Kuulumisia

Sukutapaaminen nostaa aina kylmän hien otsalle.

Kaikki meni kuitenkin hyvin. Äänekkäitähän me olimme. Puheenaiheet sivusivat jälleen seksin puolelle niin kuin suvullani aina. Draamaakin oli hiukan ilmassa. Kestin silti kaiken kuin nainen (ja lopulta pakenin ystävieni tykö...)!

Ihan mahtavia tyttöjä ja aika kulki siivillä! Nyt olen alkanut ymmärtämään seurassamme hengaavia poikiakin. Pojat on poikia, mutta omaavat hyvät syrämmet vaikka ovatkin poikamaisia natiaisia joskus. Mahtavia tapauksia! Kolmas poika vain vaikutti raukka parka hieman yksinkertaiselta...

Joka tapauksessa mojitoja, syvällisiä keskusteluja, dansahtelua Venuessa (hyvää musiikkia) ja päätyminen jälleen Bakersiin.

Bakersissa sitten pääsi nauttimaan taas brittikohteliaisuuksia. Ensinnäkin poja kysyivät josko saisivat meidän kanssa viettää aikaa ja kiittivät illasta poskille suudellen ja sanoin. (vaikka näkikin että vähän ketutti jatkojen puuttuminen..) Ihanaa että käytöstapoja löytyy edelleen!

Ystävänihän villiintyi täysin ja käytti sitten joka pelinaisen korttia päästäkseen eroon kolmijalkaisista innokkaista ihailijoista. Kukaan, siis ei kukaan MIES lähesty kahta nättiä tyttöä jotka tanssivat keskenään intiimimmin vaan jää taka-alalle mielummin tuijottelemaan.

Tämä on ehdottomasti paras keino pitää liian innokkaat ihailijat kaikana kuten Bakersissa jälleen kävi. Itse vihaan ihmisiä jotka nappaavat kiinni tanssin aikana ja kuvittelevat saanneensa luvan nuolla niskaasi etc.

Törmäsin myös tuttuun Aussiebarista, joka sattui vappupäivänä olemaan samassa seurassa. Kundihan innostui totaalisesti. Ihan hauska kaveri, joka kuitenkin ymmärsi sen mainiosti kun sanoin, että joooh. En kyllä nyt lähde mukaasi.

Kaiken kaikkiaan mitä onnistunein ilta. Vältyin sukudraamalta, sain viettää aikaa kahden parhaimman kaverini kanssa mukavassa seurassa ja törmäsin uusiin mielenkiintoisiin tuttavuuksiin.

-----------
Kuiten muutama kymysys:

Kuinka ilmiselvää lähentelyn on oltava, että nainen tajuaa kundin olevan kiinnostunut?..
= Hyvin näkyvää!

Ystäväni ei tajunnut seuramme kolmannen kundin yrittävän 100% tätä tyttöä kuin vasta toisessa baarissa ja toinen ystäväni tajusi brittivahvistuksen yrityksen vasta baarin ulkopuolella. Minuahan tässä vaiheessa luultiin lesboksi ellei vähintään bi-ksi (mikä ei sinänsä haitannut, koska en ollut metsästys moodilla ja lupasin todellakin leipoa äidilleni kakun nyt sunnuntaina)

Ja kundit kun olivat niin ilmiselviä!

Ei jumaleison! Kai sitä on pakko joku :Näin bongaat lähentelyn-opas kirjoittaa!
------------------

Olen miettinyt viime aikoina mikä on saannut minusta hiljaisemman ja syrjään vetäytyvän. Show must go on, mutta vain niille ihmisille joista välitän.

Totuushan on, että kaikki odottivat minusta juontajaa, tanssijaa tai näyttelijää etc. mm. Kaverini treentessa ja häntä avustaessani sisäänpääsy kokeita varten kysäisi yksi lähimmistä ystävistäni miksi sä et hae TEAKKiin?!

Luulen syyn piilevän siinä, että törmäsin liian paljon ihmisiin jotka käyttävät ulkonäköäsi, statustasi etc. hyväkseen.
"Oootteko kuulleet sen laulavan... näytäppäs vähän!"
"Kerro se hauska juttu taas!"
"Voisitko pikkasen danssahdella?.."
"No siis sähän voisit juontaa tän ILMASEKS eiks niin?.."
"Oot niin hyvä tekee kaiken et.."

Tämä ongelmallinen ystäväni josta olen maininnut monesti taas hakemalla hakee huomiota ja jää roikkumaan kaikkiin kohteliaisuuksiin mitkä kuulee. Siksi ehkä tulemmekin niin hyvin toimeen? Itse kun huomiota en hae tai sitä arvosta? Kyllä sitä muutenkin saa.

Unconditional love on se mitä haen ja harvemmin saa. Se olisi mukava, että joku näkee pääkoppasikin sisälle, eikä vain tissejä tai persettä tai huultesi ohi kuulee myös sanojesikin todellisen sisällön. Tuli opittua kantapään kautta, että huomio ei aina ole sitä todellista rakkautta jota jokainen ihminen hakee. Huomiota saa se henkilö/rooli mitä esität, ei se henkilö mitä todella olet.

Pakko käsitellä omat traumansa tämänkin suhteen. Ihan naurettava trauma! Toki olen päässyt alalle jota todella rakastan, mutta esiintymistaidot ovat valttikortti alalla kuin allalla! Ja kuka tietää jos Lontoosta irtoaisi keikkahommaa esiintymisen/juontamisen puolelta? Kaikki mistä on etua on otettava käyttöön, ettei elä vain kädestä suuhun.

Jokatapauksessa yhteen vetona kaikesta ajattelusta ja viikosta jne.:

Ihana olla ihmisten kanssa jotka antavat energiaa selvitä joka päivästä, piristävät, eivätkä nosta vitutuskäyrääsi!

BTW: Enään n. 3 vk lähtöön...