Blogi

Mikä siinä on, että aina vapaa päivänä menee sitten heräämään klo 7.00 ellei jo aikaisemmin?! Otin herneen tietysti nenääni ja pakotin itseni nukkumaan siihen klo 12.30 asti. HAH! Siitäs sait unirytmi!

Viime aikoina uneni ovat olleet varsin mielenkiintoisia.

Yksi uni oli kuin ohjelmasta Olipa kerran elämä ainoastaan sillä erolla, että joukko osteopaatteja ja minä+muut opiskelijat (nuoremmat ja vanhemmat) olimme sitten hoitamassa ihmisen kehoa sisältä päin.

-"Lisää oskillaatiota!"
-"MFR vai BLT?!"
-"Tarkista kraniaalirytmi!!!"

--------

Viime yön unista mainittakoon ensimmäinen jossa kaksi koiraa jälleen kulkivat mukanani ja toisen koiran avulla tajusinkin uneni fuck buddyn kauheuden:

Mukava kaveri jne. Seksikin menetteli, seura ihan ok... mutta kaikki oli VAIN ok tasolla. Sitten kun huomioinkin koiraa välillä sai tyyppi törkeän mustasukkaisuus kohtauksen ja alkoi suu vaahdossa vaatimaan huomiota. Katselin hetken aikaa tilannetta kulma koholla ja nappasin koiran mukaani, sekä lähdin päättäväisesti bussipysäkille.

Toinen uni olikin jonkin sorttinen coktail-/juhlatilaisuus. Juhlissa oli sukulaisiani ja tuttuja. yhtäkkiä ulkona alkoi sattumaan kummia. Porukkaa juoksenteli ympäri ja kiipeili lähi puuhun etc. Tunkeutuivat tontille. Norsukin oli jotenkin kavunnut puuhun. Kaikki häiritsivät juhlia.

Minä sitten päättäväisesti menin muiden kehoituksesta häätämään näitä tapauksia kun jostain ilmestyi 5 metrinen karhu ja skumppa lasi kädessä korkokengissäni hipsinkin sitten takaisin sisälle, jossa joku porvari katsoi minua tuomitsevasti johon totesin:

"Ei jumalauta! Etkö sä muka tulis sisälle jos ulkona on 5 metrinen karhu?!"

Tämän jälkeen siirryin keittiöön, jossa juhlien erikoisvieras sitten olikin. joku tärkeä mies, joka alkoi pokailemaan minua pahemman kerran. Ehdotti riettauksia ja osoitti keittiön pöytääkin. Tietysti kieltäydyin. Muutaman kerran pöydän ympärillä hippaa juostessamme katosinkin kulman taakse ja poistuin paikalta...

Siis ei jumalauta näitä unia.

-------

Voiko joku vielä selventää mikä vanhempia ihmisiä oikein vaivaa.

Tänä iltana lukiessani ja fiilisteltäessä vapaatani kynttilöiden valossa mummini soitti.

-"Tehdäänkö teillä siellä silmänpaine mittauksia.."
-"Jooh mutta suuntaa antavasti. Me ei saada koskea silmän pintaa vaan käytetään sellaista puhkumittaria..Tarkempi tulos tulee silmälääkäriltä. Mites niin?"
-"Noh tota pari päivää päätä särkenyt ja silmät olleet ihan omituiset, eikä lääkekkään auta..."
-"Jos mummi menisit nyt vaan ihan suoraan lääkärille. Toi ei oikeesti kuulosta hyvältä."
-"Noh kun kuitenkin parin viikon päästä on aika ja ja..."
-"MENE nyt sinne lääkärille..."

Siis ei mennä lääkärille vaikka mikä olisi?! Mikä helvatta sukuani vaivaa?! Samanlaista kuin miesten perinteinen käyttäytyminen. Vaikka pää olisi irti niin lääkäriin ei mennä. Ei sitten millään... *huokaus*

-------

Jokin kummallinen epidemia on liikkeellä:

"Ottakaa selvää onko *sensuroitu* sinkku!"

Kyllä. Turhan usein omituisissa paikoissa, montaa kautta, utelee koko maailma olenko sinkku. Lähtien aina kämppiksistäni duunini asiakkaisiin.

Tässä teille sitten faktaa oikein mustaa valkoisella:

Kyllä. Olen sinkku. Aina päästä varpaisiin. Täysi sinkku, sillä vainhan se näkyy naamasta kun lakkaa saamasta ja sehän on ihan eri asia olla sinkkuna...

Taidan tatuoida stekstin "sinkku/vaimoainesta/ suomeksi vapaa ja kansainvälisesti available" otsaani, että menee varmasti perille...

*kiroillen "prkl, prkl..." siirtyy buduaarin puolelle pesemään mutanaamiota kasvoiltaan*

Afta suussa. PRKL!

Puhuminen etc. kirpaisee ikävästi. Siis mykkäkoulua?...

*tuhahtaa ja siemaisee lasista maitoa irvistäen hiukan aftan vihoittelulle*

Viikonloppu oli varsin paljon antava. Ei. En ollut miehiä metsästämässä ja taa pokaillut puolta suomea hirveässä tuubassa vaan tämä kiltti tyttö suoritti muutamat opintopisteet.

Dissektio, tutummin ruumiinavaus, oli viikonlopun pääohjelmaa.

Saliin astui joukko epävarmoina käyskenteleviä leikkaussalivaatteisiin pukeutunut opiskelija joukko. Kolme opettajan auktoriteetin omaavaa henkilöä esittelivät itsensä ja ohjeiden jälkeen lakana vedettiin pöydällä olevan yltä. Salissa tuntui selkeä "aalto", joka ulottui seinästä seinään. Muutamat jäivät taka-alalle. Osa siirtyi lähemmäs.

Itse otin muutaman askeleen lähemmäs ja hetken katselun jälkeen tartuin skapelliin opettajan kehoituksesta.

Viikonloppu antoi paljon ja molemman päivän saliajan jälkeen tunsin itseni överi infoiseksi ja väsyneeksi.

Kiitos kuuluu asiansa tunteville opettajillemme. Paljon henk. koht. opetusta!

Kaikki kunnioitus ihmisille, jotka testamenttaavat ruumiinsa lääketieteelle.

----------------

Henkilökohtaisemmalla tasolla on minun pakko nostaa oman reissuni kohokohdaksi ystäväni tapaaminen. En ole nähnyt häntä kunnolla 1,5 vuoteen. Keskusteltu puhelimessa etc.

Nyt lauantai iltana laitoin itseni kuntoon ja kampasin kasvoni. Kävelin tuomiokirkolle odottamaan ja muutaman minuutin päästä rahisi jo vieressäni ja pomppasin yhden minulle rakkaimman ihmisen syliin.

