Ties kuinka monta ja tuhatta yötä

Kesän yli menty ja ajatukset uusilla raiteilla.

Yllätys yllätys pahoista pojista saa aina näpeillensä ja niillä tuppaa olemaan sydämmen ja pään sijalla vanua. Ulkokuori kovetettu ja sisusta jäännyt puolitiehen.. hmm?

Eniveis koulu taas alkanut ja hukun ihmisenlihaksistoa, faskiota ja eri hoitotekniikoita käsittelevään paperimäärään.

Sitä vaan pohdiskelee miten ihmeessä tähän päähän tuon valtavan tietomäärän saa tungetuksi.. *Muikea virnistys ja kouraisu viinirypäletertusta*

Kun on löytänyt tiensä, on löytänyt myös selkeän jalustan itsellensä, josta elämänsä päätökset tekee ja muita joskus jopa huvittuneena katselee.

Jälleen kerran tullut useammin kuin kerran törmättyä ihmisiin, jotka tuomitsevat minut korkokenkieni ja ikäni perusteella. Ja tietysti jos on isompi kuppi koko kuin 70AA on automaattisesti bimbo?

Viime viikonlopusta mainittakoon se, että sain syyttelyitä siitä etten tiedä mitä haen tai siis haen ilmeisesti vain pleiereitä (totta kai koska pukeudun seksikkäästä ja biletän rajusti?) ja minullehan ei tarvitse edes jutella, koska olen kuitenkin koppava ja ylimielinen? Härre god!

Heijastuvatko omat pelkomme toisia kohtaa kliseisyyksinä tapaamistamme ihmistä? Tällä siis tarkoitan sitä, että vaikka kuolaisinkin jumalattoman komeaa seksikästä hunksia niin hänet tavatessani katselen muualle ja jurotan, sillä mielestäni hän kuitenkin on kokovartalo kyrpä ja hirveä panomies, eikä siksi ansaitse huomiotani?

Entä mitä mieltä arvoisat lukijat olette ensimmäisten-tapaamisten-kieltolistassani olevasta kohdasta: "Älä heijastele eksääsi ihastukseesi tai entisiä kokemuksia eksäsi kanssa ensimmäisellä tapaamisella." tai "ÄLÄ heti nosta esille painottaen elämän rakkautesi etsimistä." ?

Ihan mahtavan oloinen kundi, joka osottautui kuitenkin ujoksi ja käytöksellään idiootiksi mielestäni kun spontaanisti kilautin ja höpötelin niitä näitä helsingin yössä (kyllä, olin jo aikaisemminkin illalla ollut yhtydessä...) kun sain kuulla olevani aivan liian päissäni (Kyllä vain humalassahan ihmiset tekevät rändom päätöksiä ja ovat spontaanisia, muulloinhan meillä on harava perseessä ja olemme muutenkin paskan jäykkää ja juroa kansaa) ja tunteen purkauksia siitä etten tiedä mitä haen (pleieriä ja yhden illan suhdetta) ja hän etsi naista vierellensä ja edllinenkin rakkaus kesti 4 vuotta jne. Ei siitä sen enempää.

Mutta väitän että tuossakin tilanteessa kundille tuli pupu pöksyyn ja toivon tosiaan että kaveri löytää haluamansa spontaanittoman rauhallisen suloisen tytön tyllerön vierellensä vasta kun on päässyt eksästänsä yli.

Mutta toisaalta: Minähän olen varsin tuttupäinen, mikä on fakta. Mutta se että aletaan heti ensi kättelyssä syyttelemään ja heijastelemaan omia pelkojansa ja päättämättömyyttään toiseen on väärin.

Mielipiteeni suhteen alkuajoista ja suhteen muodostamisesta on seuraavanlainen:

-Tutustutaan toiseen ilman olettamuksia avoimesti-

Pahimpia turn offeja mielestäni ovat:
-Heti alkumetreillä lapsista, perheestä ja ison big true loven löytämisestä se pakkomielteinen ja tosikko ilme silmissään.
-Sulkeutuneisuus. Johtukoon vaikka ujoudesta, mutta minä en todellakaan lähde toista avaamaan äidillisen helläkätisesti. Muutakin tekemistä on kuin olla mutsina/psykologina toiselle.
jne.

Ja vielä on annettava kommentti tuosta "oot liian päissäs" sanomisesta:

Väitän ettei kukaan päissään oleva/selvinpäin oleva saa hirveitä hyvänolon tunteita tuon väittämän kuullessaan. Päinvastoin. Siksi ehdottaisinkin käytöstapoihin paneutumista. Vaikka tuo olisikin toisen osalta totta voi sanoa, että "ei nähdä tänään olen esim. väsynyt.", "Nyt on huono hetki." jne.

Kukaan ei nauti syytöksistä.

Mikä muuten meitä suomalaisia vaivaa kun puhumme syyttävästi ja negatiivisesti? Harvemmin saamme kuulla kohteliaisuuksia omista tai muiden suista? Ehdotan muutosta!!! *ja kansakunta hurraa*

No mutta nyt sain kakottua tämänkin pohdinnan sekamelskan pois aivoistani ja jatkossa voinkin tuottaa paljon ymmärrettävämpää tekstiä. taidankin pyöräillä liuennolleni ja hakata illalla rystyseni mustaksi nyrkeilysäkkiä vasten treeneissä hikoillen kuin pieni sika. Patoutumat, oih nuo aina niin ihanat patoutumat!

*kiitos ja kumarrus*