Blogi

Nyt kokoajan sattuu ja tapahtuu. Tosiaan nautin siitä, että jokainen päivä on erillainen.

Harrastuksia, koulutunnit vaihtelee, näkee kavereita, pippaloita, omaa oleskelua jne.

Kaikki elämänlangat on kokonaan mun käsissäni, eikä kukaan uhkaa viedä niitä. Omistushaluiset miehet->Never again!

Maanantaina tosiaan oli fuksiaiset ja tuli uitua meressä alasti ja saunottua kunnolla. Oli aivan mahtavaa olla ihmisten kanssa omana itsenään, täysin riisuttuna. (henkisesti pejpet, henkisesti...) Tuli keskusteltua syvällisiä ja nähtyä pilkahduksia ihmisten todellisesta minästä. Jaksettiin Janskun kanssa aamuun asti.

Keskiviikkona koko viikonlopun vaivannut pakarakipu iski issias hermoon. Olin totaalisen toimintakyvytön. Purin veskahankojani maalissa, etten huutaisi koko ajan kivusta aina liikkuessani ja linkuttelin matsista kotiin nukkumaan tajutonta unta.

Tänään Suski auttoi avaamaan pakarani ja iltapäivästä sain niskaanikin hoitoa. Parempi olo koko kropassa.

Huomenna taas treenaamaan.

Ajatukset ovat laukanneet koko ajan ja sitä tuli mietittyä omaa historiaansa. Minulla on ollu yhteensä 12 seksikumppania joista 5 kanssa olen seurustellut. Faktana voin sanoa sen, etten yhtäkään yhdenillan suhdetta suostu enään ottamaan. Kauhea morkkis ja useimmiten huono pano!

Siispä valmistaudun pitkään selibaattiin ja muutaman dildon hommaamiseen?... Voi W....

Miehistä puheenollen:

Taas se hetki kuukaudesta jolloin kynsin seinät ja mouruan kuuluvasti. En tiedä mistä kaikki herkullisen näköiset kundit löysivät tiensä Jumbon liikkeeseen juuri tänään, mutta kollegoilla oli naurussa pitelemistä, kun flirtti lensi ja lehyttelin itseäni kundien poistuessa. Perkeleen hormonit ja feromonit.

Thank god, että tänä viikonloppuna pysyn neljän seinän sisällä ja kuljen vain työpaikkani ja kotini väliä. Sillä tiistaina on anatomian tentti, joten baariin ei tule eksyttyä....

Yksin leffassa käyminen avartaa mieltä.

Sitä voi rauhassa tarkkailla ihmisiä ja heidän reaktioitaan, keskittyä leffaan täysillä ja nauttia olostaan.

Quentin Tarantino tietää mitä tekee. mielestäni jänen tyylinsä on loistavaa ja rajoja rikkovaa verisessä huumorissaan. Kunniattomat paskiaiset oli jälleen loistava esimerkki kliseiden kyseenalaistamisesta. Esim.Joukkomurhattu perhe oli sinisilmäinen ja vaaleahiuksinen. Komennon antanut upseeri ihaili suuresti toisen, murhatun perheen piilottaneen perheen tytärtä tämän vaaleuden vuoksi.

Leffan jälkeen kävelin stadin katuja pitkin asemalle. Pakko sanoa, että Helsinki on kaunis öisin/iltaisin. Kellään ei ole kiire, on rauhallista ja yön kosteus tuoksuu ilmassa. Joka puolella näkyy valoja ja jostain kantautuu musiikkia. Katuja yksin kulkiessaan kuulee ainostaan omien korkojensa kopinan.

Parasta tänä iltana on se, että tähdet näkyvät harvinaisen kirkkaana taivaalla.

Pitäisi ottaa tavaksi "öinen tarkkailu" menisi kahvilaan ja vain haistelisi tunnelmaa ja katselisi ihmisiä.

Omat ajatuksensa kohdatessaan tajusi taas, että kyllä asiat selviää, kun antaa virran viedä, eikä jatkuvasti pyri nopeampaa eteenpäin, kohti merkittäviä etappeja, sillä kyllä ne ajan kanssa osuu kohdalle. Kunhan vain muistaa kuinka melaa käytetään ja miten suuntaa muutetaan tarpeen vaatiessa.

Elämä osaa yllättää välillä todenteolla.

Sitä luulee olevansa jo melkein kaikkeen valmistautunut ja kokenut, mutta yhtäkkiä löytää itsensä tilanteesta, jossa vain puolustus on laitettava päälle. Ja vain siksi, ettei tiedä miten muuten reagoida.

Sitä on muuttunut epäileväksi. Kenties myös vainoharhaiseksi?

Asiahan liittyy ikuisista epäonnistumisista surullisen kuuluisaan osa-alueeseen elämässäni. Suhteeni miesrintamaan.

Taas sinkkuilessa huomaa joutuneensa tilanteeseen, jossa miehiä tulvii ikkunoista ja ovista.

Koitappa siinä sitten selvitellä, kuka on oikeasti luotettava ja mukava, eikä vain pleijeri, sillä tämä lorttohan ei ole vain ruksi jonkun listassa ansioiden kohdalla.

Ei se mitään. Nyt tarvitaan salapoliisin kykyjä ja selvitystaitoja. Myös telepaattisista kyvyistä olisi hyötyä?