Tapasin vihdoinkin hänen avokkinsa ja puhuimmekin pitkälle yöhön tapahtumista elämässä ja menneistä. Viiniä kului ja mieli muuttui hilpeäämäksi. Rockia, parit snapsit, sekä modernia tanssia. Totta kai jatkoimme Turun yöelämään ja löysin itseni istuskelemasta ja lopulta tanssimasta Dynamosta. Mahtava alternative paikka.

Tämä tyttö on yksi "pyhän kolminaisuuden" jäsenistä. Jokainen edustaa eri genreä, mutta omaa varsin avaran maailman katsomuksen ja amatsonin luonteen.

Siinä ollessa tajusi, kuinka tärkeää on tavata näitä minulle tärkeitä ihmisiä vaikka aikataulut paukkuvatkin. He valaisevat päiväsi pitkäksi aikaa ja saavat sinut luottamaan taas itseesi ja haaveisiisi, sekä niiden toetutumisen mahdollisuuteen.

Porukkamme taustat ovat varsin värikkäitä ja jokainen meistä on todistanut asioita, joita ei todellakaan kinuta kokemuslistalle. Kyllä se vain niin on, että samat juuret omaava osaa kuunnella ja ymmärtää loistavasti sanomasi.

Parasta kaikessa: Ryömin takaisin hotellille klo 3.00 aikaan aamulla ja ylös 7.00, sekä skapelli takaisin käteen klo 9.00. Ha haa... Eikä muuten tehnyt yhtään pahaa.

---------

Ensi viikon saan viettää kotonani. Ei vaatimuksia suuntaan tai toiseen. Vain minä koulu, työ ja harrastukset. Ei kaikenmaailman elukoiden/sukulaisten jne. vahtimista!

Huominen menee siivotessa, lukiessa ja treenatessa. Voisin ottaa ihan chillisti koko päivän kotona.

Mahdollisesti treffeille ensi viikolla?

Olen oppinut hallitsemaan kalenteriani ja varaamaan aikaa vain itselleni. *Taputtaa myhäillen itseänsä selkään*

Nyt voisinkin sitten sosialisoida kolmijalkaisten kanssa...

BTW: Ismo Alangon lyriikat omaavat ehdottomia totuuksia ihmismielen suurimmista kysymyksistä ja paljastuksia uskomattoman yleisistä kliseisistä persoonallisuuksista.

Esimerkkeinä biisit Hetki hautausmaalla, Kriisistä kriisiin, Lasten laulu, Elokuun häävalssi, Pulu, Onnellisuus, rakkaus on ruma sana, Paratiisin puu, Hallanvaara, Vittu kun vituttaa jne.

Tässä viimeisistä suosikeistani yksi:

Päästänkö irti

"Tuttu ja turvallinen
Kiehtova ja vaarallinen
Luotettava, tavallinen
Kiihottava, oikullinen
Valintoja, valintoja
Joka päivä valintoja
Taivas vaiko katuoja
Etunoja, ponnistus vai lentoon

Päästänkö irti vai pidänkö kiinni
Siinäpä kysymys
Syöksynkö uuteen vai syvennän vanhaa
Enää ei riitä yritys
Katkolla elämä, tarjolla hyvää
Tarjolla tänään klassinen pulma
Hulmahdan liekkeihin, unohdan kaiken
Ja annan palaa
Päästänkö irti vai pidänkö kiinni
Kaikuu kysymys

Villi ja välkehtivä
Harmaan sävy värinä
Nuori, kaunis, itsevarma
Vanha, viisas, hyvä karma
Valintoja, valintoja
Joka päivä valintoja
Lojaalius vai kaikki likoon
Pian sekoon, pian sekoon
Rauha!"

Aamulla onnistuneesti töihin ja fiilis oli mukava. Postipoika tuli jälleen piristämään olemuksellaan (ja ulkonäöllään) päivää.

Päivä meni nopeasti asiakkaita palvellessa ja lopulta sainkin tietää saanneeni duunista lahjakortin hairstoreen. Palveluita tai tuotteita ja kiljaistenhan lähdin tuhlaamaan joka pennin ja sain kuin sainkin shampooni ja loput tököttini.

Kotimatkalle nappasin myös duunista saamani naistenpäivän kukan mukaan huonettani piristämään.

Kuvittelisin tämän jo olevan liian hyvää ollakseen totta mutta vihdoin ja viimein olin oikeasti mukavilla/kivoilla treffeillä!

Hyvännäköinen, fiksu, mukava, pitää huolta ulkonäöstään ja näytti tajuavan ajatuksen juoksuani, sekä ilmaisuani joka on varsin tunteikasta. Sellainen energia kaverilla missä oli mukava olla ja silmiin todellakin pystyi katsomaan.

Ei millään tavalla limainen vaan voisin jopa sanoa, että pystyin olemaan rennosti oma itseni kaverin seurassa. Olisin oikeasti ja aivan rehellisesti sanottuna voinnut koko ajan istua tyypin sylissä ongelmitta ja pöpöttää kuin papupata-. Mitenköhän siihen olisi reagoitu?...Hmmm..

Toivottavasti tapaan kundin vielä useamman kerran, enkä säikyttänyt sanatulvallani, huonolla huumorillani, koskettelu taipumuksellani tai latinallani tyyppiä.Tälläistä päivää en ole viettänyt pitkään aikaan. Ja todellakin kiitän sydämmeni pohjasta, että vihdoin ja viimein sain pienen päivän paisteeni arkeeni.

Mutta tämähän tyttö ei nuolaise ennen kuin tipahtaa.

Kyllä: Tämä on hehkuttelu blogimerkintä ja teidän on vain parasta kestää se.

*Istuu sinisen kuvaruudun edessä kasvonaamio kasvoillaan ja vihreää tököttiä hiuksissaan. Ajottain töytäisee kevyesti sivuun mustavalkoisen kollin ja jatkaa ruudulle tuijottamista keskittymisen ryppy kulmiensa välissä.*

Tänään Roihikassa siskon kämpillä katsomassa hoitamassa kattia ja liottamassa itseäni kylvyssä moooontaa tuntia. Tarpeeseen tulee!

Viikko itse asiassa alkoi loistavasti jumittaen. Parit liikuntatunnit vedetty. Kun itsellänsä akut taas kuosissa sai koko salin syttymään ja innostumaan treeneistä!

Mahtavaa vetää speekkien välissä epämääräistä läppää englanniksi ja tietysti tapani mukaan haastoin samantien keskenkaiken tulleet kunditkin todistamaan kuntonsa. Pilates/bodypump jne. tuttuja liikkeitä ja ai ai sitä miehistä vinkumisen määrää... HÄH HÄÄ!!! Ja oppivat ainakin oikeaoppisen ojentaja punnerruksen.

