena.

Joten estot veks ja kaikki peliin?
---------
Niin:
Asiathan pitää myös priorisoida: Keskity silti kouluun, keskity silti kouluun, keskity kouluun......

Mikä talvessa vaikuttaa niin, että unet muuttuvat kertakaikkiaan eksoottisiksi?

Ensin alkuviikosta päikkäreiden aikana autiontalon tutkiminen, muuttui FBI seikkailuksi semi koulu/semi parkkihalli tyyppisessä paikassa. Olin ainut meistä, joka oli erikoistunut manaamiseen ja yllättäen läheisessä luokkahuoneessa/pienessä jumppasalissa vanha joukkue kaverini vääntelehti omituisesti jumppamatolla vapaiden painojen kanssa. Liikkeet suoraan manaajasta/shakiran-shewolf videolta.... Oli ihan pakko herätä.

Seuraavana yönä koin varsin eksoottisen kokemuksen, kun tapailin yhtä kundia ja samalla tuo kundi oli sitten eksäni (Siis menneisyys/nykyisyys yhdessä?) ja Itäkeskuksessa shoppailessani ystäväni kanssa jouduin jäämään yöksi yhteen baariin, koska ovet lukittiin yöksi. Aamulla herätessäni patjalta, portaiden alta, syöksähti jostain esiin tuon kundin nykyinen. Naikkonen oli hieman rähjäisen oloinen blondi. Kenties baariruusu? Kroppa kuin huonossa kunnossa olevan keski-ikäisen naisen ja nuoren naisen sekoitus. Sama juttu kasvojen osalta. (Taas tuo menneisyys/nykyisyys/tulevaisuus) Mikä oli erikoista, oli hänen sydämensä kohdallla oleva vanha paloarpi. (Tietystihän naikkonen oli alasti unesani....)
Hän alkoi haastamaan riitaa ja yritti useamman kerran käydä päälle. Itse välttelin tilannetta ja laitoin naisen muutaman kerran hellästi solmuun selitellen, ettei kundi tosiaankaan millään tavalla koske elämääni ja ei kerta kaikkiaan enään kiinnosta. Ympärillä olijat (Baarin pitäjä, vartija, tuon naikkosen kaveri.) kirjaimellisesti hehkuivat sympatiaa minua kohtaan ja lopulta sain vartijan hakemaan rotsini Itiksen toisesta päästä ja olin pääsemässä pois paikan päältä... kun heräsin upeaan aamuun.

Tämän aamun unta en valitettavasti enään muista, mutta edelleen koen tuon unen tuottaman hämmennyksen.

Johtuuko tämä alkavasta talvesta, kuuhulluudesta vai viime aikaisista erittäin kosteista viikonlopuista?

Nyt se on todistettu.

Heti kun saat opiskelija leiman otsaasi, alkavat vaatteesi hajoamaan ja kenkäsi kuluvat puhki, sekä kaikki kosmetiikka ja hygienia tuotteet loppuvat kesken jne.

Parasta tässä kaikessa on se, että tilinsaldo on heikon alapuolella.

Siispä ompelutarvikkeet ja liima käyttöön. Kai rasvat etc. saa kaavittua topsilla ja hoitoainettahan ei tarvitse hiuksiin aina laittaa. Eihän? Ja eihän se haittaa, jos dödö silloin tällöin jää laittamatta? Ei kukaan katso, jos kengänpohja on irti ja pari kärpästä lentelee ympärilläni?

Taitaa kuitenkin mennä siihen, että jääkaapista löytyy kohta vain valo ja ruokani koostuu pääosin riisistä miksattuna milloin mihinkin.... Ensi kesäksi kuntoon!

Ja parastahan kaikessa on vaivihkaiset visiitit sukulaisilla: "No moiiii, ihana tulla kylään..." *ryntäys jääkaapille*.

Ei auta muu kuin hokea itseksensä. "Sitten kun valmistun Osteopaatiksi, niin vielä lääkikseen ja sehän kestää sen 6 vuotta plus erikoistuminen...Eli enään vain n 15 vuotta sinnittelyä!!! Paitsi jos välissä eksyn Lontooseen jatkamaan osteopatian syventävillä niin... no joo..."

Siis parempi vain mennä nyt torkkumaan ja unohtaa tämä ainakin pariksi tunniksi, sekä herätessäni palata kirjallisten töiden pariin (joita on kertynyt ihan mukavasti...), jotta joskus hamassa tulevaisuudessa valmistun edes joksikin...