Tai jospa vain olisin oma itseni ja tutustuisin kunnolla potentiaaliseen tapaukseen?

Joka tapauksessa joskus tekee kipeää ja sitä euphoriaansa ei tule kokemaan jos vain jahkailee ja pelkää.

Että tällä tavalla.
-------------------------------

Tämä treenaamisen motivaationi teki syöksylaskun tämän päivän pelissä.

3 viikkoa sairastelua ja puolikuntoisuutta. Ei tosiaankaan kyennyt treeneihin ja matseihin niin arvatkaapas tulos:

Ei peliaikaa vittu saatana perkele!!!

Nyt alkaa sellainen treeniputki ettei mitään rajaa. Täysillä thai nyrkkeilyä ja täysillä fudista. Melkein ylikuntoon stna! Paino alas ja sixpack näkyviin!!(Kuhan tissit ei katoa. Siihen vedän rajan)

Mulle ei vittuilla.

Nyt naatiskelen turvenaamio kasvoilla ja liian suuret pyjamahousut jalassa.

Tekee hyvää välillä olla hiljaa ja kuunnella itseänsä, kohdata omat mörkönsä.

Mitä tajusin niin suurin mörköni on mahdollisesti läheisyyden kaipuu. Sitä jaksaa ja pärjää yksin. On aina muita varten. Kuuntelee ja on länä. Antaa osan energiastaan muille. Viimeisimmät parisuhteeni ovat olleet hiukan yksipuolisia. Mitäs itse menin lankeamaan tunnevammaisiin miehiin? Tai oikeastaan ilmaisukyvyltään rajoittuneisiin/kokemattomiin miehiin.

Välillä vain tuntee ettei itse saa takaisin mitään.

Mutta hei. Faktahan on, että lopulta ainut ihminen johon voi luottaa on oma itsensä.

Ja pieni piru korvani juurella huutaa: "Buhuuu nainen! Hanki koira jos hellyyttä kaipaat!"

Onneksi ystäviä voi aina halia ja hiplailla, sekä sukulaisiaan vaivata.

...Ja tietysti: broidilla ja sen morsiaimella on maailman paras koira, jolta varmasti saa hellyyttä. *räkätystä*

Nyt keskitynkin opiskeluun täysillä ja voisin laittaa fyysiset rajani taas koetukselle. Jos vaikka yrittäisin saada itseni huippukuntoon, thai nyrkkeilijä mielessä, sekä pyrkiä kokemaan joka päivä jotain uutta.

Treenaus ja ihmisenä kasvu. Here I come!

Taas viihteen puolella tuli viikonloppu oltua. Ja taas potkittiin henkisesti maanrakoon.

Arpinen ja lyöty sydän tarjolla!!! *kailotusta*

Mikä siinä on, että ihmiset pitävät lorttona etc. Johtuuko kliseisyyksistä itsenäisen naisen ympärillä tai sitten mun kova ulkokuoreni alkaa pahemman kerran olla läpäisemätön?

Tai mistä listä lie johtuu, että hurahdan aina epätasapainoisiin ukkoihin, joilta ei löydy munaa, sekä tunnepuolessa on parantamisen varaa tai sitten varattuihin kundeihin?!

Nyt kyllä hautaudun taas peittojen alle ja märehdin asiat taas pinnan alle. Kyllä ne sieltä joskus katoaa. Ja haavathan aina paranee. Eiks je?

Ainakin on työpaikka, kämppä ja koulu, sekä treeneissä menee hyvin. Jossainhan pitää aina olla jotain vikana ja sain sitten osakseni rakkauden, joka ei koskaan toteudu/onnistu/toimi.

No mutta asiasta kukkaruukkuun.

Osteopatian opiskelu on antanut älyttömän paljon lisää virtaa. Pääsin sille alalle, mitä haluankin. Ja hitto, että se tuntuu hyvältä jättää oravanpyörä taakse, missä viimeiset kolme vuotta juoksin. Nyt pääsin oman tieni alkuun.

Yhteenvetona: Tähän asti olen päässyt yksin ja vain omilla voimillani, joten enköhän selviydy jatkossakin yksin.

Täytyy vielä mainita, että opiskelijaelämä alkoi täysillä, sillä jo ensimmäisenä koulupäivänä oli bileet tiedossa ja nyt nautinkin uusista kontakteista/haasteista, paskasta huumorista ja ovista jotka näiden myötä avautuvat eteeni.

Ensimmäinen kerta jolloin ensimmäisenä koulupäivänä tulee heti mentyä baariin.

Rakkaat tutorimme veivät meidät tutustumaan osteopatian "sivurakennukseen", jossa kaikki suurimmat ideat syntyvät. Tästä siirryimme nauttimaan Helsingin luonnonrikkauksista ja illalla suoraan baariin. Oh la laa.

Mukava ilta oli.

Vaihteeksi ja "yllättäen" vedin jälleen taas tanssi spektaakkelin.

Mutta hei! Laita mut ja R&B musa samaan huoneeseen niin tulos on aina sama. Can't help it! Juuret idässä ja tanssi tausta. Hip hopistahan kaikki lähti.

Jos nyt vaikka alottaisi tanssi harrastuksen uudestaan?

Mutta tänään hoidan paperiasiat opiskeluiden suhteen kuntoon...