Push it, push it!

Siinähän ei ole mtn kaksinaamaista kun vetää naaman täyteen omenapiirakkaa salitreenin jälkeen?... Eheeei! Sitä on pakko pitää huolta ettei muodot katoa!

Kuten olen monta kertaa aiemmin sanonut:

Suku on se ihanin ja pahin.

Viime perjantaista mainittakoon, että menin tapaamaan isääni kantapaikkaan. Siellä taas jutustelimme kaikenlaista eksoottista ja jossain vaiheessa äitini ilmestyi paikalle tukka tuulesta temmattuna pienessä sievässä yhtä upeana kuin aina. (Firman kekkerit) Siinä sitten halailimme ja höpöttelimme niitä näitä.

Koko suku on työläisiä täynnä ja historia sen mukaista, mikä on varjostanut myös minun lapsuuttani, mutten vaihtaisi vanhempiani sitten mistään. Olen sentään saannut jotain sellaista mistä muut ovat jäänneet paitsi. Isäni sanoin: "Joskus on ollut rankkaakin ja ei ihan herroina olla eletty, mutta rakkautta on aina riittänyt."

Olen päättänyt olla kertomatta mistään mitään vanhemmilleni. Jos menen reissuun ilmoitan siitä päivää ennen. Jos opiskelen jotain uutta: Kerron siitä kun valmistun. Miksi kaikki tämä? Kun ne pösilöt eivät osaa pitää suutansa kiinni!!! Kaikki, niin hyvä kuin paha, on kerrottava koko maailmalle joko nyrkkejä heilutellen tai rinta polleana.

Tietysti tapaaminen päättyi siihen, että isäni ja baari tuttu löivät vetoa siitä pyörrynkö ja oksennanko dissektio-kurssilla....

No entäs mummini päänsärkyineen?

Ilnestyin huolestuneena paikalle ja olin jo valmiina mittaamaan kuumeen, tarkistamaan sykkeen ja ihon tuntoalueet ja katsomaan silmiä lähemmin, kun mummini ilmestyy ovelle hehkuvana ja toitottaa kahvinkin olevan jo valmista. "Vaihdatkos mun verhot!"

Siinä sitten taas sisustettiin ja kummasti oli päänsärky kadonnut... *huokaus*

Voi luoja sukuani.

Parin tunnin nokoset mummillani ja sitten perjantaina taas kyläilemään. Olen btw saannut jo oman pyyhkeen/tyynyn jne mummilleni.

Mutta toisaalta on ymmärrettävä mummiani. Tasan vuosi vaarin kuolemasta. Ihminen on kuitenkin asunut koko pienen ikänsä jonkun kanssa ja nyt on täysin yksin. Ei ihmekkään, että syntyy päänsärkyjä yksin ollessa...

------

Vallan mainio se lääkäris setä joka opettaa meille mitä mielenkiintoisempaa faktaa mm fysiatriasta.

Propsit siitä, että meitä, tulevia terveydenhuollon työntekijöitä, korostettiin olemaan rohkeita epäillessä nuoren seksuaalista hyväksikäyttöä.

Turhan moni tapaus sivuutetaan olankohautuksella tai sillä ajatuksella ettei asia minulle kuulu.

PRKL:n suomalaiset!!! Avatkaa suunne ja puuttukaa asioihin, joita ette näe oikeiksi. Apua saa antaa! Se on velvollisuutemme inhimillisyyden nimessä muita ihmisiä kohtaan!

Itse muistan muutaman vuoden takaisen tilanteen, jossa hullu narsisti eksäni tuhosi tavaroitani keskellä katua ja heitteli minua laukkuni sisällöllä solvaten minua samalla monella eksoottisella sanalla, eikä kukaan, KUKAAN, pysähtynyt auttamaan vaikka huusin apua ja poliisia jne.

Sairasta eikö?

No monista kyseenalaisista hetkistä olenkin kasvattanut luonteeni ja lopulta apua saannut miljoonatta kertaa sitä pyytäessäni.

Se mikä ei tapa vahvistaa.

Ehkä osa ystävistäni/tuttavistani voisivat nykyisin paljon paremmin, JOS joku olisi auttanut heitä ajoissa ja puuttunut tilanteeseen.

Niin paljon muodostuvat ihmiset sanoista mutta teot jäävät vain ajatuksen haamuksi takaraivoon.

Sen verran itseluottamusta ihmiset, että avatkaa suunne/ryhtykää tekoihin kun näette toisen hädässä!

------------

Asiasta kolmanteen. Että nuo tuntien vetämiset ovat mitä mahtavinta ajantuhlausta!

Päikkäreistä pienessä pöhnässä ilmestyin myrtsiin ja aloin kytkemään mankkaa etc. kun vaihtari kundi kyselee futsal liigan aikatauluista. Siinä hetken pohdittuamme päädyin siirtämään vatsa-selkä-pakara tunnin punttiksen puolelle personal trainingina koska tunnille oli vain 3 osallistujaa. Pari kundia oli samantien liittymässä porukkaa mukaan: "Oh... personal training? With you? Really?.... oh... sorry guys got to go to the gym!"

Mahtavia tapauksia!

----

Kotiin tullessa mieli oli korkealla ja olo rento.

Metro oli kumman täynnä. pääsin kuitenkin perille ja taas kumma juttu:

Auto kaarsi sitten ihan etupihan kaarteeseen minun päästessäni jo ovelleni. Tööttäsi kerran. Hmmm...

Sorry, mutta jos joku tuttu oli autossa niin pahoittelen: Piilarit ja lasit laukussa. Ha haa...

Paras keino saada huomioni hetkessä on lassoaminen, kädestä kiinni tarttuminen, kidnappaaminen...

Fyysinen olemukseni ei aina ole yhteydessä henkisiin lentoihini. Siksi voi olla hankalaa saada heti huomiotani.

Menin sitten ilmeisesti lupautumaan tekemään 4 vuoroa tällä viikolla. Soitinkin useamman kerran liikkeeseen ja varmistin asian. Ehkä saan vielä pe ilan vapaaksi.. joku aivohäriö ollut pakko olla....

Huominen ilta siis tiskin takana miähiä bongaillen ja silmistä pätien.

Nyt fysiatrian pariin!