Akateemikot, voi hitto..

Löysin jälleen syvän kaipuuni haastavien pohdiskelujen pariin, tahtoni ymmärtää maailmaa ja intohimoni selvittää syitä ja seurauksia.

Yliopisto olisi mahtava juttu.

Mutta sitten muistin, kuinka ajoin itseni ulos lukiosta ja melkein jätin kesken. Ja arvatkaans mikä oli syynä?..

Taidan olla varsin erikoinen tapaus, sillä ympäristö opettaa minua samalla lailla kuin oppitunnitkin. Yläaste meni koulun häirikkö luokassa, jossa kuitenkin jokainen piti yhtä. Silloin kiitettäviä satoi, vaikka välillä opettajillakin meni hermot. Luultavasti kyse oli siitä, että näin muidenkin oppimista ja elämää. Ylenpalttista kilpailua ei ollut.

Lukioon päästyäni ympärilläni oli wannabe taiteilija/näyttelijöitä, joilla ei elämää ollut. "Welcome to kallion lukio."

Eliittikoulu tosiaan. Kaikki saivat aina parhaita numeroita muutamaa "nistiä" lukuunottamatta. Mikään ei tuntunut aidolta. se ei ollut elämää olla siinä koulussa. Ihmisillä ei ollut aitoja ajatuksia, taikka omia mielipiteitä paljoakaan. asioita ei kyseenalaistettu taikka sitten kyseenalaistetttiin asenteella "Olen erillainen nuori". Tuntui vaan niin turhalta.

Erillaisena oppijana tajusin sen oikean elämän olevan osa-aika työpaikallani, ei koulussa. Ja rehellisesti voin sanoa oppineeni enemmän asioita työssä kuin lukiossa. Ne ihmiset vain... äh.

Tälle lukihärölle se ei vain ollut oikea paikka. Ainoat tunnit joissa loistin olivat kuvataise, tanssi/liikunta ja matikka (myös musiikki). Ne menee luonnostaan. Tanssissa tarvitsee kuunnella vain omaa kroppaansa, kuvataide onnistuu inspiraation alaisena omissa mietteissä (ei oikeastaan sääntöjä) ja matematiikassa on valmiit kaavat, joita sovellellaan. Muut tunnit olivat kirjaimellisuuksia joita ei päässyt kyseenalaistamaan. (minkä takia en ottanut filosofiaa?...)

Luonteeseeni kuluu kyseenalaistaminen ja asiasta toiseen poukkoilu.

Nyt pelkään sitä, että menen yliopistoon ja kaikki ympärilläni olijat ovat sivistyssanoja suoltavia idiootteja, jotka juuri ja juuri ymmärtävät sanomansa merkityksen. Taikka sitten "akateemikkoja", jotka uskovat vain logiikkaan eivätkä edes harkitse asioiden kyseenalaistamista uskonnon/taiteen/etc. näkökulmasta. Mielikuvitusta ja oikeata väittelytaitoa ei ole.

Oikea väittelytaito= Väittelyä ja omien mielipiteidensä ilmaisua, ilman pyrkimystä toisen käännyttämiseen. Asiaan kuluu omienkin mielipiteidensä kriittinen tutkiminen keskustelun aikana.

Ajattelin kuitenkin ottaa ridskin ja luultavasti keskityn luonnontieteisiin. Eihän minun tarvitse niihin muihin kontaktia pitää?...

JATKUU