Knulla här!

Talvi tuli takaisin.

Eilen illalla lumihötöt tarttuivat hiuksiini ja tunkeutuivat silmiini, sekä sieraimiini. Mulkoilin niitä pahasti kulmieni alta. Loin katseeni taivaalle ja heristin nyrkkiäni:

"Tämä ei ole se mitä me johtoportaan kanssa sovittiin! PRKL!"

----------

Klinikalla opiskelu nosti jälleen motivaationi uusiin ulottuvuuksiin.

Mahtavia nuo pian valmistuvat opiskelijat! Kun kysyin jotain: Sain vastauksen. (Tämä on välillä harvinaista monessakin piirissä).

Lisäksi:Sain rauhassa observoida ilman pakkoa taistella observointi paikoista. Minulle näytettiin kunnolla tekniikat joita en ole ennen nähnyt. Mielipidettäni kysyttiin. Kerta kaikkiaan rento ilmapiiri!

Eilen sitten oli oman ryhmän klinikka ja tällä kertaa myöhästyin puhtaasi bussien takia...

Heti aamusta koppi valmiiksi ja potilas sisään.

Minulla oli suht hyvä kasaus tekniikoita ja testejä valmiina, mutta toinen tutoreista heitti ihan loistavia ehdotuksia ja perusteli ehdotukset.

Kumman vapaasti sain toimia potilaani kanssa. Kertaakaan tutor ei ilmestynyt hoitotilaan ja sainkin varsin vapaat kädet. Mikäs siinä!

Mielettömän hyvä fiilis tuli potilaan jälkeen. Kaikki mennyt nappiin ja mitä luultavammin 3. kerta on se viimeinen hoitokerta!

Koppi apinointia loppupäivä.

Nyt jälkeenpäin naurattaa pinna kireällä oleminen, mutta kyllä sen huomasi taas, kuinka sitä onkaan kroppansa armoilla. Ei se mitään että PMS taas jyllää, mutta menin puolivahingossa syömään vehnää (Turvotus, nuha, vatsaoireet...gush...) ja tiistaisen käden hoidon jälkeen on ihan mukavasti kättä särkenyt.

Seuraavia lausahduksia saattoi kuulua kipakkaan sävyyn:

"Älä KOSKE siihen!"
"Siis kyllähän MÄ tiedän mitä teen.."
"No ei TODELLAKAAN mene noin.."
"HILJAA!"
"Kyl saatte ihan ite nyt varata aikanne potilaalle ja näpytellä..."

Kävin sitten tankkaamassa suklaalla, joka katosi 5s näköpiiristä ja hetkellinen euphoria kesti sen 30min.
------------

Sydäntä särkevää todistaa uusien isien onnea.

Silmät hehkuvat ja suu pysyy 24/7 vienossa hymyssä. Olemus paistaa kuin aurinko, kuitenkin rauhoittavalla aaltopituudella. Jokainen sana on herkkyyden sävyttämä ja euphorinen onni paistaa kasvoista.

Aivan ihanaa!

Odotan vain sitä hetkeä kun toinen uudestisyntynyt tuore isä saapuu koulumme kylmiin saleihin...

Mutta pakko sanoa:

STNAN SIAT! Nyt tälle vanhallepiialle tuli taas pahemman kerran vauvakuume!

Asiat pitäisi hoitaa tietyssä järjestyksessä! Ensin mies, asunto jne... sitten se kakara!

No mutta voin lohduttautua siskoni 4. lapsella. Pussailla ne puhki, pelata poikien kanssa fudista, viedä prinsessan shoppailemaan ja ilmehtia/ääntelehtiä pikku vaaville kaikella rakkaudella ja lämmöllä.

Lisäksi voin valmentaessa naatiskella nuorempien kakaroiden touhuilusta, seurata teinien kikattelua ja puhua pojista kilparyhmän kanssa.

Työpaikalla sitten palvelen kaikkia perheitä, jotka tulevat ostamaan pikkuiselleen aurinkolaseja, sekä naureskella taas uusille äideille ja tuoreille isille.

