perjantai-illan murheita

Elämä osaa yllättää välillä todenteolla.

Sitä luulee olevansa jo melkein kaikkeen valmistautunut ja kokenut, mutta yhtäkkiä löytää itsensä tilanteesta, jossa vain puolustus on laitettava päälle. Ja vain siksi, ettei tiedä miten muuten reagoida.

Sitä on muuttunut epäileväksi. Kenties myös vainoharhaiseksi?

Asiahan liittyy ikuisista epäonnistumisista surullisen kuuluisaan osa-alueeseen elämässäni. Suhteeni miesrintamaan.

Taas sinkkuilessa huomaa joutuneensa tilanteeseen, jossa miehiä tulvii ikkunoista ja ovista.

Koitappa siinä sitten selvitellä, kuka on oikeasti luotettava ja mukava, eikä vain pleijeri, sillä tämä lorttohan ei ole vain ruksi jonkun listassa ansioiden kohdalla.

Ei se mitään. Nyt tarvitaan salapoliisin kykyjä ja selvitystaitoja. Myös telepaattisista kyvyistä olisi hyötyä?

Tai jospa vain olisin oma itseni ja tutustuisin kunnolla potentiaaliseen tapaukseen?

Joka tapauksessa joskus tekee kipeää ja sitä euphoriaansa ei tule kokemaan jos vain jahkailee ja pelkää.

Että tällä tavalla.
-------------------------------

Tämä treenaamisen motivaationi teki syöksylaskun tämän päivän pelissä.

3 viikkoa sairastelua ja puolikuntoisuutta. Ei tosiaankaan kyennyt treeneihin ja matseihin niin arvatkaapas tulos:

Ei peliaikaa vittu saatana perkele!!!

Nyt alkaa sellainen treeniputki ettei mitään rajaa. Täysillä thai nyrkkeilyä ja täysillä fudista. Melkein ylikuntoon stna! Paino alas ja sixpack näkyviin!!(Kuhan tissit ei katoa. Siihen vedän rajan)

Mulle ei vittuilla.