Kun on aikaa, alkaa kummasti seuraamaan muiden juoksemista ja rimpuilua.
Koululla ajoissa. Loppu päivän tunnit oli peruttu, joten turhaa aikaa riitti sitten uuden esityksen tekoon ja lorvailuun koneella. Tiedostojen siirtelyä uudelle muistitikulle ja lukemista/opiskelua.
Sitten siirtyminen maagiseen Myyrmäkeen ja shoppailua rasvan ja löytöjen merkeissä.
Vartijoilla ainakin on ollut hauskaa kun olin kyynärpäitäni myöten hukuttautunut löytökenkäastiaan (Ei ollut kokoja.... pah. ) ja haahuilin cittarissa vessapaperipaketti kainalossa.
Vessapaperini ja minä saavuimme kampukselle ja ensimmäisenä päätinkin palkita itseni leivällä, koska
A Se oli valmiiksi tehty ziljoonalla täytteellä
B se oli GLUTEIINITON!
Sitten vatsa-selkä-pakara tunnin vetoa sekalaiselle ryhmälle ja nyt sainkin sitten taas kolme vaihtari kundia vakkari tyttöjeni joukkoon.
Soveltaminen eli boxing, rauta ja simppelimmät lihaskunto movit ilman peban sheikkaamista mukaan.
Aivan mahtava tunti taas! Voin luvata, että niin pojat kuin tytötkin kyllä tuntevat treenanneensa!
*hullunkiilto silmissä ja tuulettamista ympäri huonetta*
Matkalla kotio pääsinkin sitten taas ystäväni kanssa puheisiin. (Trion kolmas osapuoli, joka jakoi viikonlopun vapautus teeman kanssani)
Nyt selkeästi on henkinenkin ero alkanut. Kamu valitteli siivoamattomuutta ja sitä, että tyyppi alkaa kohta loisimaan eikä ilmeisesti omaa mitään motivaatiota/kiirettä pois muuttamiseen.
Hei haloo! Kuvitelkaa nyt: Eroprosessi toisen vielä asuessa apajilla?! Voi JSUS!...
Itselläni suunnatonta ahdistusta aiheutti eksän puolivuotta kellarikomerossani henganneet tavarat niin mitenköhän olisin reagoinnut nurkissa loisivaan tapaukseen?
*Näkee mielikuvia itsestään riehumassa pesarin kanssa ympäri kämppää tai roudaamassa irtileikattua hevosenpäätä luonansa loisivan eksän jalkopäähän tämän nukkuessa*
Mielikuvat ovat niitä herkullisempia.
Olen vain iloinen, että selkeästi jollekin puhuminen on auttanut ystävääni siinä määrin, että hän kasvattaa itseänsä eroon "me"-sanasta ja pyrkii itsenäistymiseen.
Sinkkusiunaus siis tehosi!
Lisäpointsina mainittakoon kuolettavan kuuma kolli vastapäätä istumassa nappisilmineen ja treenin jälkeisine lookkeineen.
Ah ja OIH!
-----
Mahtavinta tässä uudesti ilmestyneessä vapaa-ajassa on, että tunnen itseni taas opiskelijaksi: Työt ovat valmiit määräaikaan mennessä, motivaatiota lukemiseen ja tahtoa edustamiseen löytyy.
Tälläistä sen kuuluukin olla.
Huomenna koulun jälkeen treenailemaan ja suunnittelemaan tulevia oheistreenejä Pajulahti viikonlopuksi.
Tosiaan. Rauhallinen viikonloppu edessä. Urheilun parissa tietysti!
Vapaa-aika toi taas vanhan puolen minusta esiin:
Ihmisten tarkkailun. Sitä seuraa ilmeistä ja askellusta. Ammatillisesti kehittyvän harjaantuvan arvioivan katseen isäksi, huomaa mahdollisen tunnetilan. Seuraa suun liikkeitä. Kuuntelee lausuttuja sanoja. Katselee silmistä heijastuvaa olotilaa.