Muistan viime kesältä kun puolivuotiaan ylpeä isi ensin soitti:

"Joo munhan lasit on valmiina?...Ok... Minä tulenkin sitten puolivuotiaan tyttöni kanssa...jooh...koko päivä kahdestaan.."

Sieltä ylpeä isi asteli koreilla askelilla ja oikein myymälän henkilökunnalle näytteli vaaviaan. Kerrankin koko päivä aivan kahdestaan, kun mamma hyysäillyt koko ajan...

Aivan ihanaa!

Kyllä. Rakastan lapsia. Tulen lasten kanssa aina mainiosti toimeen. Ensin kaikki lapset aina ujostelevat minua, mutta hetken päästä jo hyppäävät syliin.

Kyllä. Omaan suunnattoman äitivietin.

Kahvilla ollessa vanhojen naapureiden luona, ihailin kosketuksen tärkeyttä kyseisessä perheessä. Niin isä kuin äitikin kosketteli lapsia ja osoitti hellyyttä niin toisiansa kuin lapsiansa ohtaan julkisesti. Mitään häpeämättä.

Mahtava perhe.

Siinä ruokaillessa eksoottisia ruokia ja juodessa viiniä sain kutsun Syyriaan.

Mikäs siinä!

Seuraava lausahdus perheen isän suusta sai melkein sisäisen Speedy Conzalesin heräämään:

"Hankitaan sulle mies sieltä!"

Mikä hitto kaikkia vaivaa kun naittavat minua jokaiselle tutulleen/puoli tutulleen etc.?!

Jumaleison! Tahdon itse valita mieheni! Mielellään sellaisen jonka mielen/sydämmen olen polttomerkinnyt ja joka on tehnyt saman minulle!

Keskustelumme jatkui perheen perustamiseen ja olin samaa mieltä siitä asiasta, että mielellään perheen hankkisin ennen kuin täytän 30.

Seuraavassa asiassa sitten väittelemmikin:

"Ei väliä toisen ammatilla, jos rakastavat toisiansa."

Itse olen pjissa törmännyt omituiseen ilmiöön: Mustasukkaisuus ja huono itsetunto tottavat vittuilua siitä, että minun pitäisi sitten mennä proffien/akateemikkojen kanssa puhumaan filosofiasta viinilasillisen äärelle.

Usein ihminen joka näin väitti oli nuori mies, pätkä duunissa, joka syystä tai toisesta ei ole ansainnut sukunsa kunnioitusta ja jolla on kova miehisyytensä osoittamisvimma.

Mieshän on perheen pää ja naisen kuuluu olla hellan ja nyrkin välillä, sekä noudattaa miehensä tahtoa kaikessa.

Paha kylläkin olen varsin itsetietoinen ihminen, jolla on varsin terävä kieli ja joka pitää puoliansa.

Siis ei mitään väliä ammatilla JOS itsetunto on kohdillansa eikä ole tarvetta päteä miehisyydellään.

Kyllä: Kokkaan/leivon/siivoan mielelläni ja tanssahtelen asunnossa pienenä kodin hengettärenä, mutta minun mielipiteitäni ei muuteta tai opiskeluvimmaani puututa. Eikä varsinkaan itsetuntooni.

En suostuisi seuristelemaan kundin kanssa, joka on hyvinkin "herkkä" ja epämiehinen.

Miehen täytyy olla karvainen, haiseva lihaskimppu, joka välillä kavereidensa kanssa pari päivää rälläiltyään tulee kotiin kuulemaan akkansa kimityksen/valituksen ja sammuu sohvalle ensin halattuaan/pussattuaan parempaa puoliskoansa ja tokaistuaan rakastavansa tätä.

Tosimies hoitaa kodin tekniikan ja kiroillen kokoaa ne ikean huonekalut, sekä kantaa kauppakassit. Tosimies unohtaa välillä olla se romanttinen ja herkkä, mutta miehistä herkkyyttähän on se huonoissa tilanteissa lausutut vitsit, ojassa ryömiessä akalle poimittu horsma, sekä satunnainen murahtelu ja takapuolensa raapiminen. Ennen kaikkea satunnainen kunnon kouraisu naisensa takapuolesta!

