Hah!

Nyt naatiskelen turvenaamio kasvoilla ja liian suuret pyjamahousut jalassa.

Tekee hyvää välillä olla hiljaa ja kuunnella itseänsä, kohdata omat mörkönsä.

Mitä tajusin niin suurin mörköni on mahdollisesti läheisyyden kaipuu. Sitä jaksaa ja pärjää yksin. On aina muita varten. Kuuntelee ja on länä. Antaa osan energiastaan muille. Viimeisimmät parisuhteeni ovat olleet hiukan yksipuolisia. Mitäs itse menin lankeamaan tunnevammaisiin miehiin? Tai oikeastaan ilmaisukyvyltään rajoittuneisiin/kokemattomiin miehiin.

Välillä vain tuntee ettei itse saa takaisin mitään.

Mutta hei. Faktahan on, että lopulta ainut ihminen johon voi luottaa on oma itsensä.

Ja pieni piru korvani juurella huutaa: "Buhuuu nainen! Hanki koira jos hellyyttä kaipaat!"

Onneksi ystäviä voi aina halia ja hiplailla, sekä sukulaisiaan vaivata.

...Ja tietysti: broidilla ja sen morsiaimella on maailman paras koira, jolta varmasti saa hellyyttä. *räkätystä*

Nyt keskitynkin opiskeluun täysillä ja voisin laittaa fyysiset rajani taas koetukselle. Jos vaikka yrittäisin saada itseni huippukuntoon, thai nyrkkeilijä mielessä, sekä pyrkiä kokemaan joka päivä jotain uutta.

Treenaus ja ihmisenä kasvu. Here I come!