Naisten juttuja

Nyt tuli niin kliseiset tehtyä etei mitään rajaa!

Tyttöporukalla kokoonnuimme skumpan ja naksujen pariin, sekä vuolaasti juorusimme elämästämme ja tietysti päädeyimme puhumaan menkoistakin ja niiden yhteydessä sattuneista noloista tilanteista... Mutta ei niistä sen enempää vaan sain kuulla kaikkien paikalla olevien ystävättärieni siirtyneen lisähormonittomaan elämään! HALLELUJA!

Jokainen meistä oli saannut kuulla vain päämme olevan pipinä tai kuvittelevamme omituiset oireet:

-Lihominen (Ei itsessään lihottanut, mutta huomasin ruokahaluni olevan suurempi hormonien vaikutuksien alla)

-Tunnemyrskyt. (Siinäpä vasta ihana maanis-depressiivinen coktaili..)

-Omituisten kyhmyjen kasvu/kipuilu/turvotus...
Blame the contraceptive pills etc!

Huijaako siis lääketeollisuus naisia syömään turhia pillereitä, jotka mahdollisesti ovat vaaraksikin? Onko tämä joku maailman laajuinen miesten tekemä salaliitto, jossa voi huoletta "painaa paljaalla", koska tautien riskihän on tunnetusti minimaalinen?

Kuka tietää, mutta tästä olen varma: Nyt olen oma itseni, sinut kroppani kanssa ja sen kierron kanssa, sekä täysin vapaa luonnettani turruttavista hormoneista!

*WE CAN DO IT-julistus isänmaallisesti maamme lipun edessä ja kohtalokas katse horisonttiin.*

-----------

Samoissa pippaloissa juttelin toisen ystäväni kanssa viime aikaisista ongelmistani yhteisen ystävämme kanssa ja hän oli täsmälleen samaa mieltä, että ystävämme luonne oli muuttunut egokeskeisemmäksi/huomiota hakevammaksi hänen aoitettuaan työt media-alalla. Vaikuttaako työympäristö niin paljon persoonaan vai onko taustalla muutakin?

Tämä päivä ja edellinen ilta meni loistavasti tuon ongelma ystäväni kanssa MUTTA!

Taas kerran mies juttuhan sieltä esiin nousi. Ystäväni kehoitti minua ottamaan facessa yhteyttä tähän vappukundiin joka kummankin mielestä oli mahtavaa seuraa. Viesti oli jotakin siihen suuntaan, että Hei pälli. Me ikävöidään sua täällä baarissa. Vähän väliä ystäväni kyseli: "Noh, onko vastausta tullut jne.?" Eeeheihän sitä ihan heti tullut.

Jossain vaiheessa iltaa oli vastaus tullut jossa kundi kehoitti kurkkaamaan omaa pällikirjan seinäänsä, johon hän oli kirjoittanut ikävöivänsä seuraani myös, johon ystäväni oli ilmeisesti vastannut dissaamalla kundia ja kettuilemalla ns. "huumorisävytteisesti".

Jokatapauksessa juttu kehittyi mielenkiintoiseksi ja asioita ei oikeastaan tapahtunut. Kukaan ei päätynyt kenenkään luo paitsi minä tutulle friends with benefit-tyypille.

Kymysys kuitenkin kuuluu: Olisiko ystäväni halunnut hänelle suoran vastauksen kundilta, tai enemmän huomiota kundilta? Koska kundi vastasi henkilökohtaisesti minulle osoittaen vastauksensa minulle ja siksi ystäväni friikkasi/pilkkasi/haukkui kundin..?

Ihan sama! Kummallisia suhdekiemuroita ja niistä pesen käteni poi!

Joka tapauksessa kundi on mahtavaa seuraa ja en ainakaan hänen ja minun välien anna mennä ketuiksi vain koska ystäväni haluaa huomion. PRKL!

Hyvien ja hauskojen tyyppien seura on harvassa.

BTW tietysti samana iltana ystäväni yritti saada minut yhteen erään kanadalaisen tuttumme kanssa.

"Hei se on niiin kiva ja tarjoo juomiakin jne."

Jååå... mutta miksi minun on oltava sitten se joka antaa?! *silmien muljautus*
----------
Miehistä puheen ollen: Taitaa rakastaja mennä vaihtoon! Vasta muutaman kerran olemme nähneet ja jälleen tutut puheet lapsista, mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudesta astuvat kehiin. Ja minä kun ajattelin koko homman olevan hei varsin selvä: ihan vaan seksiä ja samalla toisen seurasta nauttimista.

Siis miehet WTF?! Miksi pahin pelimieskin muokkautuu seurassani ehdottelemaan lapsia ja avioliiton ihanata satamaa?!

Tätä pohdimme ystäväni kanssa tänään ja syyn on pakko olla se varsin alkukantainen vaisto leveitä lanteita ja muodokasta kroppaa kohtaan. Selkeitä synnyttäjän merkkejä jolloin miehille ilmenee pakonomainen perheenperustamisvaihde päälle!

Nyt alko sellanen treeni että kaikki muodot lähtee ja pukeudun säkkeihin! Sitähän löytää kohta itsensä rivarinpätkästä, sormus sormessa ja kolmen lapsen kanssa odottamassa miestä/isiä kotiin

Sori mutta ajattelin tähdätä siihen että löydän itseni ensin Lontoosta, opiskelen ja päädyn sitten hommiin ja työn makuun ties minne!

Ja viimeisenä ihanana uutisena voin kertoa: Huone ystävieni asunnosta Lontoosta on varmistunut ja samalla sydän keventynyt rinnassa!