Minun kanssa elämiseen/olemiseen vaaditaan tämän kaiken lisäksi rautaista itseluottamusta ja suorasanaisuutta, sekä kompromissi taitoja.

Kyllä: Käyn salilla ja nyrkkeilen, mutta se ei tee minusta amatsonia. Olen varsin voimakastahtoinen ja usein tykkäänkin olla sulttaanina sulttaanin paikalla, mutta kaipaan ukossakin kykyä ottaa johtajan pallin ja välillä taitoa kuumaan riitaan siitä kumpi päätöksen nyt tekee ja onko mahdollisuutta kompromisseihin.

Ei mielestäni liikaa vaadittu, mutta valitettavasti varsin voimakastahtoisia miehiä on harvassa ja sitten kun sellainen osuu kohdalle:

On sillä joku helvetin ongelma exän/nyxän kanssa ja elämäntilanne muutenkin täyttä kuperkeikkaa! PRKL!

Niin minun tuuriani!

-------

Taas kävimme parisuhde keskusteluita vanhapiika ystäväni kanssa.

Puhuimme eräästä tutustamme, joka on hieman eksoottisessa tilanteessa. Ukko alkanut 4 vuoden yhdessäolon jälkeen pettämään ja hyvä kun huomioi lapsiansa lainkaan. Suhde ollut ok, hieman alakanttiinkin aina ja silti oltava yhdessä?! MITÄ KETTUA?!

Miksi ihmiset tietoisesti aiheuttavat itsellensä masokistin tavoin tuskaa olemalla sen väärän ihmisen kanssa.

Koska se on rehellistä ja oikein!?

Unohtakaa se hemmetin suomalainen nöyryys ja tajutkaa jo, että vähemmän kipua ja surua kaikille aiheuttaa kun laittaa suhteen poikki ja jatkaa elämäänsä!

Hyvä esimerkkini on siskoni, jolla ei mennyt niin valoisasti entisessä suhteessa ja joka on nyt onnellisesti naimisissa ja saannut uuden ukkonsa kanssa 3 ihanaa lasta ja hyvin hoituu esikoisen hoitaminen/huomiominen molemmilta suunnilta. Isä on pysynyt isänä ja uusi mies on kuitenkin tärkeässä asemassa.

Siskon eksä on löytänyt itsellensä naisen jonka kanssa on useamman vuoden jo ollut.

Siis mikä maailmaa vaivaa, ettei uskalleta vaatia enempää kuin mitä on? Pelkoa ja epävarmuutta sanon minä! Loooseeerss...

Paras ratkaisuni tähän mennessä, vaikka kuinka kipeää tekikin, oli 2008 eroaminen kihlatustani.

Hän jatkaa elämäänsä uutena miehenä. Oppi kantapään kautta kuten minäkin, mitä parisuhteen tulisi olla ja mitkä ovat naisen/miehen roolit.

Muuten en usko, että opiskelisin alaa, joka koskettaa tai olisin oppinut itsestäni niin paljoa. Enkä luultavasti koskaan olisi löytänyt tätä "Tässä konkursissa ei mikään enään tunnu!"- itsetuntoani.
----

Sitten asiasta taas kevyimpiin aiheisiin.

Kummallista miten vapaa-aikaa on taas siunaantunut.

Mitä tällä ajalla tekisin? Aluksi olin hermostunut ja keksin itselleni taas aikatauluja jne. Nyt sitten olen vain katsellut netistä jotain pätkiä, lukenut turhia lehtia ja syönnyt napani täyteen.

Ihanata.

Ystäväni kanssa päiväristeily tiedossa ja mitä parasta uusia kokemuksia:
Brassivahaus!

Kaikkea pitää kokeilla ja kohta on edessä yhteen ääneen kiljuminen, käsien murskaaminen ja "merimies/cowboy-kävely"-kipu ystäväni kanssa.