Yksin oleilua.

Yksin leffassa käyminen avartaa mieltä.

Sitä voi rauhassa tarkkailla ihmisiä ja heidän reaktioitaan, keskittyä leffaan täysillä ja nauttia olostaan.

Quentin Tarantino tietää mitä tekee. mielestäni jänen tyylinsä on loistavaa ja rajoja rikkovaa verisessä huumorissaan. Kunniattomat paskiaiset oli jälleen loistava esimerkki kliseiden kyseenalaistamisesta. Esim.Joukkomurhattu perhe oli sinisilmäinen ja vaaleahiuksinen. Komennon antanut upseeri ihaili suuresti toisen, murhatun perheen piilottaneen perheen tytärtä tämän vaaleuden vuoksi.

Leffan jälkeen kävelin stadin katuja pitkin asemalle. Pakko sanoa, että Helsinki on kaunis öisin/iltaisin. Kellään ei ole kiire, on rauhallista ja yön kosteus tuoksuu ilmassa. Joka puolella näkyy valoja ja jostain kantautuu musiikkia. Katuja yksin kulkiessaan kuulee ainostaan omien korkojensa kopinan.

Parasta tänä iltana on se, että tähdet näkyvät harvinaisen kirkkaana taivaalla.

Pitäisi ottaa tavaksi "öinen tarkkailu" menisi kahvilaan ja vain haistelisi tunnelmaa ja katselisi ihmisiä.

Omat ajatuksensa kohdatessaan tajusi taas, että kyllä asiat selviää, kun antaa virran viedä, eikä jatkuvasti pyri nopeampaa eteenpäin, kohti merkittäviä etappeja, sillä kyllä ne ajan kanssa osuu kohdalle. Kunhan vain muistaa kuinka melaa käytetään ja miten suuntaa muutetaan tarpeen vaatiessa.