"Shake your buns, shake your arms!!"

Oi mahtavuutta ja treenien tuottamaa hormonien hyrinää!

Suuni voisi tukkia, sillä sellaisilla lauseilla kommentoin liikunnan ohjaamistani että voi pojat.

Valmentaessa houkuttelen muksuja liikkumaan kertomalla tarinaa, nuorisoa huvitan vitseillä ja erikoisilla kisoilla ja teineille puhun elämän totuuksista ja haastan ylittämään ennakkoluuloja ja rajoja.

Perfect body tunneilla irrottelen small talkilla ja omituisilla mielikuvilla. Jokaisen tunnin alku on erillainen improvisoinnin kautta. Tärkeintä on haastaminen ja porukan kannustaminen jaksamaan vielä sen 100 pakara+vatsalihas toistoa.
---------------

Menetin jälleen hermoni maanantai illan junamatkalla.

Tumma kundi lyöttäytyi viereeni ja halusi yli innokaasti keskustella vaikka näki, että olin puhelimessa. Odottakaahan vain kun suljin luurin. Kova yritys alkoi jälleen. Käytin hyvin selkeitä eleitä ja sanoja ilmaistakseni kiinnostukseni keskuteluun olevan tason. Mutta EI! Kyseli vielä olenko rasisti kun en puhu....

Tässä vaiheessa näin väkivaltaisia mielikuvia treenikassilla huitomisesta ja junan ovien käyttämisestä kundin pään operoimiseen.

Tapaus seurasi minua pitkän matkan rautatieasemalla ja imi minusta muutaman sanan ulos:

"Hey I dont talk with stranges Okey?..."
"But Im also a stranger to you! Lets talk!"
"Nooo... Im busy and there are already too many people trying to talk to me all the time!"
"Ofcourse! You are so beautiful!"
"Yeah... Thats why I dont talk with everyone who wants to talk with me..."
...............
"Oh you wok in sports? I see... you have a nice athletic body..."

Siis voi jumalauta!

Alan kantamaan burghaa mukanani tai feikki kihlasormusta vain ja ainoastaan ettei tarvitsisi kaikenlaisten ukkojen lähestymisiä kestää!

Älkää ymmärtäkö väärin: Mahtavaa kun joku lähestyy ja juttelee. Juttelen mielelläni, mutta jos samalla katsot minua himoiten ja suupielestäsi valuu kuola tuijotellessasi rintojen väliäni tai kätesi hamuilee takapuoltani tai jos keskustelusi taso ei yli ameeban ominaisuuksia... Painu V******!

Ja tämä on pahentunut ekspotentiaalisesti suhteessa itsevarmuuteni / itsetietoisuuteni / ymmärrykseni kehittymisen kanssa. Kuin radioaktiivinen hohto loimottaisi ympärilläni ja kutsuisi ihmisiä kuin kärpäsiä valon tavoin.
---------
Jos joku väittää (täysin selvinpäin) olevansa kunnon mies: Kyseenalaistan tämän lausuman.

Syy on hyvinkin yksinkertainen:

1. Kunnon mies on monialainen määrittely ja riippuvainen kunnon miestä toivovan kriteereistä.

Voin tehdä exeliä toivomistani ominaisuuksista, hakea kirjallisesti trefiseuraa, huudella kaupungilla miestä jne. ja aina, vaikka paperilla kriteerit täyttyvät, ei vaan kolahda.

Miksi näin?

Tein jälleen ajatustyötä:

Osteopatiassa on varsin hämillisiä piirteitä ja puhutaan omituisista kontaktien tekemisestä. Rollin E. Beckerin lausumat olivat varsin mielenkiintoisia. Hän puhui palpoimisesta seinien läpi jne. Kyllä vaan.

Rajamailla jälleen ha haa...

No mutta luulen tajunneeni mitä hän tarkoitaa "etäpalpoimisella".