Ohjaajana olen tunnettu suoraan asennon korjaamisesta ja käyskentelystä salissa. Haluan jokaisen tunnilla olevan oppivan oikea oppiset liikkeet niin että varmasti ne muistavat. Jos on pakko tartun tunnilla olijaa kropasta ja ohjaan oikean liikkeen.

Vain yhdestä syystä: Kuten nykyihminen on vieraantunut luonnosta on se valitettavasti kyllä käynnyt oman kropankin suhteen...

Väitän jopa, että ainoastaan tästä syystä aiheuttaa ihminen itse itsellensä kiputilat, huonon seksin (itse tutkiskelu tärkeää) ja vieraantuu jopa sosiaalisesta elämästä. Kaikkein kansainvälisin kielihän on tunnetusti body language!!! Hyvä siinä selittää kun ei hallitse kroppaansa.... *huokaus*

Aivan mahtavaa porukkaa ollut ohjattavana! Mieletön fiilis aina jälkeenpäin!

---

Tutuistun tänä aamuna paikalliseen underground punttisaliin. Ensiksi pyörin hieman eksyksissä suunnasta toiseen, mutta löysin pukkarin, tajusin lippulaitteen ja löysin saliin.

Tunnelma oli varsin mielenkiintoinen minun ilmestyessä paikalle nutturoineni, aerobic housuinen jai punaisine toppeineni HC-treenareiden pariin. Ruoste, hiki ja testosteroni leijuvat paksuna pilvenä ilmassa ja saatoin alkumetreillä herättää mielenkiintoa sipsuttaessani paikalle tanssijan elkein.

Rohkaisin itseni ja siirryin käsipainoihin ja penkeille. Muutamat sarjat itse viritettynä ja keskittyminen treeniin. Totuus on että perinteinen sali on minulta ruosteessa. Lopuksi testasin hieman tekniikkaani hillitysti nyrkkeilysäkkiin ja totesin olevani totaalisen ruosteessa.

Päätin, että aloitan hitaasti: Pienet painot, 3X-sarjat ja puhdasta lyönti-potku tekniikkaa säkkiin. Haluan itseni kuntoon ja taitoni esille. Ja koska tunnen kroppani ja niveleni ja sidekudokseni ja ja.. on parempi saada hallintaa ilman riskejä..

Naurakoon vaikka isot miehet tämän plikan toheluille! HA! Tämä tyttö näyttää mistä kanat pissii!

Salissa oli rento treenaamisen fiilis, mitä kaipaankin, koska valitettavan usein monessa kuntosalissa vain ollaan näyttäytymässä. Lisäksi plussana on silmän ilo! Mielelläänsähän sinkku tyttö kuin minä, joka arvostaa anatomista rakennetta, bongailee salin nuoria uroksia silmä kovana.

"Joooh... hyyyväää per...KESKITY KESKITY!!!... Vau mitkä hartiat... Mones toisto?! AaargH!"

-------------------

Koomisia hetkiä viikolta:

>Maanantain treenien aikana tytöt naureskelivat mielikuvilleni ohjaamisessani sille, että selitin olevamme klubilla ja häiriköivä mies edessä: LYÖ LYÖ, mutta vatsa tiukkana ja hallinta alakropassa, koska klubilla muita miehiä... " Ja sitten häiriköivä mies olikin kaksimetrinen: "HIT HIT!!! His 3 m high, but remember to shake your buns at the same time because there is a good looking guy just behind you!" Ja sitten lyhyt kaveri joka pyrkii liian lähelle rintavarustusta: "Take his head beetween your hands and do a sharp knee kick! AGAIN! His not down yet!"

Tunnin jälkeen kundit kiittivät tunnista ja siitä että sain heidät hikoilemaan johon tietenkin vastasin muikeasti hymyillen: "Not a problem! I usually make men sweat.."

Duunissa tiistai klinikan jälkeen sain pikakorjauksen kehyksettömille laseille ja tiskin sivussa painaessani kieli ulkona ja keskittymisen keskellä aloin rallattelemaan ja heiluttelemaan pebaani biitin tahtiin lasit ja työkalut kädessäni. Tietysti tiskillä oli asiakas jota kollegani palveli ja tietysti hän ratkesi nauramaan. Tokaisi vain, että mahtavaa mikä mieli! Lahjakkuus selkeästi kun noin musiikki päässä soi... Ja kollegani tokaisi vain PPIIIPILLÄ soi aina joku biisi päässä, jota valitettavan usein lauleskelee..

-------------

Tänään sitten luennon jälkeen menin visiitille mummilleni joka hössötti normaaliin tapaansa. Aivan ihana ihminen.
Muutto tosiaan oli loistava idis: eroon naapureista ja vähemmän duunia, koska kulut puolta pienemmät. HALLELUJA!

Kävin tädillänikin pyörähtämässä: Verhojen vaihtoa, taulujen seinään iskemistä ja sisustussuunnittelua. Unohtamatta hiusten värjäämistä!

Näin itsestäni btw. tulevaisuuden kuvan. Sitten kun se the one-mies löytyy niin yhteen muuttaminen: "Siis mä oon miettinyt tän feng shuin... ÄLÄ KOSKE SIIHEN!!! SE ON IITTALAN!.. ja mites noi verhot... kuuuultaaa maalaatko ton seinän? Kun toi beige on nyt vähän liian laimee... Ja nyt sitten vaihdetaankin huonekalujen järjestys!"

Kyllä. Omaan niitä naisellisia piirteitäkin. Sisustaminen, pakkomielle jalat tuhoaviin KORKOkenkiin, olen naimisissa vartalovoiteen kanssa, sekä rakastan hameita.

Voi Jsus välillä naurattaa omat reaktiot, kun suurimman osan ajasta juoksee hoitamassa asioita,kasaa huonekaluja, kittaa seiniä, kantaa raskaita tavaroita ja pätee amatsonina niin khi hi hii..*huokaus*.
-----------
Radiologian tunnilla maan mainion lääkäris opettaja rohkaisi meitä palpoimaan ja kehittämään palpointi taitojamme. Koska olen varsin usein kaikissa ihmisissä ympärilläni jo kiinni niin totta kai näin huvittavan kohtauksen silmieni edessä:

Tapahtuu bussissa. Vaaraa aavistamaton uhri istuu viereeni. Nopeasti lämäytän käteni hänen reidellensä ja alan äänen mutisemaan silmiin katsoen: "Jännän jäykäksi muutuit, veri virtaa ja oot kyllä aika lihastonukseton tapaus... joooh...ihan paska...SEURAAVA!"

Odottakaas kun sovellan tämän viikonloppu iltarientoihini... *Leveä virnistys*

-------------

Kehottaisin kaikkia vilkaisemaan Mentalwearin saitteja.

Loistavia paitoja joissa on sisältöä. Valitsin itselleni jo iskevät paidat:

"Aivan valtavan upea päivä!"
"Hands of creep"
"Last night I got drunk with some Pedro"
"Working class hero!"

--------------------------------------------

Nyt valmistautumaan henkisesti viikonlopun ruumiinavaus kurssille: Kylpyyn ja huuhtelemaan henna mönjä pois päästä!

Oi mahtavuutta ja treenien tuottamaa hormonien hyrinää!

Suuni voisi tukkia, sillä sellaisilla lauseilla kommentoin liikunnan ohjaamistani että voi pojat.

Valmentaessa houkuttelen muksuja liikkumaan kertomalla tarinaa, nuorisoa huvitan vitseillä ja erikoisilla kisoilla ja teineille puhun elämän totuuksista ja haastan ylittämään ennakkoluuloja ja rajoja.

Perfect body tunneilla irrottelen small talkilla ja omituisilla mielikuvilla. Jokaisen tunnin alku on erillainen improvisoinnin kautta. Tärkeintä on haastaminen ja porukan kannustaminen jaksamaan vielä sen 100 pakara+vatsalihas toistoa.
---------------

Menetin jälleen hermoni maanantai illan junamatkalla.

Tumma kundi lyöttäytyi viereeni ja halusi yli innokaasti keskustella vaikka näki, että olin puhelimessa. Odottakaahan vain kun suljin luurin. Kova yritys alkoi jälleen. Käytin hyvin selkeitä eleitä ja sanoja ilmaistakseni kiinnostukseni keskuteluun olevan tason. Mutta EI! Kyseli vielä olenko rasisti kun en puhu....

Tässä vaiheessa näin väkivaltaisia mielikuvia treenikassilla huitomisesta ja junan ovien käyttämisestä kundin pään operoimiseen.

Tapaus seurasi minua pitkän matkan rautatieasemalla ja imi minusta muutaman sanan ulos:

"Hey I dont talk with stranges Okey?..."
"But Im also a stranger to you! Lets talk!"
"Nooo... Im busy and there are already too many people trying to talk to me all the time!"
"Ofcourse! You are so beautiful!"
"Yeah... Thats why I dont talk with everyone who wants to talk with me..."
...............
"Oh you wok in sports? I see... you have a nice athletic body..."

Siis voi jumalauta!

Alan kantamaan burghaa mukanani tai feikki kihlasormusta vain ja ainoastaan ettei tarvitsisi kaikenlaisten ukkojen lähestymisiä kestää!

Älkää ymmärtäkö väärin: Mahtavaa kun joku lähestyy ja juttelee. Juttelen mielelläni, mutta jos samalla katsot minua himoiten ja suupielestäsi valuu kuola tuijotellessasi rintojen väliäni tai kätesi hamuilee takapuoltani tai jos keskustelusi taso ei yli ameeban ominaisuuksia... Painu V******!

Ja tämä on pahentunut ekspotentiaalisesti suhteessa itsevarmuuteni / itsetietoisuuteni / ymmärrykseni kehittymisen kanssa. Kuin radioaktiivinen hohto loimottaisi ympärilläni ja kutsuisi ihmisiä kuin kärpäsiä valon tavoin.
---------
Jos joku väittää (täysin selvinpäin) olevansa kunnon mies: Kyseenalaistan tämän lausuman.

Syy on hyvinkin yksinkertainen:

1. Kunnon mies on monialainen määrittely ja riippuvainen kunnon miestä toivovan kriteereistä.

Voin tehdä exeliä toivomistani ominaisuuksista, hakea kirjallisesti trefiseuraa, huudella kaupungilla miestä jne. ja aina, vaikka paperilla kriteerit täyttyvät, ei vaan kolahda.

Miksi näin?

Tein jälleen ajatustyötä:

Osteopatiassa on varsin hämillisiä piirteitä ja puhutaan omituisista kontaktien tekemisestä. Rollin E. Beckerin lausumat olivat varsin mielenkiintoisia. Hän puhui palpoimisesta seinien läpi jne. Kyllä vaan.

Rajamailla jälleen ha haa...

No mutta luulen tajunneeni mitä hän tarkoitaa "etäpalpoimisella".

Ihmisistä näkee minkälaisia he ovat vain tarkkailemalla. Heistä näkee voiko heitä auttaa. Näkee missä vika on jne. Jotkut ihmiset huoneessa tuntuvat vievän kaiken energian pelkällä olemisellaan ja toiset täyttävät huoneen auringon lailla omalla energiallaan. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin vain todeta: Älä koskaan IKINÄ seurustele ihmisen kanssa joka vie viimeisetkin energia rippeesi!!

Mutta etäpalpoimisen jätän edelleen pohdintaan.

Mennäänpäs itse palpoimiseen. Olen huomannut, että itse tarvitsen päähäni epämääräisen ärsykkeen-> biisin pohdinta, runo, joku ajatus jne, jotta voin kaiken tiedon ottaa sellaisenaan käsiini. Ja ette uskokkaan mitä kaikkea voi tuntea! On se jännääää.. *ryystö muovituopista*

Tämän illan pohdintani olkoon ihmisten reagoinnista palpoimiseen, sillä tein varsinaisen mahtavan "heureka" löydön ja tajunnan räjäyttävä ymmärrys sumensi hetkeksi epävarmuuden ja loi minusta vielä hiukan kusipäisemmän ja ylpeämmän.

Sillä joidenkin kanssa vain saa samantien kontaktin. Olet samantien toisen kehossa ja palpoit ihan kokonaan uutta maailmaa vain pitämällä toista kädestä kiinni. Sama juttu kuin toista katsoisi silmiin ja tietää toisen olevan avoin omana itsenään. Ei hyttysen ininää takaraivossa/sähikäisen "kuvaa" alitajunnassa. Tärkeää on myös oma reagointi toisen ollessa samassa huoneessa.

Nyt tiedän syyn moniin parisuhteitteni/deittieni kariutumisiin:

Sama aaltopituus ei ihan ollut kropan tasolla. Joidenkin kanssa en vain voinnut nukkua, toiset vievät kaiken energian ja toiset soittavat vain paria nuottia kun itse vedät koko sinfoniaa, toivot ovat maadoittaneet itsensä ja itse lensit linnun lailla.

Nykyihmisen ongelma taitaakin olla tuo oman kropan kuuntelu. Olemme sen verran vieraantuneet luonnollisesta ympäristöstä, että vaistomme on mykistetty ja aistiemme arsenaali varsin rajallinen.

Siksi päätinkin, että tästä lähtien kuuntelen hyvin paljon kroppaani ja sisäistä ääntäni. Se kyllä tietää mitä haluaa. Vaimennan järkeäni/kylmää logiikkaani vielä hiukan.

Eli annan mahdollisuuden ja madallan jälleen moraalini tasoa. Raja valon ja pimeyden välillä on häilyvä, sekä tarkoitus pyhittää teot.

Kundi naapuristani miljoonalla tsiljoonalla ongelmallaan on se yksi joka vaan osuu ja uppoo. Mitä muuta pitäisi ajatella siitä, että muistan kundin tuoksun, kropan, miltä kroppa tuntuu, silmät, äänen jne.? Mitä parasta: Pystyy olemaan vieressä ilman "hyttysen ininää" takaravossa. Kun kolahtaa on syytä herätä, mutta minäpähän en koko työtä yksin tee stna!

Puolitiehen menen venaamaan ja siinä kökötän. Niin tuppisuuna odotan. Katselen ohikulkijoita. Valveutuneena odotan. En mene mihinkään jos ei tule vastaan. Ei riitä se 1 metri. Eikä kilometri. Maileja... JUMALAUTA!

Perkhele!

Kun ajatus istutetaan lähtee se vain versoamaan: Rakas kämppikseni eilisen jutustelun aikana kommentoi, että eihän se varattu ominaisuus este ole kuin hidaste jos suhde muutenkin jo raunioina....

Ja siis vaikka lähden vaihtoon niin ei sekään ongelma ole. Halvat lennot on keksitty ja 4-6kk kuluu nopeasti...

Joten tulkoon asiat miten tulee.

Oi että elämä on taas niin helppoa, mutta valittavana on kaksi tietä: Tasapaksu yllätyksetön paska ja riskien kautta saavutettavissa oleva onni. Sehän ei pelaa joka pelkää ja elämä ei sääli heikkoja?

Kumpaan itse kuulut?

Viikonloppu oli varsin haaskojen tarinoiden, huonon läpän ja jännien tilanteiden aikaa.

Suoraan koululta tapahtumapaikalle eli jo legendaksi muodostuneelle Mariellalle.

Ensimmäinen ilta lähti mainiosti käyntiin laivan loistavassa Tapas baarissa. Sellaisia tapaksia, että veivät mielen mennessään. Mansikoilla höystetty vanilija pannacotta oli todellinen kulinaristinen orgasmi *haukkoo henkeä muistellessaan kyseistä ruokalajia*

Karaokehan (Bravuurini: Ranskalaiset korot) kuului tietysti illan menuuseen, sekä totaalinen bilettäminen tanssilattialla. Jokainen löysi tiensä hyttiin ja aamulla lähdimme valloittamaan Tukholmaa maailman edelleen keinuessa puolelta toiselle. Burger king taisi olla se lähes ainoa pysäkki missä kävimme ja annokset tulivat tarpeeseen. Oli santsattava med en stort Fantalla vielä balanssiin pääsemiseksi.

Välikommentti:

Pelinaisen maineeni sai varsinaisen itsetutkiskelun aiheuttaman särön pintaansa. Tämä tyttö ei saa kundia mielestänsä. Kyllä. Himoitsen naapuriani Ry:n kokoukseen on sitten osallistuttava.

Ystävieni diagnoosi: Kundi päässyt ihon alle pahemman kerran. Hoitona armotonta biletystä, lisää alkoholia ja törkeäksi luokiteltavaa flirttiä vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa.Tästä selviydyttyään on kuunneltava tuntojansa ja mentävä niiden mukana. Jos siltä tuntuu: go for it.

Toinen ilta alkoi saunaosasto poreammeella ja notski makkaroilla. Parit lonkerot päälle hyvän ruuan yhteydessä. Aivan mahtava stratti illalle. Sitten uusi nousu hytissä, josta siirryimme jälleen karaokeen jossa avasin illan Siiri Nordinin- sydämmeni osuman sai kipaleella ja josta ilta jatkui fun clubin puolella.

Aikaisemmassa merkinnässä mainitsinkin, että pyrimme saamaan illan budjetin kuriin. Mahdotonta mutta totta ja huvittavaakin: Fun clubin puolella miehet kisailivat siitä kuka saa tarjota porukallemme juomia. Juomia ilmestyi pöytään joka ilmansuunnasta ja kuten arvata saattaakin ystävänikin mukaan silmäni jossain vaiheessa iltaa harottivat eri suuntiin.

Totta kai iltahan ei ole mtn ilman draamaa:

Todellisen kukkotappelun alku. Reviiri kiista, jota todistaessani mieleni teki vajota penkkiin jolla istuin. Kyllä. Kaksi kundia tappelivat ensin huomiostani ja kohdistivat testosteronin katkuiset huomionsa toisiinsa.

Voi luoja.

Tämän lisäksi menin hukkaamaan laukkuni, jonka sain kuin sainkin lopulta takaisin mielenkiintoisia reittejä käyttäen..

Käteen jäi itseasiassa molempien kundien numerot.

Vaikka aamulla tavatessani feidatun kundin hän kovasti yritti murjottaa ja saada minut anelemaan anteeksipyyntöä ja blaa blaa. Katsoin kundia silmiin ja vienosti hymyillen tokaisin: "Elämä on... Missäs btw oot duunissa, opiskeletko jne.". Kundilla muuttui ääni kellossa ja hetken jumituksen jälkeen tahtoikin hetken kuluttua pitää kädestäni kiinni kävelyn yhteydessä ja kutsui kahville.

Kotiinhan ei muuten risteilyltä mennä vaan suoraan duuniin. Siellä tiskiin nojaten ja vanhan viinan löyhkää peläten palvelin asiakkaita epävarmuuden ympäröidessä tekojani. Mutta kaiken kaikkiaan kaikki sujui hyvin ja illalla löysinkin itseni tyytyväisenä jälleen omasta sängystäni kännykkäni viestiäänien helähttelyn keskeltä.

-------

Asiasta kukkaruukkuun:

Kekustelut usein kääntyvät miesten reaktioihin minua kohtaan. Ystäväni naureskelivat jo sille faktalle, että sisääntuloni ja kävelyni jo herättää katseita vastakkaisen sukupuolen osalta.

He yrittivät haastaa minut käännyttämään homon heteroksi, johon minun oli pakko vastata: "Been there done that! Lisäksi olen saannut tunnolliset varatut miehet kyseenalaistamaan päätöksensä ja omaan myös kauniimman sukupuolen edustajien ihailijoita."

He ajattelivatkin jo tuotteistaa minut:

Oma fun club ja klubi kokoontumiset ruotsin risteilyllä, jossa on mahdollisuus keskusteluun kanssani 100e tunti taksalla. Jos joku haluaa pitää minua kädestä kolminkertaistaa se summan.

Eikä tässä vielä kaikki! He ajattelivat valjastaa taitoni tulevaisuudessa: Drinksuja, ilmaisia matkoja, vaatteita, koruja, ruokaa... Kaikkea mitä tarvitsemme niin mä hoidan, mä hoidan...

