Arvomaailmojen törmäys

Sivistyksessäni on massiivinen aukko.

En tunnista isoja nimiä kasvoista. julkisuuden tietämykseni on minimaalinen. "It" -maailma aivan hukassa! Kuka oli missi, kuka kuuluisa ruokakriitikko, pokerin pelaaja, kansaedustaja, atleetti, uutistoimittaja jne.

Siis ei mitään hajua! Vain ne jotka pyörivät lööpeissä 24/7 ja ovat oikeasti kiinnostavia jäävät mieleeni. Tai sitten nk. "turhia julkkiksia" joiden toilailua ystäväni seurailevat silmä kovana. Sitä tahtomattaan oppii tunnistamaan niitäkin joista ei haluaisi tietää yhtään mitään!

Satun joskus myymään laseja isoillekkin nimille ja usein olen täysin pihalla tästä faktasta kunnes kollegani kysyy "Tiedätkö muuten kuka toi oli?.." Johon vastaan siniset silmät hehkuen "En!". Sen voin sanoa, että ne jotka ovat tulleet isoksi nimeksi omalla työllään ovat usein mielettömän upeita asiakkaita joiden kanssa aika kukee siivillä!

Ehkä sitä pitäisi skarpata ja alkaa lukemaan seiskaa jne?... *mietiskelevän myhäilevä ilme ja ratkeaminen räkäiseen nauruun* Ja ketut!

He jotka tunnistan ovat usein tiedemiehiä, manuaalisen lääketieteen guruja jne.

Minkä johtopäätöksen tästä voi vetää?

Jokaisella on elämässään oma arvomaailmansa. Mikä on juuri tälle yksilölle tärkeää ja mikä ei.

Itse valitettavasti en ole saannut etuoikeutta vapaa-aikaan. Tai toisin sanoen olen sijoittanut vapaa-aikani tulevaisuuteeni ja teen töitä/opiskelen melkein 24/7.

Silloin on taottava kun rauta on kuumana.

Jos jotain saisin toivoa, toivoisin mahdollisuutta keskittyä vain opiskeluun. Ettei tarvisi olla töissä 24/7 selviytyäkseen arkikuluista. Siksi olenkin hieman katkera ja kateellinen niille, joilla oli etuoikeus ja mahdollisuus keskittyä vain opiskeluun.

Toki kolikolla on kaksi puolta.

On nähtävä nämä puolet ja tunnettava itsensä.

Itse edustan työläisluokkaa. Kaiken eteen joutuu tekemään töitä. Muistan sen ajan kun torstaisin odotimme kuin kuuta nousevaa vanhempieni lauantain palkanmaksua ja kauppaan pääsemistä. Hedelmien, jogurttien etc. määrä per henkilö oli tarkasti laskettu ja ai ai minkälainen huuto ja tappelu syntyi jos joku toinen oli syönnyt naminami vanukkaasi.

Siinä jos jossain oppi näkemään asioita toisen näkökulmasta.

Kliseistä vaikka se onkin niin olin oppinut "piireistäni" että miehen oli oltava kova, selviydyttävä tappeluista ja oli jopa sallittuakin miehelle käyttyä kuin mulkku. Miten muuten selviytyä "ghetossa"? Tämä siis ajoi minut huonoihinkin parisuhteisiin ja tuloksen on kunnon taisteluarvet, mutta tästäkin asiasta on nähtävä valoisat puolet.

Todellinen voima ja vahvuus ihmisessä eivät välttämättä näy ulospäin.

Kriiseissä tämä mitataan. Jäätkö tuleen makaamaan, luovutatko vai painatko läpi harmaan kiven?

Kaikki on mahdollista.

Siksi todellakaan ei ole ollut ongelma tai mikään saada töitä kun niitä tarvitsi. Ei edes Englannista.

Kysymys on vain siitä, minkälaista työtä olet valmis tekemään elääksesi? Itse mielummin kuuran mäkkärin vessoja elääkseni kuin makaan töllön edessä työttömänä sossun tuilla eläen.

Kasvatuksen tulos. Kunnia ja oma ylpeys on säilytettävä no matter what. Mielummin oman työnsä hedelmiä kuin muiden rippeitä!

----------
Tänään jälleen lätkää ja tämä tyttö on uber innostunut!!

Paha kyllä jostain syystä lätkän liput olivat törkeän hintaisia, jolloin monet fanit ovat jäänneet hallien ulkopuolelle puremaan kynsiään. Nyt Antero Mertarannankin selostus jää pois ilmaiskanavilta. ja me tosiaan olemme jääkiekon MM kisojen isäntämaa?...

Nice.

Kapitalismi vs. kansanmielisyys 1-0