Ihmisistä näkee minkälaisia he ovat vain tarkkailemalla. Heistä näkee voiko heitä auttaa. Näkee missä vika on jne. Jotkut ihmiset huoneessa tuntuvat vievän kaiken energian pelkällä olemisellaan ja toiset täyttävät huoneen auringon lailla omalla energiallaan. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin vain todeta: Älä koskaan IKINÄ seurustele ihmisen kanssa joka vie viimeisetkin energia rippeesi!!

Mutta etäpalpoimisen jätän edelleen pohdintaan.

Mennäänpäs itse palpoimiseen. Olen huomannut, että itse tarvitsen päähäni epämääräisen ärsykkeen-> biisin pohdinta, runo, joku ajatus jne, jotta voin kaiken tiedon ottaa sellaisenaan käsiini. Ja ette uskokkaan mitä kaikkea voi tuntea! On se jännääää.. *ryystö muovituopista*

Tämän illan pohdintani olkoon ihmisten reagoinnista palpoimiseen, sillä tein varsinaisen mahtavan "heureka" löydön ja tajunnan räjäyttävä ymmärrys sumensi hetkeksi epävarmuuden ja loi minusta vielä hiukan kusipäisemmän ja ylpeämmän.

Sillä joidenkin kanssa vain saa samantien kontaktin. Olet samantien toisen kehossa ja palpoit ihan kokonaan uutta maailmaa vain pitämällä toista kädestä kiinni. Sama juttu kuin toista katsoisi silmiin ja tietää toisen olevan avoin omana itsenään. Ei hyttysen ininää takaraivossa/sähikäisen "kuvaa" alitajunnassa. Tärkeää on myös oma reagointi toisen ollessa samassa huoneessa.

Nyt tiedän syyn moniin parisuhteitteni/deittieni kariutumisiin:

Sama aaltopituus ei ihan ollut kropan tasolla. Joidenkin kanssa en vain voinnut nukkua, toiset vievät kaiken energian ja toiset soittavat vain paria nuottia kun itse vedät koko sinfoniaa, toivot ovat maadoittaneet itsensä ja itse lensit linnun lailla.

Nykyihmisen ongelma taitaakin olla tuo oman kropan kuuntelu. Olemme sen verran vieraantuneet luonnollisesta ympäristöstä, että vaistomme on mykistetty ja aistiemme arsenaali varsin rajallinen.

Siksi päätinkin, että tästä lähtien kuuntelen hyvin paljon kroppaani ja sisäistä ääntäni. Se kyllä tietää mitä haluaa. Vaimennan järkeäni/kylmää logiikkaani vielä hiukan.

Eli annan mahdollisuuden ja madallan jälleen moraalini tasoa. Raja valon ja pimeyden välillä on häilyvä, sekä tarkoitus pyhittää teot.

Kundi naapuristani miljoonalla tsiljoonalla ongelmallaan on se yksi joka vaan osuu ja uppoo. Mitä muuta pitäisi ajatella siitä, että muistan kundin tuoksun, kropan, miltä kroppa tuntuu, silmät, äänen jne.? Mitä parasta: Pystyy olemaan vieressä ilman "hyttysen ininää" takaravossa. Kun kolahtaa on syytä herätä, mutta minäpähän en koko työtä yksin tee stna!

Puolitiehen menen venaamaan ja siinä kökötän. Niin tuppisuuna odotan. Katselen ohikulkijoita. Valveutuneena odotan. En mene mihinkään jos ei tule vastaan. Ei riitä se 1 metri. Eikä kilometri. Maileja... JUMALAUTA!

Perkhele!

Kun ajatus istutetaan lähtee se vain versoamaan: Rakas kämppikseni eilisen jutustelun aikana kommentoi, että eihän se varattu ominaisuus este ole kuin hidaste jos suhde muutenkin jo raunioina....

Ja siis vaikka lähden vaihtoon niin ei sekään ongelma ole. Halvat lennot on keksitty ja 4-6kk kuluu nopeasti...

Joten tulkoon asiat miten tulee.

Oi että elämä on taas niin helppoa, mutta valittavana on kaksi tietä: Tasapaksu yllätyksetön paska ja riskien kautta saavutettavissa oleva onni. Sehän ei pelaa joka pelkää ja elämä ei sääli heikkoja?

Kumpaan itse kuulut?