Valitettavasti oma moraalini tulee vastaan: Jos olisin halunnut rikkaan miehen ja miljoona potin eron jälkeen olisin jo tehnyt sen.

Kuitenkin läpän heitto ystävien kanssa on ensisijaisen tärkeää ja kuten ammattilaispelaaja: Koskaan. Ei koskaan pidä pelata vain yhden kortin varaan.

Mutta tiedostan myös sen faktan missä useimmat pelaajat usein mokaavat:

Tiedostan Akhilleen kantapääni. Sen sijaan, että yritän tukahduttaa sen mitä tunnen; Annan kaiken kukoistaa ja tulla sellaisena kuin ne ovat. Olkoonkin niin, että vain yksi kundi saa minut haukkomaan happea ja tuvimaan jo pelkällä läsnäolollaan, sekä kyseenalaistamaan pelin hallinnassa olemisen.

Salainen resepti elämässä pärjäämiseen, onnellisuuteen, sekä armottomaan itseluottamukseen: Ole rehellinen itsellesi ja muille niin teoissa kuin ajatuksissasikin.

Valitettavasti tosiasia on, että jostain syystä miestuurini on mitä mielenkiintoisin: Sitten kun se yksi jalat alta vievä tapaus ilmestyy on taustalla ties mitä ongelmia eksän/nyksän kanssa ja blaaa blaa... *huokaus*

Mutta en todellakaan aio odottaa loppu elämääni toivon pilkahdus sisälläni, kun koko muu maailma odottaa valloitustaansa. Jos kundi ei tajua tilaisuuttansa ja sen avoinna olemisen rajallista aikaa niin voi kyynel.

Siis käsi anatomian kirjalle, harjoittelua duuran palpoimisessa, aerobic kendät treeni laukkuun ja nokka kohti uutta päivää.

Mitä tahansa voi tapahtua!

*Laittaa Kaija K:n Vapaa soimaan taustalle, jota seuraa Fergien Clumsy, sekä lähtee suorittamaan velvollisuuksiaan todellisen maailman puolelle.*

Eilinen kuului listallani "Keskity vain siihen hengittämiseen, vaikka mihinkään muuhun et pysty"-päiviin.

Aina niin rakkaat menkathan sieltä pulpahtivat maailmaan ja ilmoittivat naisena olemisen tuskasta sijoittamalla muoviräjähteen alavatsaani ja tökkimällä jäänteitä hehkuman kuumalla hangolla.

Positiivista oli: Pystyin kävelemään!!!

Nyt oikeasti hieman kauhistuttaa jos nämä kivuliaammat tulevat jatkumaan joka kuukausi. Sitten käynti gynelle ja taas saan kuulla maan mainiomman heiton: "Hanki lapsi niin sitten helpottaa!!". Lähiö yksinhuoltaja äidiksi? Ihanaa...

Prkl kroppa! "Vaihdetaan Rintarangan dysfunktio toimivaan hormonikiertoon!"

Plussaa: Kestää vain 1-2pv! *Sheikkaa bootya*

Onneksi pääsin Jennille hoitoon ja siinä maatessa sai ottaa chillisti ja käsi on taas ok. Ei tunnoton jne.

BTW: Mahtavaa kun Jenni kysyi: "Onks sulla ollut mahdollisesti jotain stressiä jne.?"
-"No siis noh mitäs tässä. Tavallista. 24/7 ranskalaisten kanssa ja organisoitavaa ja kohta meen valmentamaan ja yöunetkin tota vähän kärsinyt ja ja ja..."

Ha haa... kyllä se kroppa sen tietää mitä omistaja sillä tekee...

Eilinen tosiaan oli kummallista ja valmentamaan mennessäkin oli otettava tukea ajoittain kaiteista/seinistä/ihmisistä kun alkoi heikottamaan. Suklaalevyn voimalla sitten valmentamaan ja vatsan/alaselän ympärille kietaistu lämpöhuivi helpottamaan oloja. Jatkuvasti pientä keikutusta niin ei kipua huomaakkaan!

Hyvin meni treenit ja muksut,teinit ja nuoret olivat kaikki mukana täysillä.

Illan skoolaus tapahtui Leenalla ja Aivan mahtava meno!

Karaokea/tanssia you name it!

Ja nyt valtaamaan meret hyvässä seurassa ja nollaamaan viikon stressi! Tätä kyllä tarvii ja ainakin tulee halvaksi: Menkkojen aikana ja jälkeen nimit. nousee päähän takuu varmasti!

Lopulta hetken hiljaisuus tyhjentää ajatustensa malja ruudulle.

Ihmiset. nämä oudot kahdella jalalla kävelevät otukset edelleen ihmetyttävät, vihastuttavat, ihastuttavat ja kauhistuttavat ja ja...

Joka tapauksessa. esimerkki ihmisten osallistumisesta kasnsainväliseen viikkoomme ja tutustuminen ranskalaisiin vaihtareihin joita yhteensä on n. 11 kpl. Osallistuminen 0.001%. HOooray!!!

Toisaalta on ihan ymmärrettävää, että omakin elämä löytyy ja toiminta on pääasiallisesti vapaaehtoista. Mutta esim suurin osa omalta luokaltani: Ei näy/ ei kuulu.

Perusteluista esimerkki: "No kun ymmärsin, että täällä ei tarvii olla ja ja ja...."

Kuinka tosissanne olette alanne suhteen? Haluatteko tietää toisenlaisesta katsontakannasta ongelmaan? Kiinnostaako teitä lainkaan muiden kollegoiden kokemus/tietämys?

*Ärisee ja purisee itsekseen pörhistäen kaikki sulkansa kirjaston työtuolilla*

Mutta tämä on itseasiassa hyvin tyypillistä ihmisille: Ajattelemattomuus, moniulotteisuuden puuttuminen ja omaan napaan katsominen. (Maailmahan edelleen pyörii siinä maailmankaikkeuden ympärillä n. 30cm etäisyydellä ympärilläsi...)

Miksi siis valitan?

Kun TURHAUTTAA NIIN STNA:sti!

Turhauttaa yritykset näyttää ihmisille muitakin katsontakantoja. Turhauttaa motivoiminen/innostaminen. Turhauttaa turha työ valistamisen eteen. Turhauttaa työnmäärä. Turhauttaa ajatus siitä, ettei kenelläkään maailmassa ole asioihin samaa katsontakantaa. Turhauttaa jälleen ottaa asenne "Ei se mtn, homma on hallussa täälläkin...I'M A SUPERWOMAN!". Turhauttaa vaan kaikki tuo välinpitämättömyys.