Lapsena minulla oli tapana kosketella esineitä ympärilläni ja tutkia niitä tarkasti määrätietoisella ilmeellä. Saatoin viettää tunteja yhdessä paikassa vain tunnustellen ja tarkkailen.
Voisin haahuilla kaupassa monta tuntia ja eksyä vain pohtimaan hintoja ja laatuja.
Tänäänkin vessapaperirullan snt hinta pohditutti kumman kauan. Ja minkä nassurasvan sitä valitsisi.
Voi elämän vaikeita päätöksiä.
---
Surullista ja mielenkiintoista:
Ystäväni eron lisäksi pääsin todistaman tapahtumaa, jossa nuori vaalea tyttö puhui puhelimessa pieni särö äänessään.
"Tää oli tässä. En tiedä mitä sä haluut ja sit kun tuun sun lua niin naama o kun... siis en mä jaksa tätä enään.."
Kevät tuo kesän ja kärpäset...Ja ne miljoona tsiljoona eroa.
-------
Loppukevennykseksi viimeisimmät kuolemattomat lauseet:
Markkinointi mielessä toimivin lause klinikkamme toiminnan mainostamiseen suustani oli: "Luulitko olevasi terve?... "
Tänään ravitsemuksessa opin, että puutteeseen voi kuolla.
Kollega naureskeli vieressäni, tokaistuani, että tuo lause varmaan lukee hautakivessäni: "Pitäiskö asialle tehdä jotain?..."
"Kovasti yritetään!"
Kirjoitettaessa soi Avril Lavigne - What the hell, Sia - Breath me, Sia - My love
4 kommenttia
licence27
30.3.2011 22:55
Minäköhän vuonna tässä maassa on joku viimeksi kuollut nälkään- toki voi olla että tänään tai eilen, mutta ei sen vuoksi ettei ruokaa olisi jossain lähimaastossa.
Mut millaista ruokaa onkin toinen juttu. Juteltuani viime viikolla puhelimessa 97- vuotiaan suht terveen ihmisen kanssa tuli mieleeni että olisi pitänyt kysyä mitä on oikein syönyt. Todennäköisesti olisi vastannut ruokaa, koska varmaan nuorena tyttönä ei ollut automarketteja, lisäravinteita eikä telkkaa tunkemassa terveysvaikutteisia elintarvikkeita ja lääkkeitä teemalla "Luulitko olevasi terve?... " puhumattakaan ihmekuntokoeista ja laihdutusvalmisteita.
Toivottavasti luit rasvapurkin tuoteselosteen
Vastaa kommenttiin
CherryLipss
31.3.2011 01:26
Hjep. Lisäaineet, äilönta-aineet... ihme ettei ihminen jo loista pimeässä!
Tiivistettynä nassurasvan tuoteselosteesta: Sian ihraa, aineksia marjoista, ekstra vitamiineja ja rutosti kemikaaleja. Ah, I feel so pretty!
Vastaa kommenttiin
licence27
31.3.2011 23:40
Olet taas tehnyt ihan uuden sanan ja vielä väliviivalla. Noita tulee joskus itsekin tehtyä yön pimeinä tunteina.
Kyl se pimeässä loistaminen kohta onnistuu kun vaan Japanissa mennään kopioimalla eteenpäin ja säteily senkun vaan leviää pitkin merta, maata ja ilmaa. Ei vaan siinäkään valtiossa ydinvoimalle ole todellisia vaihtoehtoja ollut- sit tietty on jos väestöstä ja teollisuudesta valtaosa lakkaa olemasta.
Mut kysymys sinulle: Mitä ihollesi tai kauneudellesi tapahtuu jos olet esimerkiksi kuukauden käyttämättä mitään muuta kuin vettä ja mietoa saippuaa?
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:39
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin