Löytäjä saa pitää

Taas viihteen puolella tuli viikonloppu oltua. Ja taas potkittiin henkisesti maanrakoon.

Arpinen ja lyöty sydän tarjolla!!! *kailotusta*

Mikä siinä on, että ihmiset pitävät lorttona etc. Johtuuko kliseisyyksistä itsenäisen naisen ympärillä tai sitten mun kova ulkokuoreni alkaa pahemman kerran olla läpäisemätön?

Tai mistä listä lie johtuu, että hurahdan aina epätasapainoisiin ukkoihin, joilta ei löydy munaa, sekä tunnepuolessa on parantamisen varaa tai sitten varattuihin kundeihin?!

Nyt kyllä hautaudun taas peittojen alle ja märehdin asiat taas pinnan alle. Kyllä ne sieltä joskus katoaa. Ja haavathan aina paranee. Eiks je?

Ainakin on työpaikka, kämppä ja koulu, sekä treeneissä menee hyvin. Jossainhan pitää aina olla jotain vikana ja sain sitten osakseni rakkauden, joka ei koskaan toteudu/onnistu/toimi.

No mutta asiasta kukkaruukkuun.

Osteopatian opiskelu on antanut älyttömän paljon lisää virtaa. Pääsin sille alalle, mitä haluankin. Ja hitto, että se tuntuu hyvältä jättää oravanpyörä taakse, missä viimeiset kolme vuotta juoksin. Nyt pääsin oman tieni alkuun.

Yhteenvetona: Tähän asti olen päässyt yksin ja vain omilla voimillani, joten enköhän selviydy jatkossakin yksin.

Täytyy vielä mainita, että opiskelijaelämä alkoi täysillä, sillä jo ensimmäisenä koulupäivänä oli bileet tiedossa ja nyt nautinkin uusista kontakteista/haasteista, paskasta huumorista ja ovista jotka näiden myötä avautuvat eteeni.