Olen tottunut tähän. Siksi otankin löysin rantein ja vain nauran muiden reaktioille. En yritä pakottaa ketään osallistumaan. Jokaisen oma valinta. Itsehän omasta maailmastasi päätät ja jos pyhität sen itsellesi pyhässä napa-keskeisessä-maailmassasi. Mitäs kettua se minua liikuttaa?

Reaktio aikaisemmin mainitsemaltani pariskunnalta, jotka ovat hoitamassa kanssani houstaamista osoittaa turhautumisen määrän ihmisiltä, jotka eivät ole tottuneet näkemään/kohtaamaan ihmisten itsekeskeisyyttä ja omaan niskaan kaatuvaa työtaakkaa. Eeva tuohtui vanhemman luokan Leksin reaktiosta Eevan pyyntöön osallistumisesta. Ongelma on siinä, että:

A: Leksi on mies ja totta kai tyypillisenä reaktiona heittää asiasta hiukan läppää/kohauttaa olkiaan. (Tyypillistä tapauksille, joilla se on eräänlainen suojareaktio; Huumori, mutta oh boy: I can see inside you and understand more than you may think I understand.. Ihmisiä seuraamalla oppii herkistymään ja näkemään pintaa syvemmälle. Kokemukset kasvattavat taitoa ja silmät ovatkin vasta varsin herkullinen paljastumisen paikka. Nami nami.). Leksi on mitä mainioin tyyppi. Ei sellainen häiritsevän särisevä kuin välillä päähän ottava tyttö vaan aikas mukava nk. "kuvaltaan" (Kyllä. Näen ihmiset kuvina). Kuitenkin pintaa syvemmällä huomaa eräänlaisen lukituksen, joka vuotaa saumoistaan. Tyyppi päästää lähelle tiettyyn pisteeseen asti ja vuotokohdat kyllä näkee jos on yhtään herkempi tulkitsemaan ihmisiä. Sellaisia kokemuksia taustalla, jotka tuon suoja ovat aiheuttaneet. Kundi parka.

B Eeva on nainen stressin alla ja lukee totta kai nuo heitot loukkaavana. Ei ole tottunut näkemään sitä/tottunut ymmärtäväisempiin reaktioihin.

Itse päätin olla suuttumatta. Tai siis voin myöntää olevani harmissani ja totaalisen vittuuntunut, mutta olen todellakin tottunut tähän. Siksi parempi asenne: No mitäs vittua? Hoidetaan homma ja nautitaan ajasta. sillä ainakin saa sellaisia kokemuksia mitä muilla ei ole!

Kiitokset muuten yhdelle vanhemmasta luokasta kanssa. Aina niin ihanan symppis Nalle. Osallistui avantouinti ja saunarundiin. Mainiota, mainiota.

Mutta takaisin kukkakruukkuun.

Tiedättehän kommunikoinnin? Kysymykseen vastaaminen on joillekkin varsin vaikeaa! "Kyllä tai ei? Tuntuuko, että osun oikeaan segmenttiin? Ei kai tunnu huonolta? Teenkö mielestäsi tekniikan oikein? Voisko välissä testata sullakin?"

Vihaan jos en saa vastauta vaan jonkin epämääräisen tuhnutukselta tuntuvan olkienkohautuksen ja ihme mutinaa tai ah: Kaikkien vastausten äiti: "Ihan sama" tai "En mä tiedä".

Vastatkaa prkl! Ainakin ranskalaisilta ja muilta ulkomaalaisilta yleisesti on saannut nopeammin vastauksen kuin... noh. Ei tästä enempää.

Kyllä: Olen varsin impulssiivinen ihminen ja puhun suoraan päin pläsiä ja teen päätökset nopeasti. Minusta siinä ei ole mtn vikaa ja se helpottaa asioita varsin paljon. Ole avoin, ajattele positiivisesti ja joskus on vain hyvä panna asiat käytäntöön kuin miettiä lopputulosta seuraavat 100 vuotta kunnes tilaisuus on ohi...
----------

Positiivisempiin aiheisiin.

Tuntuu, että minua kuunnellaan eri tavalla kun puhun englantia. Jopa koen arvostuista englantiani kohtaan. Yksi tokaisi, että minua on helpomi seurata kun puhun englantia. Jee! Walking dictionary! Sen takia fiilistelen, että koska olen nk. "ilotulitusraketti" ongelmakseni muodostuu usein se, että koska olen näkyvillä ihmiset hermostuvat puheeseeni nopeammin (Ryhmä keskustelu) vaikka tilastollisesti puhun muita monta lausetta vähemmän.

Ja vihdoinkin kiitosta. Arvostan kiitosten saamista ja antamista.

Tämä pariskunta kiitti minua maanantaina siitä, että otin oppaan roolin ja aloin hieman johtamaan tilanteita. He tokaisivat etteivät itse tunne oloansa kuin kalaksi vedessä näyttämöllä ja asiat saivat vauhtia kun lähdin johtamaan porukoita/huutelemaan englanniksi ja kommunikoimaan kaikkien kanssa.

Kiitoksia kaikille.
--------

Ranskalaiset tytöt ovat mitä mahtavampaa seuraa.

On jo käyty viinilasillisen ja aperatiivien äärellä syviä keskusteluita miehistä/naisista/suhteista ja koulutuksesta, sekä yleisesti kikateltu kokemuksille.

Mahtavaa, että kyseisillä tytöillä on samanmoisia kokemuksia ja ajatuksi koulutuksesta+suhteesta.

Lauralla on myös menneisyydessään, eksä joka ei tajunnut tarvetta koulutukselle ja oli valmis perheen perustamiseen etc. Tyhphenallä taas tällä hetkellä on ukko, joka puhuu naimisiin menosta ja lapsista jne.

Yhteistä meille oli:

1. Tahto pitää kiinni itsenäisyydestä, ettei ole miehen elätettävänä ja siten riippuvainen ukosta.

2. Koulutus on meille kaikille tärkeä ja itsensä toteuttaminen.

3. Vaikka parisuhteessa olisikin, ei sen tule olla vain me-pronominillä kyllästettyä elämää. On ymmärrettävä pitää kiinni myös omasta elämästä/harrastuksista ja ajasta.

4. Lapset kuvaan sitten kun talous on suht koht tasapainossa ja toinen on valmistunut/mielummin molemmat ovat valmistuneet koulusta.

Puhuimme myös omituisesta mustasukkaisuudesta ja katellisuudesta, kuinka naiset, varsinkin naiset mustamaalaavat toisiaan ja ovat nk. susia toisillensa. Kundeja on helpompi ymmärtää ja heidän kanssaan on helpompi viettää aikaa. Yleensä puhuvat suorempaan.

Aivan mahtavia tapauksia.

Yksi toisessa paikassa majoittunut tyttö on mitä mainioin! Hullu tapaus: Piiitkä lista asioita joita hänen tulee tehdä (Sauna, avantouinti, ruokakokeilut, viina..) ja monta kohtaa ollaankin saatu ruksittua!

Menneinä päivinä on huonoa läppää lentänyt puolelta toiselle, mm. lokit ovat kansainvälisiä, joten totta kai kuvaan kuuluu lokkiäänellä huutamista täydessä dösässä taikka sijainnin tiedustelua/toisen etsimistä kyseisellä äänellä.

Ja ranskalaiset kundit. Ha haa... Mielenkiintoisi tapauksia.

eilen mm. avannolla olivat ilkosillaan vain sukka yllänsä...

Aivan mahtavia tyyppejä kaikki!

Kutsu Ranskaa ja Nantesiin on jo tullut.

Huomenna joudun jo jättämään opiskelijat taakseni ja siirtymään risteilylle ruotsiin, mutta edessä vielä ilta musiikin, hyvän seuran, viinin/viinan/liköörin ja mahdolisesti clubittelun merkeissä.

I like like it.... *peban sheikkaamista ja jammailua tuolilla*

BTW: Todella kummallista unta viime yönä. Joku vaatimalla vaati sekaisin englannilla ja suomella tietää, että kai minulla on ehkäisy. "Kai sulla on se tulppa siellä? Ihan varmasti on? Jumalauta kai sulla on se juttu? TÄH? Kerro nyt!!!"

Kummallisia unia...

Miten onkaan parasta esitellä talvista Suomea kuin luomalla päivälle huipun avantouinnilla ja pläjäyttämällä karulla realistisuudella kasvoihin myöhästymällä bussista ja seisomalla 40min pakkasessa uutta odottaen?

Se tästä illasta.

Aamu ja päivä olivat omaa luokkaansa. Aamulla kokemuksia vaihdoista/vierailuista ja sain itsekkin olla jakamassa tietojani ja taitoja:
"....well actually for some reason I felt really ill and during every presentation I had to visit the restroom..."
Oikeastaan kerroin ihan tutkimusksista ja omista havainnoistani. Pikemminkin rohkaisin niitä prkl saamattomia paskoja ottamaan elämästään kaiken irti ja hakemaan kokemuksia.

Elämästä on syytä ottaa kaikki irti ja mielestäni on varsin viisasta tehdä jopa radikaaleiltakin tuntuvia päätöksiä vain koska oli jonkin suhteen sellainen "hunch" ja se vain tuntuu oikealta.

Oli se sitten jonkin ostaminen, jostakin lähteminen, maailmalle muuttaminen, vihdoinkin itsensä peseminen, hiustensa leikkaaminen, taikka pitkästä suhteesta toiseen uuteen hyppääminen. Ja tämä kaikki vain ja ainoastaan vaistojen varassa.

Ah, ihminen on eläin ja kyllä se vapauttaa kun luottaa vaistoihinsa... kjäh kjäh. *Hieroo tunteella käsiänsä yhteen ja lipoo huuliansa*

Asiasta kolmanteen. Viimeisen presentaation aikana kuulin yhden kenties vanhimmista maailmassa elävistä osteopaateista tokaisseen kongressissa oleville kollegoilleen/kuuntelijoille, että luottakaa siihen mitä kätenne tuntevat. Kyllä ne tietävät mitä tekevät.

JES!!! Vihdoinkin sain jonkun perustelun sille, että joskus vain menen käsieni mukana ja ja ja...

okei... Jotta muutkin ammattiosaajat ymmärtävät mitä teen ja jotta osaan kommunikoida:

Minä lupaan ja vannon,
kautta kiven ja kannos, että opettelen anatomiset nimet rakenteille, jotka päässäni jo näen A:sta Ö:n, huolimatta lukihäiriöstäni!
Vaikka lekalla päähän stna!
jos sanani syön,
mörökölli minut vieköön!
------------
Workshopin aiheena oli Lumbalroll. Aika basic tekniikka alaselkään, mutta joka vaatii hyvinkin paljon onnistuakseen. enemmän palpaatiota ja komponentteja. Ihan mielettömän hyvät opettajat, joilta löytyi asennetta ja mitkä powerpointit!!!

Itse kansainvälinen viikko on tuottanut stressiä meille hoasteille. Ja pelkään pahoin että hiertää luokallamme olevan pariskunnan välejä. Toivottavasti asiat selviävät vain puhumalla. Kundilla vähän kokemusta ihmissuhteista ja molemmat kilttejä luonteita. Ei niin ilotulitusraketteja. Ja sitten neljän seinän sisällä 24/7 monen rasnkalaisen kanssa. Toivottavasti tosiaan kaikki menee putkeen.

PMS ilmeisesti menossa: Kuulen kaiken taas selkeämmin, luen ihmisten eleistä selkeämmin, herkempi olo muutenkin, en pysty istumaan paikallani ilman heilumista/uutta asettelua, nivelet ottavat itseensä, kauhea panetus ja lämpötilan vaihtelu vaikuttaa rajusti ja tulen hiprakkaan yhdestä tuopista.... WTF?!

-----

Itse avanto uinnista on pakko kommentoida, että olin aika jänistäjä. Kyllä. Minä jänistin! (Vetoan PMS:iin!!! Tekee prkl herkäksi!!)

Ensimmäisellä kerralla katselin tyttöjen ja poikien uintia jäisessä vedessä (rasnkalaiset) ja kun ajattelin että menisin jalkapohjani särkivät, jänistin yksin järven viereen jäädessäni ja hipsuttelin pingviini askelilla takaisin saunalle mutisten suomalaiseen perkelettä ajottain. (no flip flops)

..Ja tietysti takanani jaloitteleva kundi naureskeli minulle johon kivahdin: "Älä naura!!!"
"Juuh en naura..."

Yitys 2 oli jo parempi ja en suostnut vain pulahtamaan vaan kaikkien jo lähtiessä pulahdin jäiseen veteen, menetin hengittämisen taitoni kokonaan ja henkeä haukkoen takaisin pinnalle sadatellen.

Samainen kundi sympatisoi ja muistutti hengittämään.

On se jännä, että jokaiselle puuhalleni löytyy todistaja. Ha haa..

On se jännä kuinka takapuoli ja herkemmät alueet tulevat avannossa puutuneiksi. Ei muuten mikään mahtava tunne.. Mutta minä tein sen! MINÄ TEIN SEN! ja nyt voinkin sitten elää loppuelämäni peittojen ja vällyjen välissä maailman parhaassa paikassa: Omassa sängyssä.

Ei kun odotas. Tuollahan nuo rasnkalaiset tytöt juoruskelevat ranskaksi. Sis lattialle makuupussin ja patja röykkiön keskelle.

Elämä voittaa ja keskittyminen perjantaihin, sillä silloin tämä tyttö lähtee tukholmaan puna-valkoisissa merkeissä!